Asran - 09.12.2006
Vuoden toisen, hämmentävän nopeasti syntyneen Alterationsin kantavana teemana oli artsu (fantasia -> fantsu, taide l. art -> artsu). Tämän innoittamina toimittajat kirjoittelivat sitten taiteesta, roolipeleistä ja hevosista. Lisäksi tarjolla on pimenevien iltojen viihdykkeeksi sooloseikkailu.
Taittaja puolestaan lupaa, ettei taiteellisuutta huokuvia kaunokirjoitusotsikoita tulla enää näkemään jatkossa. Kuvituksesta mainittakoon, että Sami Koposen suomalaista roolipelikuvitusta käsittelevän artikkelin yhteyteen saimme näytteen sekä Olli Juutilaisen että Antti Raatikaisen kuvituksesta.
Konehuoneessa hyrrää Drupal.
Sami - 22.12.2006
Kakkosnumero on mielestäni käsittämättömän hyvin onnistunut kokonaisuus. "Käsittämättömän hyvä", koska otaksuin ennakkoon luvassa olevan taideparodiaa ja muuta halpaa huumoria roolipelaamisen taiteellisuudesta. Lopputulema kuitenkin sisältää mielenkiintoisia ajatuksia ja luovia ideoita.
En tiedä, mikä oli kirjoittajien aikomus Roolipelataanhan hevosiakin -artikkelissa, mutta minulle se avautui itsekriittisenä realismiannoksena. Toisaalta siinä annetaan vähän evästystä hevosten todellisesta käyttäytymisestä, mutta toisaalta tämä vedetään tietoisesti överiksi pikkutarkoilla yksityiskohdilla ja ikään kuin ennakoituihin kysymyksiin vastaten, että tylsältä realismipaatokselta on vältytty. Tyylinsä puolesta erittäin hieno teksti - ja ovathan ne hevoset oikeasti hienoja.
Kandee olla taidetta? -artikkelille on myös jaettava kiitosta jo yksinomaan sen laajan yleiskatsauksen vuoksi: lähteinä on ollut muutakin kuin omat mielipiteet. Luen itseni siihen kansantaitelijoiden joukkoon, mikä tuntuu olevan se yleinen roolipelaamisen taiteellisuuden peruste, joten oli mukava lukea myös muista tavoista hahmottaa roolipelaamisen ja taiteen suhdetta (jos samalla onkin todettava, että eettisissä sovellutuksissa roolipelaaminen on yleensä oppimisen väline eikä taiteellinen päämäärä itsessään). Vastineena Lassilan kolumnille sen soisi tulevan laajemmankin yleisön tietouteen. Kai Lassilalle on ainakin yritetty toimittaa yhtä numeroa?
Roolipeliavaruuden tutkimattomat syvyydet kuvaa hyvin sitä innostusta ja uutuudenviehätystä, jonka me monet hiljattain forge-peleihin tutustuneet jaamme. Omasta puolestani olisin toivonut hieman syvempää motivaatiota kuin vain "siksi, että sen voi tehdä toisinkin", mutta eiköhän se siitä ajan myötä kypsy.
Metsä ja talo -tarinapelin yksinkertainen idea siitä, että pelaaja voikin pelkän toimintavaihtoehdon valitsemisen sijasta muovata koko kertomusta, on loistava. Harmi vain, ettei pelissä voi näin luoda erilaisia kertomuksia samoista elementeistä, vaan loppu on väistämättä lukittu - vieläpä niin, että silmukat vievät aina alkuun, kunnes oikea lopetus löytyy. Peli-idea on oikeasti kehityskelpoinen: itse liittäisin siihen enemmän mahdollisuuksia merkitysten antamiseen ja asioiden selittämiseen (näen sen siis pohjimmiltaan psykologin vetämänä mielikuvaharjoitteena potilaalleen).
Asran - 26.12.2006
Kakkosnumero on mielestäni käsittämättömän hyvin onnistunut kokonaisuus. "Käsittämättömän hyvä", koska otaksuin ennakkoon luvassa olevan taideparodiaa ja muuta halpaa huumoria roolipelaamisen taiteellisuudesta. Lopputulema kuitenkin sisältää mielenkiintoisia ajatuksia ja luovia ideoita.
Jee, lehteähän ylipäätänsä tehdään AElaisten iloksi, joten se on aina mukavaa, kun joku tykkää siitä.
Kai Lassilalle on ainakin yritetty toimittaa yhtä numeroa?
Hummm, enpäs tiedä. Toivottovasti. Sinällään se olisi aika sääli, jos noin hyvin kirjoitettu vastine vain häviäisi ilman huomiota kertsin arkistokaappiin.
Roolipeliavaruuden tutkimattomat syvyydet kuvaa hyvin sitä innostusta ja uutuudenviehätystä, jonka me monet hiljattain forge-peleihin tutustuneet jaamme. Omasta puolestani olisin toivonut hieman syvempää motivaatiota kuin vain "siksi, että sen voi tehdä toisinkin", mutta eiköhän se siitä ajan myötä kypsy.
Kun tuon kyseisen jutun kirjoitin, niin kommentoidaanpas nyt hieman. Ensinnäkin, jutussa näkyvä innostus ei suinkaan ole peräisin forgelaisiin peleihin tutustumisesta, vaan enemmänkin mainituista AP Lapin Jothanista sekä jeepformista (muutenkaan en nykyään katso olevani "forgelaisen tyylisuunnan" edustaja). Tällä hetkellä olen enemmänkin kiinnostunut freeformimmasta pelaamisesta ja mielelläni kokeilisin joitain jeepin tekniikoita.
Mielestäni roolipelaamisen muodolla ja kerronnan rakenteella leikittely on itsessään mielenkiintoista ja tekemisen arvoista. Ehkä tämä on joku matemaatikkojuttu, kun matematiikan perustutkimus on samankaltaista abstraktien rakenteiden tutkimista ihan itsensä vuoksi. Jokatapauksessa, en oikeastaan näe mitään tarvetta, että tällaisille kokeiluille olisi jokin muukin tavoite kuin kokeilla jotain kivan tuntuista juttua huvikseen. Ehkä sitä voisi pitää tavallaan roolipelien kehitystyön perustutkimuksena tai jotain.
Sami - 27.12.2006
Kakkosnumero oli muuten myös taitettu minun silmääni miellyttävästi. Sen sijaan, että tekstin seassa olisi vilistänyt tekstin kannalta merkityksettömiä pikkukuvia olikin kuvat nostettu kunnolla esille omille sivuilleen. Ratkaisu komppasi hyvin taide-teeman kanssa, mutta jatkossakin toivoisin, että kuvat olisivat joko omia kokonaisuuksiaan tai yhteydessä tekstiin, eivätkä kummallista sekoitusta. Tietysti tämä on hankalaa jäsenlehdessä, jossa kuvittajat toimivat itsenäisesti ja tekstejä tuntematta.
mimicried - 24.02.2007
"(jos samalla onkin todettava, että eettisissä sovellutuksissa roolipelaaminen on yleensä oppimisen väline eikä taiteellinen päämäärä itsessään)"
Vähän myöhässä palaan astialle, mutten ole ihan varma mitä tarkoitat tässä. Saattaa olla, että itse pidän niin itsestään selvyytenä taiteen yhteiskunnallisuutta ja keskustelevuutta, etten oikein enää tiedä mihin "taiteellinen päämäärä itsessään" viittaa. :> Yritin paikantaa tämän aatoksen lauseisiin "Nykytaide ei enää pyri jäljittelemään luontoa tai miellyttämään, vaan se tiedostaa valistaa ja ottaa kantaa. Se pyrkii olemaan kokemuksellinen lähestymistapa filosofisiin tai yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja tällä tavalla myös popularisoimaan niitä..." .
Joka tapauksessa paljon mielenkiintoista juttua mm. aiheesta osoitteessa www.interactingarts.org.
Sami - 26.02.2007
Voi olla, en äkkiseltään muista eikä lehtikään ole ihan käden ulottuvilla. Pointtini on joka tapauksessa se, että siinä missä taide itsessään on nykyisen (populaarin?) käsityksen mukaan yksilön vapaata itseilmausta, eettisissä sovellutuksessa tätä vapautta on rajoitettu tietyillä moraalinormeilla. Toisin sanoen eettisissä sovellutuksissa yritetään opettaa jotakin, eikä niinkään vain suosia itseilmausta. Roolipelaamisen fokus siirtyy tällöin viestin välittämiseen ja sen sisäistämiseen, ei vapaaseen ja yksilöstä itsestään nousevaan luovuuteen.
Esimerkiksi siinä missä AE:lla pelatussa pakolaisuutta käsittelevässä roolipelissä kaikenlaiset tulkinnat raukkamaisuudesta loisiin asti olisivat hyväksyttyjä, suvaitsevaisuuskasvatuksessa sama peli olisi epäilemättä tarkemmin koordinoitu ja tulkinnallisesti rajoitettu (ts. peliä saisi pelata vain tietystä näkökulmasta, vain tiettyä tulkintaa edustaen).