[Nobilis] Savikuninkaan nousu

Monitor - 03.08.2007

Ennen ensimmäistä peliä:

"Muistat etäisesti, kuin unen takaa toisesta elämästä edeltäjäsi, samaa Alaa edustaneen Vallan. Vaikka tiedät että hän ei ollut sinä etkä sinä ole hän, hän on menneenäkin yhtä kanssasi ja samaa olemusta. Muistat osia hänen elämästään samalla tavoin kuin muistat nyt muinaisena unena oman kuolevaisen elämäsi, mutta näyt ovat riekaleisia ja epätäydellisiä.

Muistat ikuisen kaupungin joka on nyt poissa: savesta rakennettu muinainen mesopotamialainen sokkelo kujia ja katuja, taloja ja temppeleitä. Sen kadut ovat veriset, hurmeista murhanhimoa hehkuvat, sen yllä lentää hitaasti hiekanvärisiä, kivisiä arkkuja joiden sisällä ihmiset seisovat haudanhiljaa odottaen...

...Kaupungin keskellä kohoaa mahtava zikkurat, jonka reunoja koristavat Babylonin riippuvat ja motorisoidut puutarhat, ja jonka portteja vartioivat seitsemän eri väreissä liekehtivää lintua ja mahtava Qirin. Siellä Nabrassal Savikuningas hallitsee: kun hän on valtaistuimellaan, aurinko paahtaa armottomasti ja asukkaat palvovat jumalaansa lukuisin menoin. Kun hän nousee istuimeltaan, on yö, ja asukkaat sulkeutuvat koteihinsa säästyäkseen katuja kulkevalta kuolemalta...

...Asukkaita on neljää lajia, mutta yhtä niistä ei päästetä koskaan maan päälle. Savikuningas valvoo ympäröiviä maita palatsistaan; kiviset paadet, ympärysmitaltaan virstan ja puoli, nousevat jyristen kohti vieraita, jotka kävelevät taivaalta...

Nyt ympärillä on vain valkoista sumua, joka ei ole mitään. Mennyt on kadonnut - tuhottu tai viety. Edessä leijuu sarkofagi, jonka sisällä, tiedät, Savikuningas makaa luonnottomassa unessaan."

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 03.08.2007

Ensimmäisen pelin jälkeen:

"Valtiaani oli tuhottu, hänen omaisuutensa hävitetty tai varastettu, mahtava Valonherra tuotu kuoleman partaalle. Hänen vihollisensa tekivät sen, veivät jumalalta kaiken. Mutta viimeisenä tekonaan hän loi palvelijansa uudelleen, kylvi paluunsa siemenen. Väkivallan Vapaaherra Matsuaki, kunniallinen ja rauhallinen. Legendojen Ritari Nia, juo hänen kanssaan ja kuuntele tarinoitaan. Itsetuhon Vapaaherra Jaromir, kiihkeä kuin pirulliset teoksensa. Kaupunkien Vapaaherra Suunnitelma, ruumiiton mutta aina läsnä. Heidän oppainaan Kohtalon Vapaaherra Craig, oman Alansa vanki, ja Paranoian Asemies Theresa, alati epäluuloisena.

He hankkivat tavallisen kuolevaisen sydämen, tekivät siitä ikuisen ja asettivat sen sisälle Savikuninkaan kunnioitetun sarkofagin. Ja ryhtymällä sadan kuoleman rituaaliin he sadan päivän aikana rakentaisivat kuninkaansa Pyhäkön kestämään ja palaamaan entiseen loistoonsa. Piilottamalla Pyhäkön kuolevaisen sydämeen he saivat sen Valtias Entropian suojelun piiriin tämän siitä tietämättä ja saattoivat alkaa kasvattaa muinaisen Ymeran valtaa vihollisiltaan salassa."

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 03.08.2007

"Olin paikalla kun he tulivat. Erilaisia, kovin erilaisia ovat kuin edelliset - ehkä nämä kurjat tuhosivat edeltäjänsä saadakseen heidän paikkansa? Mutta Savikuningas pyysi minua auttamaan heitä, he pelastaisivat Savikuninkaan ja loisivat Pyhäkön uudestaan ja toisivat takaisin kaikki ihmeet silloin Savikuningas voisi nousta taas ja ojentaa kätensä tuhota kaikki viholliset... (mutinaa)

(parkaisten: ) Hain heidät yksitellen, surkean tyhjyyden keskelle! Ei enää loistoa! (nyyhkytystä) ...Noudin heidät, eivätkä he tienneet mitään.

(sihisten:) Se petturi IID oli myös tullut... (irvistää) Saapui sinne ylpeänä kuin ei olisi koskaan uskollisista poikennut ja alkoi selvittää. - Rafil, en kestänyt! Olisi opastanut heidät Ulkopuolelle tai ties mihin! Ja se uusi Väkivalta, (sähähtää) julkesi ehdottaa että piilottaisimme Pyhäkön Helvettiin... Esittää niin kunniallista ja hienoa nyt, Rafil, niin, mutta Helvettiin... hän olisi meitä viemässä kuten muutkin...

(tauko)

Katselin heitä kun he lähtivät portistani ulos, kuolevaisten maailmaan. Hetken halusin... (hihitystä) hetken olin lähettää heidät Helvettiin kun sinne niin halusivat! ...Mutta Pyhäkön tiet ovat tuhoutuneet niin kuin kaikki täällä. (huokaus, tauko)

Katselin heitä kun he lähtivät portistani, kuolevaisten maailmaan. Se petturi Iid otti ihmisteltä sydämen ja sijoitti sinne surkean Pyhäkkömme - niin heiveröiseen paikkaan sarkolagin -

(odottaa, harmistuu)

Rafil! Kolme voimallista siunausta, sydän ei koskaan kuole väkivallasta tai kuolevaisesta ja elää - mitä kuninkaan nimeen! Heidän Alansa, heillä on itsellään valta Pyhäkön yli eikä Savikuningas tule moista sietämään hän nousee valtaistuimeltaan ja vain katsoo -

(pitkä tauko)

Minulla oli kaiken aikaa ikkuna auki, katselin heitä. Edes Propater ei tiennyt että osaan sellaisen. (kikatus) He kulkivat siellä suuressa kaupungissa ja jättivät kuolevan taakseen, sen jolta oli sydän otettu. (naurua) Rafil, minä melkein pidin siitä kun he huijasivat sen työmiehen sielun antamaan itsensä Savikuninkaan riitin käyttöön! 'Kun elämäsi kohtaa luonnollisen loppunsa!' Se oli enemmän vanhan Väkivallan tapaista, tuttua. Petturi oli jo Alallaan nähnyt sen koittavan hetkenä minä hyvänsä. ...mutta he eivät tahtoneet tappaa ketään, en ymmärtänyt sitä. Valitsivat valmiiksi kuolevan, mikähän vaikutus sillä on rituaaliin, osaatko sanoa? Ainakin se teki tehtävänsä, suunnilleen. Tyhjyys ei enää ole tyhjä - (värisee)
ja kun he tulivat takaisin heitä oli kaksi lisää, hirvittävä kone! Kone! Varmasti NIIDEN työtä!

...Toinen oli pelottava, mutta samalla tutumpi kuin kukaan edellisistä. Ehkä Propater toi hänet takaisin, säveltämään ja väittelemään? Mutta hän ei edes katsonut minuun... (tauko, nyyhkäisy)" :Ajatusnauhoite Locus Nabrassalissa, sadan kuoleman rituaalin ensimmäiseltä päivältä

Ensimmäisessä pelissä tapahtui seuraavaa:
Sijoitettiin Pyhäkkö, jota Kohtalon Valta Craig Ede piti taskussaan kuolevaisen sydämeen joka tilattiin tarjoilijalta. Tarjoilija oli kuitenkin puoliksi olemassa, Rheinstadin pienessä kahvilassa jossa hän aktuaalisesti irrotti sen joltakulta - tästä Craig sai hieman tunnontuskia tajuttuaan asian. Sydämeen asetettiin kolme suojausta: Matsuakin "fyysinen väkivalta ei voi vahingoittaa sydäntä", Craigin "kenenkään kuolevaisen kohtalo ei ole vahingoittaa sydäntä", ja Nian "se tulee elämään niin kauan kuin on ihmisiä jotka uskovat rakkauteen". Voimallisia ihmeitä.

Mutta sadan kuoleman rituaaliin oli löydettävä uhri, eivätkä Vallat tahtoneet tappaa kuolevaisia (herättää huomiota? moraalisia syitä?) Niinpä kohtaloa käytettiin etsimään henkilö, joka kuolee tänään: Gustav (vai miten se kirjoitetaan? Cousteau?), rakennusmies tietyöllä keskellä kaupunkia. Vesiputki kulki syvässä kuopassa jossa miehet työskentelivät, ja sen oli määrä haljeta ja hukuttaa Gustav. Myötätunnossaan Craig meni tupakoimaan miehen kanssa ja kuuntelemalla tätä sai hänet vähän paremmalle tuulelle, vaikka taakka Gustavin tyttären syövästä siirtyi myötätuntoiselle kuulijalle.

Samoin Nia lähestyi Gustavia, ja juteltuaan hetken sai kaunopuheisena tämän vakuuttumaan siitä, että oli oikein ja kunnioitettavaa pelastaa hädässäolevia - jollaiseksi pian osoittautui saman putkenhalkeamisen tainnuttama työtoveri. Näin viimeisenä tekonaan Gustav sankarillisesti pelasti ihmishengen. Samaan aikaan Matsuakin kunniallisesti suostutteli Gustavin sielun osallistumaan rituaaliin - tosiaan kertomalla että sitä tarvitaan vasta kun maallinen elämä päättyy luonnollisesti, tai jotakin sen suuntaista.

Valloilla oli myös motivaatio suorittaa rituaalinen kuolema siten, että sen symbolinen merkitys olisi Savikuninkaan Pyhäkön rakentamiselle jollain tapaa oleellinen. Sankaruuden lisäksi päätettiin haudata kuollut saveen, joka muodostuisi putkesta vyöryvästä vedestä ja maasta. Tähän Valloilla ei ollut Alaa, mutta sama onnistuu henkimaailman kautta: Nia suostutteli hitaan ja voimakkaan maan hengen sekoittumaan veden hengen kanssa - voittamalla tämän kädenväännössä, Nia kun naamioitumisensa ansiosta vaikuttaa hengistä pelkältä ihmiseltä. Yliaktiivinen veden henki ei pitänyt ajatuksesta ja yritti estää reilun haasteen, mikä puolestaan Matsuakille oli liikaa. Tuloksena veden henki halkesi, ja savi saatiin muodostettua.

Oli aika palata Pyhäkköön. Sydän haettiin takaisin saven alta nopealla ihmeellä ihmisten huomaamatta, mutta Paranoian valta sisällä ei suostunut avaamaan porttia ellei häntä kutsuttaisi "protokollan mukaan". Nia kuitenkin tuntee tiet ja reitit luonnostaan, joten pikainen etsiminen ja hän löysi seinän jonka takana Theresan pakoreitti sijaitsi. Se oli suljettu taululla, joka oli arvoitus: "Se viruu vankilassa pakotietä etsien, mutta vapaaksi päästyään se kuolee pois." Matsuaki fiksuna kaverina - ja tuttuna ko. asialle - keksi vastauksen olevan veri. Palattuaan hieman vähemmän tyhjään Pyhäkköön he löysivät sisältä tilanteeseen tyytymättömän Itsetuhon vallan, ja pian myös Suunnitelma loi itselleen androidikehon ja oli olemassa.

Erityisesti tunteella vedetyt keskustelut ja arvoitus saivat pj:n sydäntä lämpenemään.

Huomionarvoista, mistä voi tulevaisuudessa vääntää juonta (joku voi ottaa asiaan liittyviä jännitteitä halutessaan):
-Craigilla oli Pyhäkkö taskussaan. Kuinka hän oli sen saanut?
-Kuolevainen, jolta leikattiin sydän, ja tarjoilija joka teki sen.
-Gustavin sielu, nyt Pyhäkössä, ja tämän syöpään sairastunut tytär joka jäi ilman isää.
-muuta?

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Riw - 08.08.2007

(Ennen toista peliä)

Craig on kadonnut.

Mutta ei hätää, veljeni, kaikki on hyvin, suunnitelma on yhä voimassa. Hän jätti ennustuksensa ja niin me uskolliset voimme etsiä tuomitut työkalut ja suorittaa tehtävämme päätökseen, ripeästi ja uhraamatta ajatustakaan... ai, mutta: "Näin meidän ei tarvitse aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä." Ha! Sinun silmäsi ovat tuota syvemmät, Craig. Sinä tiedät kyllä paremmin. Mutta sitten taas, et olekaan enää täällä.

Kivi hohkaa lämpöä, mutta taivas on tyhjä eivätkä vähäiset tuulenvireet puhalla hiekkaa vaan ainoastaan aavistuksia, ne ovat vasta muotoutumassa. Ohjaan puhurin toisaalle. Teidän makunne ei koskaan miellyttänyt minua, herrani. Nautin tästä niin kauan kuin voin.

Tiedän heti, kun Theresan hahmo alkaa muodostua, ja tiedän, että hän tietää minun tietävän. Ohimenevä ajatus: mitä hän pitää selkänsä takana? Samantekevää. Tulin tänne ollakseni yksin ajatukseni kanssa ja hänen läsnäolonsa ärsyttää minua. En käännä päätäni, ennen kuin hän on aivan takanani.

"Kirjoitatko minulle koskaan uutta runoa?" hän kysyy, ja hetken aikaa luulen näkeväni kyynelen kimaltavan hänen silmäkulmassaan. Mutta hän toi mukanaan pyörteilevän pölypilven, joten en voi olla varma.

Arvelen, että Theresa pitää peleistä. En tiedä hänestä mitään, mutta se vaikuttaa todennäköiseltä. "En kirjoittanut sinulle runoa", sanon kokeilevasti. "Olen pahoillani."

Vääristynyt hymy halkaisee hänen kasvonsa. "Kirjoitit toki", hän vastaa. "Se oli kaunis, kaunis - ja kammottava. Mutta olen jo käyttänyt sen loppuun."

Tartun Theresan käteen ennen kuin hän ennättää vetää sen pois. Suutelen hänen kuivaa kämmenselkäänsä ja sanon: "Säkeet ja mitat, pelkään, eivät enää inspiroi minua, rakas sisar. Mutta saat minulta konserton - tai sinfonian! Ylistyksen kauneudellesi, ja kauheudellesi, ja kaikki jotka sen kuulevat tulevat vapisemaan."

Kauhun ja järkytyksen hälvennyttyä hänen ilmeensä on lähes liikuttavan lapsekas. Yhtäkkiä muistan:

Pidän hänestä!

Tai olen pitänyt. Tämän tajuaminen rikkoo tasapainoni hetkeksi. Sanon pikaiset hyvästit sillä verukkeella, että minun on valmistauduttava lähtöön. Vieras muisto on paitsi yllättävä, myös jollain tapaa vastemielinen, ja se häiritsee minua vielä kun palaan lähemmäs sydäntä. Suhtautumiseni tämänpäiväiseen tehtävääni muuttuu entistä negatiivisemmaksi. Vedän muutamat tarvitsemani esineet tyhjästä ilmasta - vain, koska pystyn siihen - ja piilotan ne ennen kuin toiset saapuvat.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 13.08.2007

Toinen pelikerta tiivistettynä:

Oli seitsemästoista päivä, ja Jaromirin vuoro kerätä kuolevaisen sielu Savikuninkaan Pyhäkköön sen todellisuutta rakentamaan. Jaromirin seurana oli vain Matsuaki, sillä oli todettu, että koko familian liikkuminen ryhmänä saattaisi herättää liikaa huomiota, ja kahden Vallan kyvyt riittivät hyvin selviämään tehtävästä kun Craig oli kerran kuolevaisen etsinyt. (Theresa oli sanattomasta sopimuksesta jätetty vuorottelusta pois, mihin järjestelyyn myös tämä itse oli hiljaa tyytyväinen.) Erinäisistä syistä Jaromirin vuoro seurata suunnitelmaa oli hänen ensimmäisensä. Muut olivat päätyneet tähän menetelmään ilman häntä, eikä asioista oltu keskusteltu familian kesken, vaan kaikki olivat vetäytyneet omiin oloihinsa kun vapaata oli.

Kuolevainen, jonka oli määrä kuolla tänään, oli rikas, päälle viisikymppinen mutta hyväkuntoinen mies, auto hajonneena Rheinstadin syrjäisemmille, huonomaineisemmalle alueelle. Jaromirin ja Matsuakin saapuessa Suunnittelijan järjestämällä bussilinjalla mies oli puhumassa kännykkäänsä kovaan ääneen samalla kun meluava nuorisojoukko lähestyi paikkaa. Valtojen tarkasteltua tilannetta päätti Jaromir mennä jututtamaan miestä. Hetken kuluttua hän puhui kovaan ääneen Matsuakille tien toiselle puolen: "Olen eri mieltä kuin Craig. Minusta meidän tulee tehdä työmme puhtaasti, ei vastuutamme vältellen", ja jatkoi myyttisen maailman puolella miehen sielulle ivallisen juhlallisesti vetäessään aseen taskustaan: "Sinun astiasi kohtalo on kuolla tänään, ja omasi on tulla osaksi mahtavan Savikuninkaan Pyhäkköä, halusit sitä tai et. En anna sinulle valinnanvaraa, koska näin on päätetty." Laukaus kaikui kadulla, ja komean auton verhoilu sotkeentui kuolleen miehen aivomassaan.

Sillä välin toisaalla, Taivaan lähettilään Abheel-Haderayatin uskolliset Rufus Lex, Kirjoitetun lain Vapaaherra, sekä Vedenjakaja, Houkutusten kreivi(tär), olivat mielipuuhassaan levittämässä lankeemusta ja etsimässä kelvollisia. Äkkiä Rufus tunsi Alassaan rikkomuksen tärkeää kirjoitettua lakia vastaan, ja veti Vedenjakajan mukaansa tarkistamaan tilannetta.

He ilmaantuivat Vedenjakajan luomasta portista lähelle Jaromiria, joka selitti teatraalisesti (harmistuneelle? ihmettelevälle?) Matsuakille, että hänestä sielujen kerääminen vasta näiden kuoltua luonnollisesti on tekopyhä ja laiskasti mietitty tapa sadan rituaaliin. Tulijat keskeyttivät ja vaativat saada tietää miksi lakia oli rikottu: kuolleella miehellä oli ollut imperaattorien liittouman kirjallisen sopimuksen takaama koskemattomuus. Jaromir ja Matsuaki tajusivat, että paljastamalla Valtiaansa he asettaisivat kuoleman rajamailla nukkuman Savikuninkaan suureen vaaraan, joten he kieltäytyivät kertomaan itsestään kummoisiakaan tietoja, vaikka Matsuaki pyrkikin esittäytymään niin kohteliaasti kuin tilanteessa pystyi.
Jaromir yhtä vaikuttavana kuin ivallisenakin joutui kuitenkin pian kiihtyvään sanaharkkaan kärsimättömän Vedenjakajan ja tuomitsevan Rufuksen kanssa, ja päätyi lopulta ampumaan tätä päähän tämän esitettyä arveluttavia näkemyksiä Jaromirin asemasta. Kun Rufus lähti vaihtamaan likaantuneita vaatteita kotiinsa Vedenjakajan luoman portaalin kautta päätti Jaromir jättää Matsuakin rauhoittelemaan tilannetta ja poistui vähin äänin paikalta.

Nia oli tällä välin kuullut ilmeisesti tilannetta seuraavalta Theresalta ongelmista, ja lähti myös paikalle, vain tavatakseen Jaromirin joka jätti sydämen tämän haltuun vannottaen suojelemaan sitä hänen poissaolonsa ajan. (Nian mielestä Jaromirin vähäkin kertomus kuulosti sen verran mielenkiintoiselta tarinalta, että hän oli välittömästi mukana juonessa, eikä kysellyt enempää.) Saapuessaan paikalle Nia vasta käsitti tilanteen, ja tajusi toimineensa ehkä hieman hätiköidysti.

Kesekustelu päättyi lopulta poliisien saapumiseen paikalle ja Vedenjakajan valaan toimittaa nämä kurjat oikeuden eteen. Tätä ennen Vedenjakaja oli loukannut Matsuakia verisesti, mutta tämän vaatiessa anteeksipyyntiöä Nia oli keskeyttänyt tilanteen hänelle sopimattomana väittäen olevansa Kohteliaisuuden Valta.

Rufus parannettuaan itsensä Pyhäkössään sai tässä välissä kuulla kunnianarvoisasta vieraasta, joka nimenomaan tahtoi tavata hänet. Kultaisessa tapaamishuoneessa oli odottamassa Aristides, Alkulukujen asemies ja mahtavan ymera Myriadin verikoira. Hän myös tiesi sopimuksen rikkoutuneen, mutta tahtoi kuulla mikä kohta tarkalleen oli rikkoutunut ja kenen toimesta. Rufus ei kuitenkaan pitänyt tästä urkkijasta, vaan sanoi vain olevansa tutkimassa asiaa ja lupasi tulla kahden kierron kuluttua Valtiaiden tapaamiseen kertomaan tietonsa.

Kun Vedenjakaja palasi Pyhäkköön, Rufus kertoi Aristideen käynnistä ja tulevasta tapaamisesta. He päättivät lopulta tutkia tilannetta lisää itse ennen ankaran Valtiaansa eteen menoa. Kohteliaisuuden Vallan osallisuus osoittautui pian huijaukseksi, joten johtolankoja ei jäänyt montaa. Käynti poliisiasemalla (ja kyllästyneen vastaanottovirkailijan houkuttaminen virkasalaisuuden rikkomiseen) tuotti kuitenkin kuolleen nimen ja aseman: Stavros Popovic, Star-korporaation hallituksen puheenjohtaja.

Huomionarvoista:
-Rufus tiesi mitä ja missä, Aristides tiesi että jotain, tietääkö joku muu jotakin?
-Craigin mukaan Stavrosin koskemattomuus liittyi jotenkin siihen, että hänen perintönsä ei saa joutua hänen lapsilleen. Mutta miksi koskemattomuus? Varsin suuri lupaus mahtavilta imperaattoreilta.
-Sopimus oli erinäisten Valtiaiden välinen liittouma, vaikka varsin väljä sellainen. Mitä kaikkea siihen liittyy?

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

ecchan - 14.08.2007

Vedenjakaja:

Minulla ei ole käsiä, hölmöt. Minä en voi antaa kenellekään mitään- vain kehoittaa ottamaan. Sinulla, kaksijalkainen ihminen, on kaksi kättä. Ota.

Juhlien ilmassa haisee hiki, uloshengitetty alkoholi, tupakka ja erilaiset hajuvedet. Hyvää bolivialaista kokaiinia. Halveksin sydämeni pohjasta sitä ihmistä, joka saa sen myynnillä lisää rahaa omiin paheisiinsa. Minä olen tarjoilijan asussa, hymyilen ja kannattelen tarjotinta. Minä en, huomatkaa, EN lyö lasia kenenkään käteen. Mies ottaa lasin aivan itse ja juo. Se niistä jaloista periaatteista. Näin todistan olevani oikeassa: ihmiset ovat pääosin alhaisten viettiensä vietävissä. Ahneus, nautinnonhalu, laiskuus, kurittomuus ja itsekkyys. Veljeni kuulee särkyvien lakien kahinan. Hän soittaa poliisille nimettömän vihjeen, kun huumekauppias poistuu, tai soittaa poliisin tekemään ratsian juhliin. Petä puolisoasi. Riko lakeja. Jätä menemättä töihin, valehtele pomolle. Näytä luomakunnalle sielusi rumuus, jotta kauniimmat ja vahvemmat loistaisivat kirkkaammin.

Mutta jokainen lankeaa, ennenmin tai myöhemmin. En vain tänään pääse näkemään sitä, koska meidän, veljeni ja minun, on tehtävä töitä.
[Theresa: “...sen täytyy olla Kirjoitettu laki. Heillä on hauskaa yhdessä.”]

Kadunpätkällä haisee pakokaasu, ruuti, asemetalli ja veri. He ovat tappaneet kuolevaisen, joka on kirjallisella sopimuksella luvattu koskemattomaksi. Toinen mies seisoo vakavana paikoillaan, toinen solvaa veljeäni aiheesta. Hän myös ampuu veljeäni, jonka lähetän Kotiin vaihtamaan puhtaat vaatteet. Kolmas väittää olevansa Kohteliaisuus. Kutsumme myöhemmin oikean Kohteliaisuuden kahvilaan Kiotossa ja lupaan katsoa oikeuden tapahtuvan. Hukkaamme jäljen. Pelkään Aristideen löytävän heidät ennen meitä. Minun puolestani Myriadi verikoirineen voisi repiä heidät palasiksi- en jaksa vaivautua epäkohteliaiden ja salailevien äpärien perään, minulla on parempaakin tekemistä- mutta tämä on tärkeää veljelle ja jos onnistumme, Taivaallinen Isämme saattaa pitää minusta enemmän.

Poliisiasemalla on ilmastointi, jonka puhaltamassa ilmassa haisee jäähdytysaine. Halpaa parfyymia ja partavettä, deodoranttia, kuivaa paperia ja pölyä, tupakan ja ruoan haju ihmisten vaatteissa. Nyt me tiedämme jotain kauppaamisen arvoista Myriadin suosikista, sillä alempi konstaapeli rikkoo sääntöjä arvonnousun toivossa. Jotain meille kummallekin ja vielä vähän päälle.

Kesäisin minusta tulee jäätelökioskien suojeluspyhimys, mutta se on aivan toinen tarina.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Akiim - 02.09.2007

Näkökulma tapahtuneeseen:

Selaan uudelleen ja uudelleen kuvaruudullani suurinta valhetta mikä on ikinä sepitetty. Lee Harvey Oswald ei tietenkään toiminut yksin, mutta harvat tietävät, että todellisuudessa Kuuban robottisotilaat hoitelivat JFK:n. Tämä tapahtui tietenkin republikaanien käänteisvampyyrien valvonnan alla. JFK:n saattue lähestyi Delay Plazaa Elm streetiä pitkin. Ulkoa kuuluu laukaus. En anna sen häiritä itseäni. Presidentin käsi ojentui hänen kaulalleen. Hän vaikutti jäykkenevän hetkeksi ja nojautui eteenpäin istuimellaan. ”Hetkinen, eiväthän jengiläiset yleensä ammu toisiaan. Ehkä rapakon takana, mutta ei täällä. Tämän on pakko olla jotain suurempaa kuin satunnaista katuväkivaltaa.” Kerään ripeästi laitteeni mukaan ja lähden tutkimaan.

”Olin oikeassa! Jeesus ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen, joka nousi kuolleista. Elvis, Gandhi, Buddy Holly, he kaikki elävät. Ja nyt voin todistaa sen! Pystyn viimeinkin näkemään peilin toiselle puolelle!”

Pakenen takaisin piilopaikkaani kuvien kanssa ylösnousseesta miehestä. Olen odottanut tätä hetkeä. Yritän jakaa tietoni luotettavien tahojen kanssa, mutta he ovat saaneet koneeni. Haen reppuni, joka on pakattu tällaisten tilanteiden varalta. Minulla on ase, väärä passi ja auton avaimet. Vaimoni kyllä ymmärtää.

Kaahaan autollani pois, mutta he hallitsevat jo liikennettäkin, mutta minulla on onneksi ystävä radiossa. He eivät kaikki ole pahoja. Hän johdattaa minut turvaan autojen hautuumaalla, jota vartio kaksi koiraa helvetistä. Keskustelen siellä hänen kanssaan. Hän kertoo, että juttu on liian iso minulle. Uhraukseni olisi turha jos yrittäisin viedä tietoni eteenpäin. Ystäväni lehdistössä voisi silti auttaa minua, mutta jätän tietoni kuitenkin hänelle. Minulla on kopio niistä kotonani. Voin luovuttaa ne ystävälleni.

Lähden takaisin kohti kotiani. He voivat jo olla siellä, mutta olen jo antanut tietoni eteenpäin. Minun on kuitenkin tehtävä kaikkeni viedäkseni tietoni ystävälleni. Tämä on minun hetkeni, jota varten olen valmistautunut kaikki nämä vuodet. Olen uhrannut kaiken tätä varten jopa avioliittoni. ”Vittu!” Poliisiauto on takanani. Rukoilen, että se ei pysäytä minua. Sen sireenit syttyvät. Yritän ajaa karkuun, mutta kolaroin autoni. Juoksen sen minkä jaloistani pääsen, mutta he saavuttavat minua. Onneksi minulla on ase. ”Ja paskat!” Unohdin sen autoon…

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 29.10.2007

Tässä viimeisimmät pelikerrat. Tarkoitin tekstin vitosen ja kutosen kohdalla lähinnä itselleni, joten mukana on kysymyksiä kohdista, joita en enää muistanut monen viikon jälkeen. Jos joku läsnäollut muistaa niitä tai huomaa muita puutteita/virheitä, olen iloinen korjauksista.

Neljäs pelikerta tiivistettynä:

Rufus Lex sai Familiansa jäseneltä (Maariv, Oikeutetun koston valta) tietää, että rikottu sopimuksen kohta liittyi siihen, että tapetun kuolevaisen Stavros Popovicin perintö ei saanut joutua vääriin käsiin. Ainoa perijä oli poika, jota ei ole vuosiin nähty, mutta suvun asioita hoitanut lakimies Josef Fürhapter saattaa tietää enemmän.

Notaari Fürhapter löytyi Popovicin asunnolta, joka oli komea luksustalo kaupungin rikkaiden alueelta. (Paikka näytti olevan myynnissä, mutta sisällä esittelijä oli itse asiassa haluton myymään, vaikka Vedenjakajan esittämä Paris Hilton -wannabe ylitti hinnan reilusti. Lisäksi sekä esittelijä että paikka itse vaikuttivat selvästi yliluonnollisilta - pikainen Katse selvitti, että kyseessä on Valon Turvapaikka ja esittelijä oli sen Vartija.) Notaari itse ei suostunut kertomaan tietojaan, mutta lupasi lähettää 'tarjouksen' asunnosta pojalle. Rufus kävi nopeasti wc:n puolella kaivamassa loputtomasta salkustaan Stavroksen testamentin, mistä selvisi, että kaikki oikeudet ja velvollisuudet (oletettavasti viitaten Platinataulun sopimukseen) ovat siirtyneet pojalle, Pavelille, jonka nykyinen sijainti oli munkkiluostari Tiibetissä.

Pikainen tiedustelu Kulushgotleikurin (valtias Platinataulun sopimuksessa) Pyhäköllä kertoi, että kyseinen pyhäkkö oli Vasulakshmi Inhimillisen, Platinataulun sopimuksen alkuperäisen aikaansaajan Pyhäkkö. Hän oli suuri puolueeton rauhantekijä, jonka ansiota oli, että keskenään kyräilevät ymerat oli alun perin saatu sopimukseen toistensa kanssa suurempaa uhkaa vastaan. Vasulakshmi itse oli kuolemattomuudestaan luopunut Valtias, myös Valaistuneeksi sanottu (vaikka on kyseenalaista, miten imperaattori valaistuu).
Hänen Pyhäkkönsä, rauhan tyyssija, sijaitsee aikojen välissä.

Saapuminen luostariin paljasti kuitenkin hirvittävän näyn: koko paikka näytti olevan yhtä aikaa tuhottu ja kuollut sekä ennallaan, rauhallinen kuten aina. Aikaan juuttuneena munkit lakaisivat lattiaa tai tekivät muita arkiaskareita ja kituivat kärsien, sekä makasivat pitkään kuolleina, yhtä aikaa. Peremmältä löytyi nuori munkki, eurooppalaisen näköinen, joka oli stabiilimmin yhdessä ajassa ja tuholta säästynyt - mutta hän kyyristeli nurkassa pelokkaasti itkien, ja kavahti kauhuissaan Vedenjakajaa ja Rufusta. Vedenjakajan yrittäessä rauhoitella Pavelia tämä purskahti epämääräisiin soperruksiin, mistä kävi vain ilmi kuka tämän oli hänelle tehnyt: "Aristides ehti ensin", Vedenjakaja sanoi synkkänä.

Vasulakshmi löytyi peremmältä, temppelin jumalankuvien takaa rukousasennossa, mutta yllään suuri pyörre, jossa olevaisuus ja olemattomuus, mennyt ja tuleva yhdessä kaaoksessa tuhosivat Pyhäkköä yhdessä pysähtyneessä hetkessä. Kuolemaa tekevä Valtias vastasi Rufuksen tiedusteluun, että he etsivät väärää syyllistä, ja lisäsi, että enemmän tietävä on jo tulossa. Kas, paikalle eksyikin jo Craig, Vasulakshmin vanha ystävä, ja vanha kunnon "kuka sinä olet?" "ei, kuka SINÄ olet?" -ilmiö saatiin käyntiin.

Craig oli tultuaan ymmärtänyt katsoa kuolemaan juuttuvien kohtaloa, mistä kävi ilmi, että Pyhäkköön tuli ilmeisesti joitakin ylimyksiä (heitähän ei voi ennusihmeellä nähdä), jotka tappoivat kuolevaisen Vasulakshmin 80 päivän kuluttua, ja jonka kuolemasta seurasi Pyhäkön tuho. Kysyttyään Valtiaalta aavistuksen vallassa onko tällä sydäntä, tämä vain katsoi Craigiin lempeästi, kuten hän tapasi tehdä kun Craig kyseli itsestäänselvyyksiä.

Rufukselle Vasulakshmi sanoi, että hänen tulisi katsoa Platinataulun sopimusta, minkä tehdessään kaikki kolme saivat nähdä kuinka taulusta hävisi yksi toisensa jälkeen allekirjoittajia ja sopimuskohtia. Rauhansopimus oli rikottu, ja liitto menettänyt käytännössä merkityksensä, vaikka muutama nimi vielä jäi jäljellekin. Rufus päätti lähteä (Vedenjakajan portin kautta) välittömästi oman Valtiaansa luo.

Kun Vedenjakaja yritti vielä saada Craigista irti muutakin kuin tämän nimen, Craig ymmärsi tilanteen olevan kiireellinen, joten hän otti Pavelin ja erään munkin jonka kohtaloon ei kuulunut kuolla täällä mukaan ja pyysi Vedenjakajaa siirtämään heidät jonnekin turvaan. Pikaisen Pääsiäissaaren keikan (?) jälkeen kuolevaiset sekä Craig ja Vedenjakaja olivat Rheinstadissa, kuolevaiset saatiin Turvapaikkaan ja Craig katosi teilleen.

Sillä välin Valtias Abheel-Haderayat Pyhäkössään jyrisi Familialleen: "Aristides, Myriadin Valta on tuonut tietoomme Vasulakshmi Inhimillisen kuoleman. Tästä johtuen ymerat ovat nähneet parhaaksi vetäytyä sopimuksesta ja palata epävarmuuden aikaan. Tämä ei ole hyväksyttävissä. Menkää ja kysykää niiltä, joiden nimet vielä ovat Platinataulussa, mitkä ovat heidän aikomuksensa." Rufukseen käänsi polttavan katseensa ja jatkoi: "Mene Craig Eden, Henkilökohtaisen kohtalon Vallan luo, ja kysy, onko Savikuningas vielä uskollinen liitolle." Yhtä hämmentynyt kuin Rufus oli kuolleen imperaattorin merkityksestä oli Craig kysymyksestä.

Tiivistelmä kerrasta 5

Rufus Lex oli joskus muinaisuudessa antanut jollekulle (nimi?) YK-virkamiehelle lahjan, että häntä ei koskaan tultaisi tuomitsemaan kirjoitetun lain perusteella. Tämä johti myöhemmin siihen, että Kongossa YK-rauhanturvajoukot valtuutettiin käyttämään täyttä voimaa hyökkäyksessä kapinalliskylään, minkä seurauksena koko kylä raiskattiin, tapettiin ja tuhottiin. YK:lle pahaa mainetta, varsinkin kun ketään ei asiasta tuomittu, joten Rufus halusi korjata asian. Hän kaappasi miehen omaan kidutuskoppiinsa ja piinasi siellä tehdyillä rikoksilla viikkokausia muutaman yön ajan, kunnes tyyppi teki kirjallisen tunnustuksen - minkä jälkeen Rufus tappoi miehen. YK:n maine korjautui hieman, kun edellinen oikeudenkäynti mitätöitiin tuomarin puolueellisuuden perusteella (Vedenjakajan avulla) ja uusi syyttäjä sai jutun uudelleen vireille (ketä vastaan?).

Vedenjakaja kävi katsomassa ankkuriaan Huang Bingxuta, kiinalaista pikkuvirkamiestä, joka oli vankilassa estettyään esimiestään tuhoamasta kansallisperintöä lahjomalla läpirunnotun tehtaan tieltä. Huolimatta Vedenjakajan kovasta yrityksestä Huang ei sortunut houkutuksiin, mutta hänen tilannettaan vankilassa parannettiin hieman.

Vedenjakaja kävi tapaamassa Theo Dubois'ta, cammoraanin joka lupasi hankkia selville Aristideen kuolevaisen kotiseudun. Huijaamalla tätä vanhan rajoituksen perusteella olemaan koskaan paljastamatta tiedon pyytäjää (Theo ei voi rikkoa lupausta jonka hän allekirjoittaa omalla nimellään ja kynällään - Vedenjakaja antoi sopimuspaperin, ja Theon sanoessa että hänellä ei ole kynää mukanaan V antoin tälle portin kautta suoraan Theon työpöydältä noukitun) mies täyttikin lupauksensa, ja kertoi köyhästä kylästä Norsunluurannikolla. Sopimuksen toinen puoli oli toimittaa Theolle esine, joka olisi vastustamattoman houkutteleva (tarkemmat ohjeet myöhemmin).

V ja R kävivät Norsunluurannikolla, löysivät kylän ja sieltä voodoo-papin, joka vaikutti ankkurilta. He järjestivät öljyvuodon rannalle läheisestä tankkerista, myrkyllistä jätettä kylän kaivoon ja saivat heinäsirkkaparven sadon kimppuun. ?

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 24.10.2007

Mielenkiintoisesti viestien järjestys on kääntynyt foorumin korjausoperaatiossa. Se varmaan auttaa suuresti pelin tapahtumien seuraamisessa.

Kerran 6 tiivistelmä

Jaromir, Nia, Matsuaki ja Suunnittelija olivat matkalla Vanhan Vuoren luo kuulemaan tältä neuvoja siihen, miten rituaali pitäisi hoitaa loppuun. Matkalla Jaromir ajautui väittelyyn Nian kanssa ja lähti omille teilleen. Juuri sillä hetkellä Craig saapui paikalle, ja he olivat perillä.

Vanha Vuori kertoi kysyjille, että he eivät tarvitse tietoa rituaalista, mutta että hän antaa heille mitä he tarvitsevat jos avaavat tälle sydämensä. Craig ei suostunut, muut kävelivät Vuorta ylös, kukin omille poluilleen.

Nia päätyi illansuussa tien reunaan, missä kolme lasta odotteli mutkassa urbaanin legendan toteutumista: tässä kohtaa oli nainen ajanut ulos tieltä ja tappanut myös pienen vauvansa, mistä syystä hän kummitteli juuri tänä päivänä tähän kellonaikaan ja aiheutti samanlaisen onnettomuuden saadakseen pitää lasta sylissään. Kuunnellessaan lapsia Nia ymmärsi, että kello oli melkein puolenyön, ja uusin sielu piti uhrata Pyhäkön rakentamiseen. Nia näki haamun tulevan esiin oikeaan aikaan, ja antoi onnettomuuden tapahtua huolimatta ristiriitaisista tunteistaan lapsen pelastamista kohtaan. Vauvan sielusta tuli osa Pyhäkköä.

Matsuaki saapui illalliselle kuuluisan mestarisamurain Muso Gonnosuke Katsuyoshin taloon, joka tahtoi koetella voimiaan kuuluisan Matsuaki Sembein kanssa. Huolimatta vaimonsa pyynnöistä ja alaisensa epäkunnioittavista vastalauseista kaksintaistelu toteutettiin, ja Matsuaki (saman tajunneena kuin Nia) otti uhriksi miekkamestarin sielun, erinomaisen yksilön.

Suunnittelija vuorostaan heräsi robotin sisällä kuuluisan tekoälykeksijän Gavin Manassaksen työpajalla. Samassa tilanteessa kuin edelliset, Suunnittelija auttoi keksijää rakentamaan maailman ensimmäisen todella ajattelevan AI:n loppuun ja sen jälkeen tappoi hänet ottaakseen hänen sielunsa.

Craig sen sijaan Vuoren juurella odotellessaan puhui Vuorelle, ja uhkasi tätä kohtalolla, ettei yksikään kuolevainen koskaan löytäisi Vuoren luo. Jaromir saapui paikalle, ja vähäisen väittelyn jälkeen nousi myös itse polkua Vuorelle.

Kolme ensimmäistä Vuoren kavunnutta tapasivat huipulla, ja he olivat ymmärtäneet mitä heidän tuli tehdä rituaalin suhteen: valita uhreiksi erikoisia yksilöitä, sellaisia joiden sielut vahvistaisivat Valtojen Aloja mahdollisimman paljon. Vuori kuitenkin ennusti, että ellei Jaromiria ja Craigia jotenkin kontrolloitaisi, he tulisivat pilaamaan kolmikon suunnitelmat.

Jälleen oli päivä laskemassa mailleen ja uusi uhri valittava. Matsuakin ja Nian epäröidessä (siitä huolimatta, että Matsuakille kerrottiin tämän olevan iäisesti vertaistensa seuraaja, jos hän ei samuraina ottaisi hänelle kuuluvaa johtoasemaa) Suunnittelija otti sydämen, ja marssi alas kylään ottaakseen siellä majailevan parhaan sielun. Eivätkä M tai N vastustaneet.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 24.10.2007

Peli on ollut hetken limbossa, johtuen etupäässä siitä, että minulla on ollut töissä varsin kiireistä kokeen järjestelyssä - joutunut tekemään ylitöitä käytännössä joka päivä. Vähäiselle vapaa-ajalle on ollut joko sovittuna jotain tai sitten väsymys on ollut liikaa. Toivoni on, että kokeen tekniset ongelmat vihdoin väistyvät, mutta toisaalta sitä olen toivonut jo viikkokausia.

Joka tapauksessa. Peli jatkuu, kun olen kykenevä miettimään ja kirjoittamaan kuvauksen siitä, mitä tapahtui 80 jäljellä olevan päivän kuluessa. Pyrin saamaan peliä ensi viikolle. Sen jälkeen muiden kiinnostusta osoittaneiden pitäisi olla mahdollista päästä mukaan.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 29.10.2007

80 päivää myöhemmin

Yllättäen kaikki on mennyt suhteellisen hyvin.
Kun Suunnittelija, Matsuaki ja Nia palasivat Vanhan Vuoren luota, he tulivat muiden eteen esittäytyen yksimielisinä ja varmoina asiastaan. Theresa näytti huokaisevan helpotuksesta – vaikka sitä ei ehkä häntä tuntematon heti olisi huomannut, oli hän vaikuttanut huolestuneelta epätietoisuudesta Familian keskuudessa. Suunnittelijan ottama johtajan rooli näytti rauhoittavan häntä, vaikka tavanomaisen epäillen ja peloissaan epäinhimillistä konetta vilkuilikin.
Jaromir vaikutti hetken siltä, että hän olisi tahtonut raivostua ohittamisestaan, mutta näyttikin sitten miettivän asiaa, ja otti sanoihinsa sovinnollisen sävyn. Uhkaamaan tai väittelemään valmistautuneet Vallat kohtasivatkin (yllättävän) vähäiseen pilkallisuuteen puettua ylistystä, ja rakentavaa keskustelua tulevaisuuden suunnitelmista. Ja jonkun aikaa Jaromir oli suorastaan miellyttävällä tuulella.
Craig vastasi, että hyväksyi päätöksen. Eikä hän vastustellut, kun sovittiin rituaalin uhrien valitsemisesta jokaisen alan mukaan ja hänen omiensa tulemisesta täyteen jo otetuista kuudestatoista.

Kukin lopulta sai kuusitoistansa, ja neljä viimeistä valittiin muulla tavoin.

Ulkopuolella kaikki on mennyt pelottavan huonosti.
Aristideen lähettiläiden levitettyä sanaa Vasulakshmi Inhimillisen kuolemasta suuri osa Platinataulun sopimuksen allekirjoittajista vetäytyi sen pykälistä. Liitto perustettiin pari vuosisataa sitten vastustamaan (enimmäkseen väkivallattomasti) Heinäsirkkojen tuomioistuinten kasvanutta valtaa ja sen nimenomaisesti ihmisiin kohdistunutta vainoa. Vasulakshmi oli liiton alullepanija ja sopimuksen neuvottelija, ennustaja jonka ansiosta sekä Valo että Pimeys näkivät etujensa ihmisten selviämisessä - ainakin toistaiseksi - yhtenevän. Valtias Entropian havaitessa suuren imperaattorien yhteenliittymän tuomioistuinten yhteyteen perustettu inkvisitio menetti merkityksensä, ja sen johtaja joutui lähtemään Maan valtapiiristä.
Nyt Vasulakshmin kuoleman takia imperaattorit odottavat Valon ja Pimeyden hauraan liiton hajoavan ja inkvisition nousevan entiseen mahtiinsa ja palaavan mielivaltaansa. Jotkut linnoittautuvat Pyhäkköihinsä, toiset etsivät uusia liittolaisia, mutta Vasulakshmia lähimpänä olleita vältellään siltä varalta, että mahtavien nousu etsisi ensimmäisenä kohteen kostolle. Platinataulussa jäljellä olevat nimet ovat lähinnä he, joille liiton rippeet ovat tämän takia entistäkin tärkeämmät.

Allekirjoittajilla on kuitenkin salainen valttikortti, joka saattaa kääntää tilanteen. Kun suuri ennustaja Vasulakshmi Inhimillinen kuoli, hänen sielunsa otettiin talteen ja sidottiin syntyvään pyhäkköön, osaksi sen mahtia. Jo Vasulakshmin olemus yhtä aikaa jumalallisena ymerana sekä kuolevaisena ihmisenä on ennenkuulumaton, joten tällaisen sielun sitomisen seuraukset ovat mahdottomat arvata. Sen haltijoilla on kuitenkin valta päättää paljosta.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 11.11.2007

Pyhäköt tuli valmiiksi:

Locus Abheel-Haderayat sijaitsee pilven sisällä - minkä tahansa kyllin ison pilven, mutta ei kaikkien. Pyhäkköön voi päästä pilvien kautta, jos tietää keinon. Sen asukkaat kuitenkin käyttävät tavallisesti Locuksen mystistä läheisyyttä maallisten ikonien kanssa porttina sisään ja ulos.

Sisältä se on joka puolelta paitsi ylhäältä pilvimuurin ympäröimä pilvetön alue, missä leijuu neljä äärimmäisen pelkistettyä kultaista laattaa, ja joiden yläpuolella leijuu muistuttamassa kaikkia paikastaan itse Valtias Abheel-Haderayat, kahdeksansiipinen, kolmekasvoinen, vankkumaton oikeudenmukaisuuden ja oikean järjestyksen puolustaja.
Pyhäkön asukkaita ovat sen ylimykset, ja sen kaikista toimista huolehtivat lentävät kultaiset ikonit ja jotkin satunnaisemmat (teemaan sopivat) maagiset olennot. Osa näistä on entisiä kuolevaisia, jotka on syntiensä tähden rangaistukseksi valittu palvelemaan parempiaan.

Pyhäkkö on puhtaasti Valtiaansa ihmeiden varassa toimiva, eli siellä ei ole teknologiaa eikä muuta magiaa. Laatat ovat noin hehtaarin kokoisia, mutta paikan luonteen huomioon ottaen todennäköisesti kuitenkaan eivät pysyvästi, vaan aina tarpeen mukaan. Yksi laatoista on varattu ylimysten asuintiloiksi, ja toinen on vieraiden vastaanottamiseen, silloin kun joku uskaltautuu. Kolmannelta laatalta on portti Salomon puutarhaan, paratiisimaiseen maailmaan, joka on suljettu kaikkialle muualle paitsi Locus Abheel-Haderayatiin. Puutarhaan on valittu ihmisiä, jotka eivät ole päässeet kuolemansa jälkeen Taivaaseen (minne otetaan vain äärimmäisen harvoin kuolevaisia), mutta jotka Taivaan Lähettiläs on katsonut arvollisiksi säästymään sielunvaellukselta.

***

Locus Nabrassalista kukin ylimys sai määritellä oman osansa sen mukaan, kuinka suuri yhteysarvo oli. Theresa määritteli lähinnä rajoja Pyhäkön luomiselle: sen ulkokehä on päättymätön, maaperä savea, siihen sidotut sielut ovat konkreettisia asioita ja Theresalla on oma rajattu alueensa jonka hän saa tehdä itse millaiseksi huvittaa. Craig määritteli, että yleisilmapiiri uudessa Locuksessa ei ole samalla tavoin lohduton ja murhantäyteinen kuin edellisessä, sekä että Pyhäkössä tulee asumaan ihmisiä.

Locus Nabrassal on Suunnittelijalle yritys utopistisessa kaupunkisuunnittelussa. Äärettömän aavikon keskellä sijaitsee tulevaisuuden suurkaupunki, joka on rakennettu puhtaan valkoisesta itsekorjautuvasta nanomateriaalista. Kaupungin ylle kaartuvat verkkomaiset filtterijärjestelmät muuttavat aavikon polttavan ilman miellyttäväksi. Rakennusten välit ovat täynnä miellyttäviä puistoja ja kävelykatuja, ja kaupungin laajuinen maglev-junaverkko hoitaa julkisen liikenteen. Tietoverkko kattaa koko kaupungin ja mahdollistaa nopean tiedonsiirron ja -haun sekä reaaliaikaisen kommunikaation; toisaalta sen avulla Suunnittelija voi seurata tapahtumia koko kaupungissa...

Keskellä kaupunkia sijaitsee Neuvoston Halli, joka on suunniteltu Familian päämajaksi ja Savikuninkaan istuimeksi. Pyhäkön sydän ja sarkofagi on piilotettu syvälle maan sisään pääsalin alapuolelle. Theresan oma alue on piilotettu jonnekin Hallin sisälle, eikä sitä ole helppo löytää. Muille valloille Suunnittelija on varannut pienet yksityiset alueet kaupungista, joiden sisälle he voivat luoda mitä lystäävät. Oman yksityisen alueensa Suunnittelija on rakentanut kaupungin tietoverkon sisään, eikä muiden ole helppo löytää sinne. Asukkaita Locus Nabrassalissa tulee olemaan kymmenisen miljoonaa.

Muita kiinnostavia lokaatioita: Humanistinen Akatemia, Tieteiden Akatemia, Teollisuuskompleksit, fuusiovoimalat, hydroponiset puutarhat kaupungin ulkopuolella.

Nian määrittelemänä Pyhäkön muita asukkaita ihmisten lisäksi ovat biodroidit, erittäin paljon ihmisen kaltaiset keinotekoiset olennot, jotka hoitavat kaikki perustyöt. He pukeutuvat valkoiseen (ovat symbolisesti osa kaupungin infrastruktuuria), siinä missä ihmiset pukeutuvat värikkäästi. Matsuaki kehitti lisäksi puolustusjoukoiksi biodroideista oman versionsa, armeijan kybersamuraita, ja aavikolla on ominaisuus eksyttää sisäänpyrkijät. Jaromirin määrittelemänä Pyhäkön sisällä toimii jonkinlainen teknomagia.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 11.11.2007

(parit nimet olen keksinyt vasta tähän - ei tullut esiin pelissä)

Koko Locus Nabrassalin poppoo Theresaa lukuunottamatta lähti sijoittamaan sydäntä, jonka sisällä Pyhäkkö sijaitsee, johonkin turvalliseen paikkaan. Pitkän mietinnän jälkeen se päädyttiin sijoittamaan ainakin toistaiseksi satunnaisesti valitun ihmisen (jotta sitä ei voitaisi yhdistää heihin) sydämen tilalle.

Sillä välin Rufus ja Vedenjakaja olivat Sefidin (Kadonneiden kansojen Valta) vieraana Provectus-nimisessä Maan läheisessä maailmassa päättämässä neuvottelua Vav'n (Veljesmurhan Valta, Pimeys) kanssa Valtiaidensa liitosta. Paikalle tuli Ayele Meles (Sateen Valta, Valo) vaatien vuosia sitten kokemastaan vääryydestä (Vav oli saanut Ayelen tappamaan oman ankkurinsa) hyvitystä todistajien läsnäollessa. Sefid korosti neuvottelutilan rauhaa ja Rufus välitti kiistaa huolimatta Vedenjakajan kiireestä jatkaa matkaa viemään sanaa Savikuninkaan familialle. Molemmat hyväksyivät Rufuksen ehdottaman yhden palveluksen hyvityksen - Ayele sillä ehdolla, että saisi myös tikarin, jolla surmatyö oli tehty. Vav vastasi, että ase ei enää ollut hänen hallussaan, sillä se oli toimitettu aikoinaan Valtiaiden välisen sopimuksen perusteella Savikuninkaalle - joka nyt oli kuuleman mukaan valitettavasti kuollut, Vav lisäsi.

R ja V jatkoivat tapaamaan Savikuninkaan familiaa, joille heillä oli Taivaan Lähettilään viesti. Suunnittelija (biodroidin päässä), Matsuaki ja Jaromir, sekä myöhemmin saapunut Nia (oli viemässä sydäntä) tapasivat kaksikon yksityisklubilla. Tapaaminen meni yllättävän hyvin: kiistat siirrettiin syrjään virallisten neuvottelujen tieltä, Platinataulun sopimus vahvistettiin, ja lisäksi Rufus esitti Taivaan Lähettilään viestin, että mikäli Pyhäkölle tarvitaan turvallinen paikka, hän tarjoaa Salomon puutarhaa tarkoitukseen. Suunnittelija lupasi että asiaa harkitaan. Tässä vaiheessa V poistui paikalta, ja tilanteen mennessä epävirallisemmaksi Rufus vielä uteli mikä Savikuninkaan tilanne todella oli. "Parempi", S vastasi.

V poistuttuaan soitti (kukalla) Kohteliaisuuden vallalle Keigo-sanille ja kertoi saaneensa tietää, että tätä teeskennellyt Valta oli Legendojen Valta. Keigo-san puolestaan otti välittömästi yhteyttä Niaan ja selvässä kontrastissa aikaisempiin kohteliaisiin sanankäänteisiin vaati kaksintaistelua hyvin solvaavaan sävyyn. Nian ei auttanut kuin suostua, kun pahoittelut eivät kelvanneet.

Kun neuvottelu oli ohi, J ja N jäivät juhlimaan klubille, ja S ja M menivät neuvottelemaan Theresan kanssa saadusta tarjouksesta. Suunnittelijan mielestä tarjous oli hyvä, ja Theresa kertoi Abheel-Haderayatin olevan luotettava, mutta pelottava. Muut (kukkien kautta) olivat epäilevämpiä.

R ja V kävivät tapaamassa Ayele Melestä ja kyselivät tältä tikarista. He kertoivat, että saattavat tietää henkilöitä joilla pitäisi olla tietoa. Ayele kertoi, että se on tavallisen näköinen yhtenäinen pronssitikari, mutta että sen kyllä tunnistaa voimasta jota siihen on sijoitettu (myös Sateen voimaa). Lisäksi tikarin pitäisi tunnistaa nimensä, Kottos.

Tästä R ja V lähtivät seuraavaksi kysymään uudelleen Savikuninkaan familialta. (Välissä selvisi, että ensimmäinen Pyhäkköön tuotu ihminen oli ilmeisesti Jaromirin iskemä tummaverikkö eiliseltä klubilta.) Matsuaki suostui auttamaan saatuaan Vedenjakajalta anteeksipyynnön puheistaan ensimmäisellä tapaamisella, ja ennustusihmeellä selvisi, että ase oli Vav'n hallussa. R ja V kirosivat petturia ja lähtivät viemään tietoa Ayelelle.

Vastapalveluksena tiedoista V pyysi, että Ayele levittäisi informaatiota N:n, M:n ja J:n olevan elossa Savikuninkaan tuhosta huolimatta sekä Aristideen kotikylään tehtyjen hyökkäysten takana. Kunniallinen Ayele ei kuitenkaan suostunut lupautumaan moiseen, mutta kertoi ehdottaneensa Valtiaalleen Thaumaptilionille liittoa, ja että tämä oli ollut kiinnostunut. Toisena yrityksenä he pyysivät saman infon levittämistä Keigo-sanilta. Tämä sentään lupasi katsoa mitä voisi asialle tehdä.

Kaksintaistelu Nian ja Keigo-sanin välillä ei mennyt ihan kuin jälkimmäinen oli ajatellut. Nia valitsi kaksintaistelun aseiksi ja säännöiksi vanhan kunnon länkkärikohtaamisen auringonlaskussa, ensimmäiseen osumaan. Kohteliaisuuden vallalla ei ollut perusteita kiistää valintaa, vaikka näyttikin siltä, ettei Nia ottanut kaksintaistelua kovin vakavasti. Nia ampui ensin, ja Keigo-sanin kaatuessa maahan näytti, että peli oli selvä. Tuohtunut japanilainen kuitenkin nousi saman tien ylös ja ampui Niaa kaulaan - hopeinen taskumatti rintataskussa oli pysäyttänyt luodin. Sekundantteina toimineiden Jaromirin ja Pakkasen vallan ilmaistessa erimielisyytensä voitosta (onko se osuma, jos luoti ei mene kehoon asti?) Keigo-san poistui paikalta entistä enemmän loukkaantuneena. Verta valuva Nia viittoi nyt huolestunutta Jaromiria tulemaan lähemmäs, ja kuiskasi: "Kulta on haudattu..." ennen kuin valahti koko taistelun lopulta naurunalaiseksi saattaen dramaattisesti veltoksi.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 04.12.2007

Pari päivää kaksintaistelun jälkeen Pyhäkössä alkoi tapahtua kummia. Nian museomaiseen kotiin ilmestyi kirjoja, joista hovimestari Matthew (biodroidipalvelija) tuli ilmoittamaan. Tarkemmin selailun perusteella siinä näyttivät olevan Siricius Maurilaisen "Legendojen olennot", osat 1, 4 ja 6. Nia kuulusteli hetken epäilyttävästi käyttäytynyttä biodroidia joka oli osoittanut kiinnostusta kirjoja kohtaan, ja lopulta käski Matthew'ta kiduttamaan tätä julmasti (eli järjestämään assyrialaisten kääröjen kokoelman).

Matsuaki törmäsi keskusrakennuksen Neuvoston hallissa yllättäen savimajoihin, joita biodroidit - kysyttäessä Suunnittelijan käskystä - oli purkamassa (ja alakerrasta löytyi kuulemma vielä hiekkakivinen pylväs). M halusi varmistaa, oliko Savikuninkaalla tekemistä asian kanssa, ja lähti hydroponisesta puutarhasta hakemaan Theresan kukkaa tarkistaakseen asian tältä. Kutsuun vastasikin Andros, ha-Kohenin ankkuriksi itseään tituleeraava miekkonen, joka välitti viestin ja vastasi pian, että mitään isompaa muutosta Valtiaan tilassa ei ollut tapahtunut, ja että kyse ei voinut olla siitä. Suunnittelija vastasi (puhelimeen, kun Matsuaki tajusi, että kaupungissa sellainenkin onnistuu), että homma on hallussa ja Jaromir hoitaa asiaa. Jaromir puolestaan kertoi, että mitä todennäköisimmin tuhoutuneiden valtojen sielut (jotka ovat olleet tärkeä osa sitä jumalallista palasta, joka on nyt heissä itsessään) "kummittelevat" tai jotenkin tihkuvat läpi, kun he uusina eivät vielä osaa hallita voimaansa kunnolla. Kyllästyneenä hän lupasi keksiä jotakin, ja iski luurin Matsuakin korvaan.

Pahoin aavistuksin Matsuaki lähti omaan kotiinsa, japanilaistyyliseen zen-puutarhaan. Hälinän keskeltä selvisi, että yksi kybersamuraista (Gozu Muromakiksi kutsuttu) oli loukattuna tappanut erään biodroidipalvelijoista - ainoa vain, että kybersamurailla piti olla huomattavasti vähemmän persoonallisuutta ja identiteettiä kuin muilla biodroideilla. M päätti pistää porukan lukkojen taaksen, ja järjestelyjen aikana sattui toinen surmateko (Gozu Yoshi, ja Surame tuijotteli uhkaavasti). Kybersamurait päätyivät lukittujen ovien taakse, surmaajat disabloituna, ja Matsuaki lähti meditoimaan toivoen sen auttavan.

Jaromir oli tosiaan luvannut hoitaa asian, mutta Niankin soittaessa tälle he päättivät yksissä tuumin lähteä mieluummin baariin ryyppäämään. O'Sheamus-nimisen ihmisen (Maasta, tuli vapaaehtoisesti kun kotona ei ollut enää mitään) irkkupubissa syntyi idea lähteä etsimään manticorea. Kaksikko lähti Nian Bentleyllä kaupungin laidalle, ja pitkin pahoilla aikeilla päällystettyä tietä pitkin lähtivät Nian tienlöytäjän vaistoa seuraten lentävällä matolla kohti tarujen Persiaa.

Persiassa oli prinssi Alin kruunajaiset, minne N ja J livahtivat viinikauppias Abduliksi sekä visiiri Jaffariksi naamioituneina. Juhlista syrjässä oli hovihankkija Azim, valtava tumma ja parrakas mies, jonka N sai houkuteltua lähtemään manticorenetsintämatkalle sillä verukkeella, että olennolta suudelman saaneet vanhojen perinteiden mukaan olivat oikeutettuja kruunuun (kolme päivää aikaa kruunajaisten loppuun).

Erinäisten kommellusten jälkeen Abdul, Jaffar sekä Azim löysivät manticorepariskunnan luolalta. Azim oli suuresti vaikuttunut, kun Jaffar lumosi toisen viulunsoitollaan, Abdul kävi nukuttamassa sen omalla piikillään, ja toinen (naarmutettuaan hännällään Abdulia - vain laukaus Jaromirin aseesta pelasti Nian) taintui elävän epätoivon kappaleen käydessä otuksen kimppuun takaapäin. Myrkytetty Abdul parani Jaffarin mahtavalla rituaalitaikuudella, missä Punaisen meren kultaraitaisen ravun etuasksesta tehty lääke imi myrkyn suonista. Azim sai lopulta suudelmansa, ja perillä kaupungissa kruunun, kun prinssi Alin myrkytetty äitipuoli paljasti, että Azim olikin oikeasti kauan sitten karkoitettua kuninkaallista verta, ja siten siihen oikeutettu suudelman ja verenperintösä kautta.

Nia ja Jaromir toivat parin päivän juhlien jälkeen muistona manticoren, pullollisen manticorenmyrkkyä, sekä muutaman hovineidon.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 10.01.2008

Tiivistelmä taustajuonen kannalta oleellisesta muistin virkistämiseksi (kronologisessa järjestyksessä):

• Pari sataa vuotta sitten: Vasulakshmi Inhimillinen saa Valon ja Pimeyden valtiaat näkemään yhteisen edun ja perustaa Platinataulun liiton. Sekä Savikuningas että Abheel-Haderayat ovat liitossa mukana (kuin myös Myriadi, ja noin toistakymmentä muuta). Liitto uhmaa onnistuneesti valtias Entropian mahtia ja Heinäsirkkojen tuomioistuimia, .
• Hieman alle vuosi ennen pelin alkua (epa.): Savikuningas sulkeutuu pyhäkköönsä. Vähän myöhemmin tapahtuu jotain, ja Savikuningas kuolee / vajoaa koomaan / jotain sen tapaista (kukaan ei tunnu oikein tietävän). Poissaollutta Craigia ja jotenkin selvinnyttä Theresaa lukuun ottamatta Savikuninkaan vallat tuhoutuvat.
• Pelin alun kohdalla: Savikuninkaan uudet vallat syntyvät.
• 17 päivää paj.: Stavros Popovic, Platinataulun liiton sopimuksessa koskemattomaksi sovittu ammutaan. Abheelin vallat tapaavat uudet vallat ei-niin-ystävällisissä merkeissä. Myriadin ”verikoira” Aristides käy kyselemässä asiasta Rufukselta.
• 18 päivää paj.: Abheelin vallat löytävät Vasulakshmin kuolemasta ajan välissä. Craig näkee, että tämä tapahtuu noin 80 päivän kuluttua, ja valtiaalta viedään sydän. He pelastavat Stavroksen pojan Pavelin ja toimittavat tämän turvapaikkaan Rheinstadiin. Aristides on ilmeisesti käynyt paikalla myös, ja levittää tapahtuneesta tietoa. Monet (ei-nimetyt) valtiaat irtautuvat Platinataulun sopimuksesta.
• Joskus 19-50 päivää paj.: Rufus ja Vedenjakaja käyvät perusteellisesti kusemassa Aristideen muroihin pistämällä tämän ankkurin kylän katastrofialueeksi.
• 73 päivää paj.: Ilmoitus villivaltias Ultior Savacesin kuolemasta leviää. Valtias Entropia ryhtyy uudelleen perustamaan inkvisitiota Heinäsirkkojen tuomioistuinten käskyjen toimeenpanijaksi, kun Platinataulun liitto ei ole enää estämässä.
• 100 päivää paj.: Savikuninkaan vallat käyvät hakemassa kuolevan Vasulakshmin sielun käyttääkseen sen pyhäkön rakentamisen loppuunsaattamiseen. Locus Nabrassal on valmis, ja sen sisältävä sydän sijoitetaan satunnaiseen kuolevaiseen Rheinstadissa. Suunnittelija tahtoo kuitenkin heidän pysyvän salassa.
• 101-110 kk paj.: Abheelin ja Savikuninkaan vallat tapaavat uudelleen, kun Abheel-Haderayat itse antaa yhteyden Craigiin. Menee vähän positiivisemmin kuin viimeksi. Tämän jälkeen Abheelin vallat käyvät kantelemassa Keigo-sanille, jota Nia oli loukannut valehtelemalla olevansa tämä. Keigo-san vaatii hyvitystä kaksintaistelussa, mutta ei ole lopputulokseen pätkääkään tyytyväinen.
• Pari päivää edellisen jälkeen: Alkaa ilmetä, että uusien valtojen edeltäjät kummittelevat manifestoimalla asioita. Jaromir nakitetaan etsimään ratkaisu, Matsuaki pyrkii kontrolliin omin voimin.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 14.01.2008

*Pyhäkön portit tuli määriteltyä niin, että jokaisella vallalla on oma porttinsa jonka hän on itse saanut määritellä. Portti itse on jonkinlainen patsas vallasta, ja tie ulos toimii kussakin tapauksessa eri tavoin (pahoin aikein päällystetty on Nian).

Kun Nia ja Jaromir olivat jättämässä manticorea Nian portin edustalle vartijaksi (Nia lupasi päissään huolehtia tuoduista orjista ja hovineidoista), Suunnittelija tuli tivaamaan onko Jaromirin tehtävä löytää jokin ratkaisu edeltäjien manifestoitumille edistynyt. Työn alla, kuului vastaus. Jaromir välttikin myöhemmin kiusausta jatkaa ryyppäämistä Nian kanssa, ja otti hieman selvää asioista. Ja koska sielun entisen omistajan läpitihkumisen ongelma näytti selvästi keskittyvän lähinnä Suunnittelijaan, päätti hän suositella Maasta löytämäänsä asiantuntijaa, tohtori Jürgen Wulffia, jonka psykoanalyysin pitäisi selvittää Suunnittelijan sielulliset ongelmat (Jaromirin kuvaus Suunnittelijasta kuolevaiselle terapeutille oli legendojen ainesta…). Suunnittelija lähti tapaamaan miekkosta uskoen Jaromirin vihdoin tehneen jotain hyödyllistä, mutta tajuttuaan nopeasti tilanteen (”Siis tarkoitatteko, että teillä ei ole todellakaan minkäänlaista kokemusta yliluonnollisesta?”) lähti ovia paiskoen takaisin kotiin.

Toisaalla Matsuakin lähestymistapa näytti tuottavan tuloksia: ainoastaan yksi poikkeama kybersamuraissa viime päivinä. Tuo yksilö oli kuitenkin käynyt vapauttamassa vangittuja tovereitaan ja onnistunut kadottamaan itsensä kaupungin (manifestoitumisten alla ilmeisen kuormitetusta) tietoverkosta. Pieni ennusihme löysi sekä uuden että vapautetut ongelmitta. Yksi korisi aikaisemmin lukitun huoneensa lattialla, kun seppuku ei ollut onnistunut tuhoamaan kybersamurain elintoimintoja. Tämän Matsuaki armahti sanoillaan ja miekallaan. Kaksi muuta olivat yhdessä pakenemassa kaupungista, ja pienen puhuttelun jälkeen Matsuaki päätti antaa heidänkin mennä tahtomaansa tietä (loputtomaan autiomaahan, josta he kuvittelivat löytävänsä kunniallisempia ja ”demonittomia” työnantajia).

Samaa henkeä oli siinä, kun Jaromir kävi hoitamassa pienen välikohtauksen O’Sheamuksen irkkupubissa. Selvisi, että aseen kanssa riehuva asukas oikeastaan vain halusi päästä kotiin, joten sinne hänet vietiin.

Suunnittelija tällä välin totesi, että ongelma tuli ilmeisesti hoitaa henkilökohtaisesti. Sielun hallitsemaan opettelun nopeampi vaihtoehto oli Theresan (tai tarkalleen ottaen Androksen) mukaan sielun sitominen rituaalein. Jaromiriin pettyneenä Suunnittelija oli vakuuttunut että oli huomattavasti parempi idea ulkoistaa rituaali vaikkapa kuuluisaksi mainitulle Helvetin erakkorituaalimestarille, Nukkejen vallalle. Tämän sijaitessa Limbossa Suunnittelija tarvitsi tien, jota lähti kyselemään cammoralta (kypsyneisyys omaan familiaan oli mahdollisesti kohtuullisen korkea). Eräs cammoraani, Frank nimeltään, oli tunnettu demoninmanaamisesta, joten tottahan hänen täytyi osata tie Helvettiin. Kaupankäynnin (jossa Suunnittelija lupautui hakemaan demonien vartioiman, joitakin sieluja sisältävän rasian erään vuoren huipulta päästäkseen kohteeseensa – bonuksena demoneilta suojaava amuletti) jälkeen alettiin rituaali, jonka pitäisi siirtää Suunnittelijan sielu (ruumis jäisi Maahan) Helvettiin.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

mimicried - 23.01.2008

I Günther Haag, EU-virkamies YKn kehitysyhteistyötoimielimessä, Rufus Lexin ankkuri:

Norsunluurannikolla on kuumaa, pölyistä ja kurjaa, minut on määrätty tutkimaan Royal Shellin tehtaalla tapahtunutta kemikaalivuotoa. Seurakseni olen saanut alueen eksperttimme Pilar Lopezin, autollisen virkamiehiä ja toisen sotilaita. Päivä Adiakessa on kuuma, pölyinen ja kurja. Tehtaan johtaja kertoo, että sissit kaappasivat kemikaalirekan ja kolaroivat sen tahallaan läheisessä Gidaben kylässä. Lopez väittää johtajan valehtelevan ja kiertävän jätemaksuja heittämällä roskansa milloin minnekin. Minä soitan Europoliin.

Ajamme Gidaben kylään, keskitysleiriin sattuman armosta. Kemikaalirekka ei nimittäin ole ainoa kylää viime aikoina kohdannut onnettomuus. Niin ikään Royal Shellille kuuluva öljylautta on vast'ikään ajelehtinut kylän rannoille, ja lisäksi heinäsirkkaparvet ovat vallanneet koko lähiseudun pellot. Kylän keskusaukiolla mätänee kasa ruumiita. Ihmiset ovat kerääntyneet sen ympärille kuin jonottamaan vuoroaan saadakseen heittäytyä kasaan itsekin. Poppamies ei ilmeisesti antaisi minun haudata heitä. Kommennan miehet keräämään kuolleiden tietoja ja kaivamaan hautaa. Soitan jokaiselle tuntemalleni kansalaisjärjestölobbarille ja muutamaan sanomalehteen. Lopez katoaa jonnekin selvittämään asioita kylän poppamiehen kanssa. Tämän Lopezin kuuluisi kunnioitta minua, olenhan sentään ylempi virkamies. Ja kuitenkin hän soittelee tahoille, joiden informoimiseen en ole antanut lupaa. Hän yrittää raivoisasti tavoittaa jotakin Dubois'ta. Mihin lie mafiaan mahtavatkaan kuulua.

Yhtäkkiä minulle tulee valtava tarve poistua paikalta, aivan kuin toinen voima, pakokauhu, ottaisi minussa vallan. Yksi sotilaista lähtee ajamaan minua pääkaupunkiin ja lentokentälle, mutta emme löydä tietä ulos kylästä. Pimeä laskeutuu ja yhtäkkiä tiet puskevat piikkistä pusikkoa. Ruumiit alkavat jälleen vuotaa verta, mutta minua nukuttaa. Nukkuessani minut temmataan taivaaseen kultaiselle laatalle, mutta jalkani eivät pysy mukana. Kultalaatalla kauniisti laulavat olennot rakentavat minulle paremmat jalat. Unen läpi kuulen, kuinka vanha toverini, ihailemani lakimies Rufus Lex keskustelee huolestuneena jonkun kanssa. Minulle tuntematon ääni inttää: "Joku on myynyt meidät Aristideelle!". Viereeni lasketaan myös joku toinen, Dubois on hänen nimensä. Olen edelleen unessa.

II Kaksinaama, valheiden titaani:

Höö, minä (ja minä!) [Se on selkäpuoleni, älä siitä välitä] ja kiven titaani Tarek ollaan päätetty huijata se kurja Makhilleus-sankari tappelemaan meidän kanssa, ennen kuin Zeus poikineen tulee taas nalkuttamaan ja laittaa meidät kuoppaan. Ollaan jo aika monetta päivää putkessa, viety kaikki viini, mistä ikinä ollaan vaan lisää löydetty. Makhilleus ei tule, mutta muuan toinen tyypi kyllä tulee. Se on nimeltään Rufus ja vallan paras juomari koskaan, kun aletaan kisaamaan. Tarek sammuu ensimmäisenä kuin käärmeen pistosta, vaikkei ole juonut yhtään (ainakaan niiin paljon kuin me!), tuomari kun on. Makhilleus tulee paikkaamaan sitä. Viinikin siinä loppuu, ja me avataan se kultainenkin sammio. Luulisi sen olevan erityisen hyvää, kun on kultasammiossakin, mutta ei se ole, aivan pilallista, säkenöiviä sakkakiviä pohjalla! Makhilleus saa viinistä rähinöitsijän voimat, ja jäädään vähän ottelemaan. Rufus taitaa häipyä paikalta jostain syystä niiden kimmeltävien sakkakivien kanssa, luuli kai niitä päissään arvokkaiksikin. Sellaista se on, päissään kun ollaan, höö. Nyt olen kadottanut niin Makhilleen kuin Tarekinkin, mutta annahan olla, jos annat huikan, niin kerron, kuinka hukkasin kerran toisen puoleni humalassa (siis minut, ja anna kun minä kerron, sillä muistan sen paljon paremmin!).

III Antigone, edesmenneen villivaltias Ultior Savacesin kapinan valta:

Herään kristallikiven sisässä ja ensimmäisenä haistan viinin kaikkialla. Toisena en tunne valtiastani enää missään. Kolmantena kaksi ääntä yrittää puhua minulle ja neljäntenä ne istuttavat minut sankari-Makhilleuksen ruumiiseen. Olen kultaisella laatalla, minulle kerrotaan että valtiaani on kuollut ja kotini tuhottu. Olen taivaan lähettilään "kauniin, oikeudenmukaisen ja suuren ja ihmeellisen" Abheel-Haderayatin luona, minulle kerrotaan (_visertäen_). Tapahtuu rituaali, ja äkkiä minulla on uusi valtias, vaikkei mikään täällä, laattojen muodostamassa säännönmukaisuuden autiomaassa tunnu kotoisalta.

Uusi familiani vaikuttaa hienolta: Saan oman laattani ja oikeuden sisustaa sen miten haluan. Nostatan siihen valtavan, autonomisesti hallitun kerrostalon, jonka seinäpinta-alasta taistelevat tagaavat ikonit. Rufus Lex (mikä nimi miehellä!) haluaa laatalleni lisää kultaa, mutta tuhahtaa kun ojennan hänelle spray-purkkia. Hänen hilpeä isoveikkansa, Oikeudenmukaisen-Koston-Tuliruoskainen-Kankiperseinen-MieliValta ei liioin vaikuta kovin impponeeratulta ilmaantumisestani. Niin, että taloni siirretään piiloon, muilta näkymättömiin, mutta pääsenpähän sinne nykyään mistä tahansa, minne oviaukkoni naulaankin. Vedenjakajasta en ole keksinyt mitään pahaa sanottavaa, vielä. Todennäköisesti siksi, etten tunne häntä vielä tarpeeksi hyvin.

Mutta näyttää siltä, etten ehdi näitä tyyppejä kauaa tunteakaan. Katsokaas, kun sitten palaamme locus Abheel-Haderayatiin (tämä on kai oikea termi?), käy ilmi, että Vedenjakaja ja Rufus Lex on haastettu Heinäsirkkojen tuomioistuimen eteen jonkun Aristideen toimesta. Ovat ilmeisesti tehneet hänelle vääryyttä.

Heinäsirkkojen tuomioistuin! Ei tämä ehkä niin tappavan tylsä paikka siis olekaan! (Minun annetaan myös ymmärtää, että tällä Aristideella on jotakin tekemistä Platinataulun liiton kanssa, jonka vuoksi myös entinen valtiaani Ultior Savaces on nyt tuhoutunut.)

(Tunnen, että kuoroni on vielä hengissä jossakin. Kunpa vain saisin heihin yhteyden, ja jotakin vihiä siitä, mihin suuntaan tapahtumat ovat kehittymässä. Hyvät neuvot olisivat nyt tarpeen, samoin vanhat ystävät!)

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 11.02.2008

Lisäyksiä Maijan tekstiin (lähinnä kasa yksityiskohtia, joiden haluan olevan jossain tallessa - nimille saattaa tulla käyttöä, ja muilla yksityiskohdilla voi olla tai olla olematta jatkossa merkitystä).

I

• Lopez, cammoraani joka oli havainnut Haagin olevan ankkuri, otti jo tehtaalla selvää tämän menneisyydestä ja arvoista. Johtolankana ihaillun lakimiehen nimi "Rufus Lex".
• YK-sotilaiden komentaja oli jäyhä ruotsalainen, luutnantti Andersson.
• Tehtaan paikallisjohtaja oli Enzo Houphouët-Boigny, joka aktuaalisestikin hankkiutui eroon jätteistä ja piti puhdistukseen tarkoitetut rahat. Tämän nimenomaisen kuormurin kohtalo oli vain Rufuksen ja Vedenjakajan tekosia, mistä johtaja ei mitään tiennyt.
• Jo kylään tultaessa Rufus sai pahoja viboja ankkurinsa kautta: jotain isoa ja mahtavaa on tekeillä.
• Poppamiehen nimeä en muista, mutta jos joku ei korjaa, olkoon se Bidbe.
• Ensin Bidbe ja sitten Aristides juttelee Haagin kuulematta Lopezin kanssa. Lopez soittelee puheluita (cammoraaneille Dubois'lle ja Marius Leclercqille), ja saa infoa jonka välittää Aristideelle: Mitä todennäköisimmin Haag on Rufus Lexin ankkuri, ja Dubois on myynyt jollekulle (jota ei voi sanoa) tietoja Aristideestä. Aristides kertoo Lopezille että tämä "voi mennä". Lopez lähtee juoksemaan peltoa pitkin ulos kylästä.
• Tällä välin Rufus pistää Haagiin ajatuksen lähteä. nyt. Paikalla olevan voiman efekti estää häntä poistumasta.
• Kun tilanne alkaa kylässä levitä käsiin, Rufus kutsuu Vedenjakajan luokseen, ulottaa painovoimaan liittyvän lahjansa Haagiin ja antaa tämän nukahtaa ja kohota, juuri kun kelmeä käsi ilmestyy punaiseksi muuttuneelta taivaalta. Vedenjakaja käy hakemassa Haagin pois, ja huomaa että Haagilla ei ole enää jalkoja.
• Vedenjakaja käy kolkkaamassa hätääntyneen Dubois'n tämän kodissa ja tuo pyhäkköön. Tätä kuulustellaan, mutta ei näytä tajuavan tilanteen vakavuutta täysin ja alkaa tehdä diiliä.

II

• Ikonit käyvät lauleskelemassa, että Vedenjakajan ja Rufuksen pitäisi mennä välittömästi hakemaan edesmenneen Ultior Savacesin jostain syystä henkiin jäänyt valta. Tämä löytyy titaani Tarekin vyöllä roikkuvasta kultaisesta viinisammiosta.
• Rufus hämää 7-aspektin juomisen ihmeellä haastaen titaanit ryyppykilpailuun samalla kun Vedenjakaja 5-aspektin piiloutumisella lähtee luikertelemaan kohti sammiota. Ei kuitenkaan saa lukkoja rikki, joten puraisee 7-aspektin myrkkyhampailla (Vedenjakajahan on oikeasti käärme, vaikka piirretty sellainen) titaanin tainnoksiin jottei tämä ryyppää sammiota ja sen mukana ylimystä.
• Makhilleus saapuu paikalle uhoamaan kilpailun aikana - hän on hakemassa sammiota, koska se on varastettu Olympokselta. Rufus tekee diilin: sankarille sammio, heille sen sisältö.
• Makhilleus joutuu kilpaan mukaan ja ryyppää kultaisesta sammiosta, jonka viiniin on erittynyt Kapinan voimaa. Rähinähän siitä seuraa. Sillä välin Rufus nappaa kristallin, jossa Antigone on vankina, ja he poistuvat paikalta.

III

• Liittämisrituaalin aikana Antigone saa oman laatan, jonka hän koristelee hieman eri tavoin kuin järkyttyneet toverinsa. Maariv on räjähtää tullessa paikalle, mutta menee sitten juttelemaan valtiaansa kanssa ja ohjeistaa vastentahtoisesti, että uusi laatta on siirrettävä piiloon.
• Antigone muistelee amnesiansa keskellä, että mm. hänen valtiaansa on ollut ei-ihan-niin-hyvissä väleissä A-H:n kanssa, että Väkivallan valta on joku ihan muu kuin joku samurai josta muut mainitsevat, ja että hänen pitäisi tietää jotain mainitusta Savikuninkaasta.
• Kyllä, locus Abheel-Haderayat on oikea termi.
• Maariv on saanut viestin, että RL ja V on tosiaan haastettu Heinäsirkkojen tuomioistuimen eteen, mutta vähän eri asioista kuin kuvittelivat.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 28.02.2008

Pelikerrat 11 ja 12, courtesy of Miska [korjaukset ja kommentit minulta]. Alan merkitä tästä lähin myös nuo käytetyt ihmeet näihin - jos jolle kulle tulee hyviä ideoita siitä, mitä niistä voi seurata, vinkatkaa.

Pelikerran aikana speksattiin, että Nian portti kaupunkiin vaatii konttaamista Niaa kuvaavan patsaan jalkojen välistä, että Nialla on ympäri kaupunkia piilopaikkoja, joista löytyy generaattorit, varusteita, ruokaa yms. ja että Jaromirin portin ilmentymä Rheinstadissa on erään parkkitalon katolta tehty hyppy tyhjyyteen. Lisäksi speksattiin Nian miespalvelijan, Matthewn kuolevainen menneisyys. Matthew siis kuului hyvin vanhaan lähes yli-inhimilliset taidot omaavaan sukuun, jonka tehtävänä on ollut suojella Ison-Britannian (muistaakseni) kuninkaallisia. Matthew itse oli jo vanha ja sairasti syöpää kun Nia löysi hänet ja lupasi Matthewille hänen terveytensä ja nuoruutensa takaisin vastineeksi Nian ankkuriksi ryhtymisestä. Matthew vaikuttaa kaikin puolin täydelliseltä englantilaiselta miespalvelijalta.

[Ennen tätä oli pätkä, jossa tarkemmin paljastumaton Odysseia jutteli Suunnittelijan kanssa ja kertoi että asioita paljastetaan Matsuakille. Suunnittelija ei ihan hirveästi tuntunut arvostavan, muttei nyt pyristellyt vastaankaan.]

Kesken meditaation Matsuaki tunsi alansa kutsuvan. Kutsuja oli Sininen Ikuinen Taivas, joka halusi tapaamista, ja ehdotti tapaamispaikaksi läheistä maailmaa, Provectusta [joka on siis se maassa turhiksi tehtyjen tai muuten kadonneiden asioiden maailma]. Matsuaki suostui tapaamiseen ja matkasi tapaamispaikalle. Siellä hän tapasi ratsailla olevan [mongoli]soturin, joka ehdotti Matsuakille ratsastusretkeä ja metsästystä. Metsästyksen ja aterioinnin jälkeen Sininen Ikuinen Taivas otti varsinaisen asiansa puheeksi kertoen Matsuakille, että hänen imperaattorinsa, Te-apokai-e-Nuru [aika lähelle oli oikeinkirjoitus! hienoa!] on huolissaan Savikuninkaan tilasta ja kohtalosta.

Sinisen Ikuisen Taivaan Familia tunsi jo ennestään Theresan, ja nyt he olivat päättäneet ottaa yhteyttä Matsuakiin. Heidän mukaansa olisi suotavaa antaa Savikuninkaan pysyä tajuttomana, kunnes olisi selvillä kuka on Savikuninkaaseen kohdistuneen hyökkäyksen takana. Jos sen takana ovat Ulkopuoliset, niin he ovat paljon voimakkaampia kuin kukaan on kuvitellut ja jos hyökkäyksen takana on joku toinen imperaattori on vaara vähintäänkin yhtä suuri.

Savikuningas oli ollut huomattavan voimakas imperaattori, ja Platinataulun liitolla ei ole enää varaa menettää muita imperaattoreita. Näin ollen Savikuninkaan turvallisuus on varmistettava, ja tätä edesauttaisi Savikuninkaan pysyminen koomassa, koska silloin hän ei olisi ollenkaan yhtä suuri uhka hyökkäyksen alkuunpanijalle. Sinisellä Ikuisella Taivaalla ei ollut tarjota johtolankoja hyökkääjän löytämiseksi, mutta hän tiesi Savikuninkaan olleen jossain tekemisissä inkvisition kanssa hiljattain ennen hyökkäystä. Kysyttäessä oliko muihin Savikuninkaan Familian jäseniin oltu yhteydessä Theresan ja nyt Matsuakin lisäksi, Sininen Ikuinen Taivas vastasi vain että hän ei ole ollut muihin yhteydessä, mutta hän ei voi puhua koko Familiansa puolesta. Matsuaki lupasi miettiä Sinisen Ikuisen Taivaan pyyntöä ja palasi Locus Nabrassaliin.

[Tarkemmin ottaen välistä jäi tämä. Kävi niin, että Suunnittelija oli Franckin, hippicammoraanin, luona pyytämässä tietä Limboon, ja tehtiin diili sielun lähettämisestä sinne - vastineeksi Suunnittelijan pitäisi hakea eräs rasia, jossa oli sieluja. Rituaalia tehtäessä kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen: Franck huomasi jotain outoa, mutta yrittäessään korjata käräytti koko rituaalikehän ja Suunnittelijan biodroidin mukana.]

Pian tämän jälkeen Locus Nabrassal vavahteli räjähdyksen voimasta.
[Nia näki välähdyksen noustessaan kujalta ryyppyillan jälkeen, ja ehti juuri pääkadulle näkemään kun kaupungin jäänteet lensivät kohti.]
Sivuvaikutuksena räjähdyksen vaikutuksen alueella Locus Nabrassal palasi vanhaan muotoonsa, eli savimajoista koostuvaksi vanhaksi kaupungiksi. Matsuaki oli omassa puutarhassaan, minne itse räjähdys ei ulottunut, mutta paineaalto sen sijaan hyökyi puutarhan yli. Matsuaki pelasti itsensä (ja kaistaleen puutarhaansa) sivaltamalla paineaallon miekalla kahtia edestään [A7]. Yllätyksestä toivuttuaan Matsuaki lähti etsimään Jaromiria tämän pilvenpiirtäjältä, mutta sieltä ei löytynyt muuta kuin kärsinyt kierretorni ja Jaromirin oppilaiden ruumiita. Onneksi tosin Jaromirin ruumista ei ollut näiden joukossa.

Todettuaan että Jaromirin löytäminen muualta kaupungista olisi hyvin vaikeaa, Matsuaki suuntasi räjähdyksen keskipisteeseen, Neuvoston hallille. Täältä hän löysi vain suunnattoman kraatterin, jonka keskipisteessä oli auenneena Savikuninkaan sarkofagi ja yksi biodroideista ilmeisesti tutkimassa vahinkoa. Biodroidi osasi kertoa Suunnittelijan selvinneen räjähdyksestä, mutta kaupungin tietoverkon vahingoittuneen pahoin. Biodroidin mukaan Suunnittelija työskenteli palauttaakseen säästyneet osat tietoverkosta toimintaan. Keskustelun aikana kauempaa kuuluin suden ulvontaa muistuttava ääni, mitä Matsuaki päättikin lähteä tutkimaan todettuaan että kraatterilla ei ollut mitään tehtävissä. Matsuakin tietämättä biodroidissa oli itseasiassa yksi Suunnittelijan instasseista, mutta Suunnittelija katsoi parhaaksi olla kertomatta läsnäolostaan. Matsuaki löysikin jonkin ihmissuden kaltaisen olennon jättämät jäljet ja aikansa niitä seurattuaan rakennuksen jonka edessä oli kaksi kuollutta ihmisshakaalia sekä Nian Manticore vartioimassa sisäänkäyntiä. Manticore päästi Matsuakin ohitseen ja kellarista Matsuaki löysikin Nian ankkurinsa Matthewn ja parin räjähdyksestä selvinneen ihmisen (O'Sheamus ja yksi persialaisista hovineidoista) kanssa.

Nia ei ollut yhtä onnekas kuin Matsuaki räjähdyksen sattuessa, paineaalto heitti hänet kaupungin laitamilta, O'Sheamuksen pubin luota aina kaupungin muurien toiselle puolelle. Paineaallon ja ilmalennon vaikutuksesta Nia vahingoittui vakavasti, mutta onneksi Matthew löysi hänet ajoissa ja kuljetti Manticoren avulla kapunkiin sisälle, missä Nialla oli piilopaikka kätkettynä erään talon kellariin. Täällä Matthew suoritti tehokkaan kenttäleikkauksen korjatakseen Nian kärsimät vammat, mutta ei valitettavasti pystynyt palauttamaan Nian kasvoja ennalleen.

Tunteja leikkauksen jälkeen Nia vihdoin heräsi juuri Matsuakin saapuessa kellariin. Nian poistaessa kääreet kasvojensa ympäriltä paljastui räjähdyksessä tapahtuneen vahingon laajuus. Nian kasvot olivat vitivalkoiset, hiukset vihreät ja suu vääntyneenä vääristyneeseen kirkkaan punaiseen virneeseen. Matsuakin tuijottaessa Niaa hämmentyneenä Nia pukeutui violettiin pukuun. Järkytyksestä selvittyään Matsuaki kertoi Nialle mitä oli tapahtunut ja ehdotti, että he lähtisivät yhdessä etsimään Theresan kukkaa ottaakseen Theresaan yhteyttä. Nia Polunlöytäjänä lähtikin johdattamaan heitä kohti kaupungin keskustaa.

Räjähdyksen tapahtuessa Jaromir oli Rheinstadissa kuolevaiselta ajaltaan peräisin olevassa asunnossaan. Jaromir tunsi yhteytensä Locus Nabrassaliin katkeavan ja näki näynomaisen välähdyksen sienipilvestä kohoamassa pyhätön keskustasta [ja liekehtivästä olennosta joka kiersi sitä kohti taivasta]. Tästä inspiroituneena Jaromir sävelsi kappaleen Locus Nabrassalin Tuho. Yön yli sävellettyään Jaromir suuntasi takaisin Locus Nabrassaliin. Jaromirin portti on "askel tyhjyyten" Rheinstadissa sijaitsevan parkkihallin katolta. Kaikeksi onneksi yhteyden katkeaminen ei ollut sulkenut porttia ja astuessaan tyhjyyteen Jaromir siirtyi Locus Nabrassaliin aivan kuten pitkin. Portilla hän kohtasi kybersamurain, joka kertoi Jaromirille yleisen tilanteen. Katsoessaan kaupunkia Katseellaan [nähdessään jonkinlaisen henkisen heijastuksen] Jaromir näki kaupungin keskeltä nousevaa savupatsasta kiertävän olennon ja kaupungin osasta A3 tulevan [kirkkaan] hohteen, jonka arveli olevan Savikuningas. Jaromir kertoi kybersamuraille Savikuninkaan oletetun sijainnin ja suuntasi kohti kaupungin keskustaa, poimien matkalta mukaansa esineen kuvastamaan jokaista kaupungin valloista tarkoituksenaan sitoa keskustassa savupatsasta kiertävä olento. Jaromir pääsi keskeytyksettä savupatsaan juurelle ja oli juuri valmistelemassa rituaaliaan kun Nia ja Matsuaki saapuivat paikalle.

Saatuaan kybersamurain kautta tietoonsa Savikuninkaan sijainnin Suunnittelija lähti biodroidin ruumiissa etsimään Savikuningasta. Toisen instanssin hän lähetti (niinikään biodroidissa) seuraamaan Jaromiria.

Nian löytämä polku johdatti Nian ja Matsuakin kaupungin keskelle Jaromirin luokse. Nia ja Matsuaki kertoivat Jaromirille mitä tiesivät tämän hetkisestä tilanteesta. Jaromir puolestaan kertoi heille Savikuninkaan todennäköisen lokaation ja savupatsasta kiertävästä olennosta [ja pisti merkille, että he eivät tienneet Savikuninkaan sijainnista vaikka Jaromir oli sen kertonut nimenomaan eteenpäin vietäväksi viestiksi]. Jaromir lähetti Matsuakin etsimään Savikuningasta samalla kun hän jäi itse suorittamaan sitomisrituaalia olentoon. Nia antoi Matthewn ja Bentleynsä Matsuakin käyttöön, ja niillä Matsuaki suuntasikin etsimään Savikuningasta.

Jaromir suorittikin rituaalin onnistuneesti ja sitoi olennon sielun hiekkakiven palaseen. Tämän seurauksena olento itse syöksyi taivaalta kohtia Niaa ja Jaromiria, jolloin Nia ampui olentoa toiseen siipeen aiheuttaen olennon törmäämisen maahan. Olento oli enkeli, jonka silmissä paloi helvetin tuli. Jaromirin alkaessa tentata olentoa selvisi, että se uskoi (tai väitti?) olevansa demoni limbosta, [Minoksen] kaartista. Olento ei ilmeisesti tiennyt missä oli tai miten oli sinne joutunut ja vaati lähinnä päästä takaisin helvettiin. Jaromir keskusteli olennon kanssa yrittäen saada selville miten olento oli tullut Locus Nabrassaliin, mutta olento ei osannut tätä kertoa.

Suhteellisen nopeasti Matsuaki löysikin Androksen ja biodroidin kaivamasta Theresaa esille sortuneen rakennuksen alta. Matsuakin lähestyessä biodroidi kertoi olevansa Suunnittelija, ja että heillä olisi paljon puhuttavaa. Matsuaki lähetti Matthewn viemää O'Sheamusta ja persialaista hovineitoa selviytyjien kokoontumispisteeseen ja Suunnittelija kertoi asiansa. Suunnittelija paljasti, että hän ei ollut enää Kaupunkien valta, vaan Kaupunkien ala oli ilmeisesti palannut takaisin alkuperäiselle Kaupunkien vallalle. Hyökkäyksen jälkeen Savikuningas oli luonut uudet vallat aloilleen, mutta jostain syystä Kaupunkien vallaksi oli tullut enkeli, ja Theresa ja Savikuningas olivat todenneen enkelin olevan epäluotettava. Tästä syystä he olivat ottaneet Suunnittelijan, sitoneet Kaupunkien alan häneen ja piilottaneet alkuperäisen Kaupunkien vallan sarkofagiin tajuttomana. Savikuningas ei itseasiassa ollut koskaan ollutkaan sarkofagissa, vaan Theresan sisällä piilossa. Te-apokai-e-Nurun Familia oli myöhemmin saanut tietää Theresan kautta asiasta ja olivat auttaneet Theresaa ja Suunnittelijaa pitämään asian salassa, kunnes he sitten olivat päättäneet yrittää saada Matsuakin mukaan juoneen. Jokin meni kuitenkin pieleen Suunnittelijan pyrkiessä helvettiin vahvistamaan Kaupunkien alan häneen sitovaa rituaalia, ja lopputuloksena alkuperäinen Kaupunkien valta oli päätynyt helvettiin ja Suunnittelija menetti Kaupunkien alan hallinnan. Matsuaki ja Suunnittelija väittelivät pitkään siitä miten asian suhteen tulisi edetä, ja päätyivät lopulta siihen, että parasta olisi kertoa Jaromirille koko juttu, koska Jaromir oli ainoa joka pystyisi suojaamaan Theresan ja Savikuninkaan rituaalein. Lisäksi Suunnittelijan menettämä yhteys Kaupunkien alaan olisi pidemmän päällle mahdotonta pitää Jaromirilta salassa, joten asiasta olisi parempi kertoa nyt ja yrittää säilyttää se luottamus joka Familian jäsenten välillä vielä oli olemassa. Näin päätettyään Matsuaki ja Suunnittelija ottivat Theresan ja Androksen mukaansa ja suuntasivat kaupungin keskustaa.

[Jaromirin] Keskustelun aikana Nia lähti hakemaan kahleita, joilla sitoa demoni ja Jaromir päätyi lopulta siihen, että olisi parasta siirtää demoni pois enkelin ruumiista. Jaromir löysikin lähistöltä biodroidin (jossa Jaromirin tietämättä oli yksi Suunnitteljan instansseista) ja päätti siirtää demonin sielun biodroidiin. Siirtorituaali onnistui, mutta prosessissa demoni menetti tajuntansa. Jaromirin odotellessa demonin heräämistä Matsuaki ja Suunnittelija (toisessa biodroidissa) saapuivat paikalle kantaen Theresan tajutonta ruumista.

Kaupungin keskustassa Matsuaki ja Suunnittelija löysivät Jaromirin katselemassa tajutonta enkeliä ja biodroidia. Vähemmän yllättäen Jaromir ei ottanut kertomusta tapahtumien kulusta kovinkaan hyvin vastaan, vaan tiukoin sanankääntein kyseenalaisti Matsuakin päätöksen uskoa Suunnittelijaa, Ikuista Sinistä Taivasta ja jopa Theresaa (välillisesti). Olisiko todella mahdollista, että kukaan imperaattori (ja etenkään Savikuningas) voisi valita vallaksi alunperin jonkun, joka ei sitten kuitenkaan olisi luotettava ja sopiva tehtävään? Ja että joutuisi korjaamaan asian sitomalla alan toiseen olentoon sen sijaan, että yksinkertaisesti tuhoaisi "virheellisen" vallan ja loisi uuden? Matsuaki myönsi, että todisteita minkään tahon luotettavuudesta ei ollut, mutta oli edelleen sitä mieltä, että tärkeintä olisi tällä hetkellä varmistaa Theresan ja Savikuninkaan turvallisuus. Kun tämä olisi tehty, voitaisiin alkaa tutkia Suunnittelijan ja Ikuisen Sinisen Taivaan luotettavuutta, mutta siihen asti kunnes asiasta selviäisi jotain suuntaan tai toiseen turvallisinta olisi antaa Savikuninkaan pysyä koomassa. Riippumatta Suunnittelijan ja Ikuisen Sinisen Taivaan luotettavuudesta pahinta mitä nyt voitaisiin tehdä olisi herättää Savikuningas ennen aikojaan ja näin pahimmillaan vahingoittaa häntä vielä lisää. Lopulta Jaromir oli Matsuakin kanssa yhtä mieltä siitä, että Theresan ja Savikuninkaan turvallisuus olivat tärkeimpiä tällä hetkellä.

Tämän hetken sijoituspaikaksi valittiin Jaromirin tornin jäänteet, koska siellä Jaromirin olisi helpointi suojata Theresa rituaalein. Niinpä Theresa, Andros, enkeli ja demonin sisältävä biodroidi siirrettiin torniin missä Matsuaki jäi vartioimaan Theresan ruumista [demoni kahlehdittiin kellariin, missä oli sopivasti vankityrmiä] Jaromirin kerätessä oppilaidensa ruumiit. Ennen Theresan suojaamiseen tarvittavien rituaalien kehittämistä Jaromir halusi haudata kuolleet oppilaansa. Tätä varten hän keräsi näiden ruumiit ja kävi hautaamassa ne Rheinstadiin yhden kybersamurain avustuksella.

[Jaromirin motiiveista ja tekosista Jennillä saattaisi olla lisäkommentoitavaa?]

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Riw - 06.03.2008

[edit: oho, tämä olikin Jennin account. Sori]

Limbossa, punaisen leikkimökin edustalla: Armagistos (näyttää oikein sievältä n. 8-vuotiaalta tytöltä, kukikas tyllihame, olkihattu jossa vaaleanpunainen silkkinauha) oli pitämässä teekutsuja kastamattomille lapsille, jotka eivät olleet ihan niin innoissaan kuin emäntä olisi ehkä toivonut. Itkijä laitettiin kivenkoloon, mutta karkuun lähtijä ei päässyt alkua pidemmälle vaan törmäsi yli kaksimetrisen, kaarnaisennäköisen, pitkäkätisen ja hontelon shedimin (Helvetin asukastyyppi) jykevään jalkaan. Tämä oli viestinviejä, ja tuli mitä kunnioittavimmin tuomaan markiisi Samiginan kirjeen Suurelle Rituaalimestari Armagistokselle, jos neiti sallii. "Veronkannon aika, kuten varsin hyvin tiedätte, olisi vasta kahden viikon kuluttua, mutta johtuen reinkarnationistikapinallisten viimeaikaisista liikkeistä, markiisi on ollut pakotettu määräämään armeijan kokoontumisen. Tässä yhteydessä on kunnioitettavasti pyydettävä Suuren Rituaalimestari Armagistoksen maagisia kykyjä avuksi mahdollisimman pian, mieluiten jo viikon sisällä." Tästä tyttö, joka oli varannut jo säkillisen maagista sisältöä veronkantoa varten, harmistui silminnähden, mutta antoi vastaukseksi kipakan "minä tulen" -viestin. Shedim poistui helpotuksesta huokaisten.

Tällä välin toisaalla Limbossa Suunnittelija havahtui huomaamaan olevansa sisällä heikosti palavassa lihagolemissa, jonka päässä uinui vielä Vanthselva, Taivaan enkeli epäjärjestyksen herran Hazaelin joukoista. Tai tarkemmin ottaen, Suunnittelija oli kiinnittynyt voimalliseen taikaan, joka oli nyt materialisoitunut liekehtivinä riimuina ympäri ko. demonin kehoa. Pikaisesti hän huomasi, että on jossain määrin kiinni edelleen Kaupunkien alassa, mutta ei pystynyt sitä juurikaan itse käyttämään, vaan kykeni enimmäkseen vain säätelemään sen kosketusta kehossa oleilevaan enkelin sieluun. Myöskään liikkuminen ei onnistunut.

Ajan myötä heräsi myös enkeli, eikä päätön kolmimetrinen, viisisilmäinen (yksi taakse) ja nelikätinen hirviönruumis erityisesti ilahduttanut häntä. Puhumattakaan viimeisistä muistoista ennen tajunnan menettämistä: "Petos, enkeli tappamassa veljeään! Kirottu ihminen, joka kykeni Taivaan olennon huijaamaan moiseen! Hiekkakivinen kammio, täynnä riimuja ja loitsumerkintöjä, sekä valtava savinen patsas, joka oli imperaattori; tulimme tänne auttamaan, tänne näiden rumien ja julmien olentojen luo, koska Hazael oli kehottanut.. Sanoi, että minustakin tehdään ylimys… Viimein suuren enkelin ääni, mahtava ja kaunis, sekä kaaos ja tuho." Viimeisinä muistoinaan hän käsitti tulleensa kahlehdituksi, ja muisti sieluunsa kiinnittyneen teknologian luoman loisen, Suunnittelijan.

Järkytyksen hälvettyä enkeli pääsi demonin kehon kontrolliin ja katseli ympärilleen kuivaan ja ikävän kuluneeseen vuoristomaastoon, jonka yllä lepäsi punertavan ja keltaisen sävyissä taivas ilman aurinkoa. Suunnittelijaa hän ei kuitenkaan pystynyt aistimaan, vaan tämän vihjaukset vaikuttivat hänestä oudoilta ajatuksilta, mutta itsestään tulleelta. Niinpä näin ohjattuna hän nappasi maasta Franckin luovuttaman demoneiltasuojaamistalismaanin joka sai liekit palamaan vähän innokkaammin enkeli lähti jymistelemään kohti Armagistoksen kotia, josta oli kai joskus kuullut, muisti. Matkalla tuli vastaan räsyinen sotajoukko, joka ei uskaltanut lähestyä valtaisaa demonia torvensoittajan saatuaan kiven kalloonsa.

Vanthselva löysi Armagistoksen tämän kotoa, ja yritti saada tämän opastamaan hänet takaisin Taivaaseen. Samaan aikaan Suunnittelija pyrki kommunikoimaan velhon kanssa liekeillään, mitä Vanthselva ei pystynyt huomaamaan, mutta Armagistos kyllä. Suunnittelija myös näki Katseella, kuinka Armagistos ensin vaikutti täysin tavalliselta ihmiseltä. Hetken kuluttua liian rohkean lauseen jälkeen paljasti kuitenkin selvästi olevansa ylimys, mutta normaalin viitteellisen alaan viittaavan näyn sijaan Suunnittelija pystyi näkemään vain tyhjää, ei-mitään. Seurasi mielenkiintoinen keskustelu, jossa A kyseli sekä V:ltä että S:ltä mitä nämä tarjoaisivat mikäli hän auttaisi. Haussa tuntui olevan uusi kotipaikka, Limbo oli kuulemma jo pilattu. Keskustelun jatkuessa paikalle saapui muutamia karkureita jostakin Limboa matkaavista sotajoukoista. A painui takaisin mökkiinsä sanoen olevansa muualla, joten V käännähti kuuntelemaan, kun miehet kysyivät oliko hän arvon rituaalimestari ja mahtoiko hän olla Savisen Keisarin puolella. Enkeli/demoni otti yhden pian karkaavista miehistä kiinni ja vaati tältä lisätietoja, mutta katkennutta kättään tuskasteleva karkuri ei saanut sanottua muuta, kuin että Savinen Keisari oli luvannut pelastaa heidät kaikki, uudelleensyntymän kautta nostaa sorrosta kaikki kärsivät, ja he olivat ajatelleet että erakko saattaisi olla kapinallisten puolella. V:n päästettyä miehen menemään A tuli ulos, pakkasi kamansa nättiin nyyttiin ja sanoi lähtevänsä mukaan - mistä uusi koti sitten löytyisi, se katsottaisiin myöhemmin.

V ja A lähtivät taivaltamaan vuoria kohti erakko Hasfalin, hullun ilmalaivoja rakentelevan kääpiön jyrkänteellä sijaitsevaa pajaa. Saavuttuaan paikalle he huomasivat H:n nukkuvan, ja tarkistivat paikan - totta vie, ilmalaivoja olivat, vaikka huonosti suunniteltuja (Suunnittelija paheksui). A tahtoi ostaa kyydin H:n omalla kulta-aarteella, jonka he löysivät huonosti kätkettyinä luolasta, mutta V ei moiseen suostunut. Silloin kääpiö saapuikin jo paikalle osoittelemaan mörssärillään. A sai esittämällä avutonta pikkutyttöä H:n kertomaan aikeestaan lentää pois Helvetistä, mutta ilmalaivoilla ei tuntunut pääsevän tarpeeksi korkealle. Ainoa reitti mikä oli enää mahdollinen oli mennä läpi suuresta myrskystä, joka ikuisesti raivosi vuortenhuippujen keskellä. Sitä hänen laivansa ei kuitenkaan kestänyt, kääpiö voihki. Apu löytyi Suunnittelijan ehdottamilla rakenteellisilla muutoksilla (jotka Vanthselva, nyt jo ihmetellen mistä tiesi mitään ilmalaivojen toimintaperiaatteista, välitti eteenpäin), sekä A:n asettamalla rituaalilla, joka muuttaisi salamaniskut moottorin voimaksi (mitä Hasfal katsoi lempeästi pitäen sitä hellyttävänä lapsen koristeluna).

Yltyessään illan mittaan ryyppäämään Hasfal kertoi siitä kuinka tarujen mukaan Limbon tapahtumat heijastelivat koko luomakunnassa tapahtuvia suuria linjoja, ja kuinka alla alkava sota tiesi pahaa, suurta tuhoa kaikkialla. Savinen Keisari, Kuningasten Kuningas, tarjosi uuden alun uudelleensyntymän kautta, armeijat keräsivät voimiaan suurruhtinas Eligoksen, hänen profeettansa, ansiosta, Kuninkaan pettänyt Juudas oli syösty Helvetin alimmalle tasolle, ja muuta uskonnollista hömppää virtasi rommin mukana, mutta kuulijat ihmettelivät, mitä tämä mahtoi tarkoittaa?

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 02.09.2008

[Tästä pelikerrasta nyt on kauan, muistuttakaa jos näytän unohtaneen jotain oleellista.]

Kerta 13, edellinen oli 14

Ennen kuin viesti Heinäsirkkojen tuomioistuimen haasteesta tuli, Vedenjakaja ja Rufus olivat juonimassa tilanteensa parantamista ja Aristideen kiusaamista. Kaapatun Dubois'n ei nähty voivan auttaa paljoakaan, mutta koska tästä voisi olla hyötyä myöhemmin, V ja R halusivat pitää tämän turvassa. Cammoraani teki sopimuksen, jonka mukaan hän auttaa heitä kaikin tavoin, kunhan pitävät turvassa ja hyvissä oloissa (tuli määritellyksi tarkemmin: "ei sen huonommissa kuin muutkaan paikan asukkaat") kunnes hän itse päättää että suojelun aika on ohi. Suunnitelma ikoniksi muuttamisesta oli hylättävä (suhtautui nihkeästi kun kysyttiin suoraan), mutta hänet laitettiin ihmettelemään porttilaatalle muiden Salomon puutarhaan menemästä kiellettyjen ihmisten kanssa.

Haag unessaan näytti olevan suurissa tuskissa (sen lisäksi, että hänellä ei ollut enää jalkoja), joten Rufus ryhtyi ottamaan selvää vaivasta. Mennessään Haagin mieleen hän havaitsi (tuntien saman kuin Haag) kuinka Gidaben kylästä tutut terälangat tuntuivat repivän miehen kehoa joka puolelta – myös jaloista joita hänellä ei näyttänyt olevan. Yhdessä R ja V päättelivät mitä ilmeisimmin Aristideen edelleen pitävän Haagin jalkoja hallussaan ja hyökkäävän tämän kimppuun jotenkin niiden kautta. Vastoin V:n neuvoja R kysyi neuvoa Maarivilta (V lähti juttelemaan siksi aikaa Antigonen kanssa). Tämä haukkui Rufuksen siitä, että oli tuonut tällä tavoin vaikutuksen alle jääneen ankkurin pyhäkköön, ja aloitti jonkinnäköisen puhdistusrituaalin. Siihen sisältyi Taivaan vihan liekkejä palavan miekan vetäminen tyhjästä yleisten valoefektien kera, sen syökseminen Haagin sydämestä läpi, liekkien tartuttamisen ankkurin koko kehoon ja edelleen kohti jalkoja jolloin ne näyttivät katoavan, ja lopulta koko kehon tuhkaantumisen – jalkoineen. Maariv näytti hetken jopa olevan pahoillaan jouduttuaan tuhoamaan R:n ankkurin, mutta selitti että viholliset olivat saaneet sen valtaansa ja käyttivät sitä "majakkana" jonka kautta olisivat voineet aiheuttaa jotain pyhäkköönkin. Rufus jäi suremaan ankkuriaan.

Jonkin ajan kuluttua Maariv tuli "ilmoittamaan" haasteen saapumisesta. Sitä oli tuomassa itse Aristides, joka piti lyhyen ja kuivan monologin, jossa haastoi R:n ja V:n tuomioistuimeen 479:n tapauksen jossa on vahingoitettu sellaista joka ei ole vahingoittanut teitä, 2 cammoraanin katoamisen, sekä Aristideen oman ankkurin tuhosta. Viimeistä kohtaa hän korosti pudottamalla ko. ankkurin (jonka R oli nähnyt kylässä Haagin silmin) pään heidän eteensä. "Luulitte vahingoittaneenne minua, mutta olette tuoneet vain oman päänne päälle tuhon," Ar. antoi ymmärtää olevansa valmis menemään vaikka kuinka pitkälle kostaakseen loukkauksen häntä vastaan. R:n, V:n ja M:n jäädessä tuijottamaan (jälkimmäistä Ar. tuijotti vielä erikseen, kuin he olisivat tunteneet ennestään) tilannetta seuraamassa ollut Antigone juoksi poistuvan haitilaisen perään, ja tuli pian takaisin ärsyyntyneenä ja kiroten.

Haaste oli tarkemmin kirjoitettuna pergamentille, jossa oli lisäksi tuomioistuimen käsky: haastetut eivät saa kommunikoida kenenkään ylimyksen kanssa familian ulkopuolella. Siihen oli myös listattu haasteesta todistavia henkilöitä: tri James Hughes byrokratian valta, Cihuacoatl sodassa ja synnytyksessä kuolleiden valta, Sofshavua taivaankannen enkeli, ja Marius Leclercq, cammoraani. Koska viimeinen ei ollut valta, Vedenjakaja päätti lähteä jututtamaan tätä. Samalla R ja V suostuttelivat Antigonen juttelemaan Sofshavuan, Rufuksen vanhan kaverin, kanssa.

Leclercq asusti Marseille'ssa hyväosaisten kaupunginosan vanhoissa kerrostaloissa, kattohuoneistossa. Vedenjakaja yritti ensin sisään Dubois'na, mutta vartioinnin tarkistaessa asiaa luikerteli kaksiuloitteisena käärmeenä ylös ja sisään kattoikkunan kautta (löysi vanhan käärmeen jolla oli liian pieni terraario). Käppyräisen vanha Leclercq keskeytti kylpynsä parikymppisen uhkean seuralaisensa kanssa kyllästyessään alaistensa saamattomuuteen ja pyysi saapujaa näyttäytymään. V muuntautui intialaisen jumalaisen kauniin naisen hahmoon, mihin cammoraani kommentoi valmistautuville henkivartijoilleen "tälle te ette voi mitään". ML pyysi V:n mukanaan kylpyyn, missä he juttelivatkin pari tuntia haasteesta, Aristideestä ja niistä näistä. Kävi ilmi, että A on ilmeisesti tarpeeksi voimakas järjestääkseen oikeusjutun ilmiselvästi tekaistuilla todistajilla ("vain bisnestä", ML pahoitteli) ja kuvitteli sen voittavansa; että A hoitelee paljon bisneksiä kaikenlaisten tahojen kanssa, jotka hyötyvät ruhtinaallisesti tai kärsivät vielä enemmän; ja että A:ta vihataan, mutta ennen kaikkea pelätään tämän kohtuuttoman voimankäytön takia. Lopuksi ML antoi anteeksipyyntönä V:n mukaan kännykän, jonka sanoi tavoittavan hänet koska tahansa hankalammistakin paikoista, mikäli tarpeen.

Sofshavua, hieman hajamielisen ja kaunosieluisen oloinen enkeli tapasi Antigoneen espanjalaisessa kylässä kirkon katolla (jonne tämän ei ollut ihan niin triviaalia saapua kuin S ehkä oli luullut). Ilmeni, että S ei aivan ollut selvillä mitä hänen oli tarkoitus todistaa – ei suoraan tunnustanut ettei ollut oikeastaan ollut puhumassa totta, vakuutteli vain että jos hänen oikeudenmukainen herransa Salafor niin käskee, sen täytyi olla oikein ja kuten pitää. A yritti taivutella S:ää tämän ja Rufuksen vanhan ystävyyden perusteella (toi tältä pullollisen Jack Danielsia vanhojen aikojen muistoksi), mutta S ei taipunut, lupasi vain pyrkiä pienentämään tuomiota.

Palattuaan takaisin Antigone löysi V:n ja R:n ryyppäämästä tunteellisina. He olivat keksineet nerokkaista nerokkaimman suunnitelman: he vierittäisivät kaiken syyn Savikuninkaan familian niskoille. Tähän he tarvitsisivat Suunnittelijan apua, joten Antigone suostuteltiin soittamaan tälle.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 02.09.2008

Kerta 15

Limbossa Vanthselva (demonin ruumiissa), Suunnittelija (saman ruumiin liekeissä), Armagistos ja erakko Hasfal rakensivat ilmalaivan valmiiksi. Vanthselva oli epäileväinen kaiken tämän uuden (joi rommia! tiesi ilmalaivoista! tuntee nälkää!) johdosta ja ryhtyi rukoilemaan hetkeksi.

Kun laiva oli valmis, se täytettiin, ja lähdettiin lentoon kohti ikuista myrskyä Limbon vuorien keskellä. Päivän kuluessa (Vanthselvan ilmasairastaessa) Suunnittelija huomasi Kaupunkien alan kutsuvan, ja vastasi siihen. Antigone soitteli ja halusi nähdä ehdottaakseen herransa Abheel-Haderayatin puolesta jotakin. Suunnittelija myönsi olevansa vähän pahassa paikassa, pyysi apua ja soittamaan myöhemmin uudelleen. Armagistos kysyi mikä sitä vaivaa, mitä Vanthselva ihmetteli, mutta Suunnittelija vastasi saaneensa alansa kutsun ja järjestäneensä apua.

Syöksy myrskyyn heppoisella ilmalaivalla oli osoittautua kohtalokkaaksi, ennen kuin Armagistos otti ihmeellä laivan ohjaukseensa ja sai sen pilvien läpi turvallisesti salamoista ja kielekkeistä huolimatta. Eteen aukesi Vanthselvankin sydäntä lämmittävä näky: kaunis vihreä laakso vuorten keskellä, ja vasta hetken tuijotettuaan saattoi ymmärtää, että syy horisontin puuttumiseen sekä taivaan vihreyteen oli, että itse asiassa taivasta ei edes näkynyt vaan kyseessä oli valtava puun juuri, joka kasvoi Helvetin maaperästä. ”Maailmanpuu, sinne olemme matkalla” sanoi Armagistos. Hieman myöhemmin näkyi, kuinka taivaankansi oli täällä mystisessä laaksossa (juurta ei ollut näkyvillä myrskyn toisella puolen, eikä tämä valtava laakso mahtuisi niihin pieniin soliin joita ulkoa pystyi näkemään) aktuaalisesti taivaan kansi, materiaalinen katto johon tehdystä reiästä juuri työntyi.

Pian he näkivät joitain vahtitorneja ja niiden varoitusjärjestelmän, joka huolestutti matkalaisia. Seuraavan kukkulan takaa paljastui linnake sotilaineen, jousimiehineen ja tulikatapultteineen, ja sen yläpuolella kaarteli helvetillisellä ratsullaan (koiperhosen siivet, liskomainen keho käsineen ja jalkoineen, ihmisen kasvot mutta hyönteisen imukärsä suun tilalla) helvetin ritari Nusurmal, 317., kuten itse ilmoitti vaatiessaan matkalaisia laskeutumaan ja antautumaan heidän tultuaan kielletylle alueelle. Ritari oli mustaan piikikkääseen haarniskaan pukeutunut pitkä ja laiha olento, joka heilutti nimettyä keihästään Svor-Amvatia. Hasfal pelästyi uhkauksia ja hiljensi menoaan muiden yllytyksestä huolimatta, mutta laskeutumaan he eivät suostuneet. Armagistos käski Vanthselvan huutaa heidän olevan valtoja ja vain läpikulkumatkalla, mutta Nusurmal halusi todisteita. Vanthselva määräsi (Suunnittelijan suosiollisella avustuksella) linnakkeen sortumaan katapulttien päälle (M2+2), ja Armagistos sai tarkkaan heitetyn keihään pyörtämään rataansa ja ohittamaan ilmalaivan pallon. Helvetin ritari halusi vielä tietää, ettei matkalaisten mukana ollut ”heitä joiden kulku hänen pitäisi henkensä uhalla estää” ja vaati tietää keiden joukoissa he olivat. Suunnittelija ei saanut estettyä Vanthselvaa myöntämästä, että tämä oli ”ikään kuin uudestistyntynyt”, mitä Nusurmal tuntui hakevan, mutta V kielsi asian heti perään sanoen olevansa Kaupunkien valta. Armagistos kertoi olevansa rituaalimestari ja Nukkien valta, mutta ei muuta. Hasfal ei tunnustanut uskoaan. Lopuksi ritari antoi heille kaksi vaihtoehtoa: joko he tulisivat alas ja odottaisivat lupaa suurruhtinas Amaymonilta, tai menisivät nyt estämättä, mutta riskeeraisivat suurruhtinaan vihan mikäli ikinä tulisivat takaisin. Matkalaiset päättivät yksimielisesti mennä.

Lennettyään juurta kohti useita tunteja he nousivat kohti särkynyttä taivaankantta ja livahtivat sen reiästä Puun puolelle. Runko oli maailman levyinen, kuin maankamara mutta pystysuorassa, ja ”taivas” vihertävä kuin lehtikaton lävitse siivilöityvä valo. Armagistoksen ohjeiden perusteella he kääntyivät ”vasemmalle” ja lähtivät seuraamaan oksaa kauemmas rungosta. Päästyään puolisen tuntia oksaa pitkin pystysuoralle ”taivaalle”, jossa alkoi hiukan haista öljylle, raudalle ja verelle, he huomasivat takanaan rungolla kulkevan valtavan kohouman, jonka Armagistos tunnisti käärmeeksi ja käski lisäämään vauhtia oksan alkaessa heilua hälyttävästi. Lopulta he tekivät pakkolaskun ja huomasivat olevansa metallisella lattialla, kilometrien levyisellä hammasrattaalla. Armagistos kutsui paikkaa Sodan Koneistoksi ja lähti johdattamaan läpi käsittämättömän kokoisten mekaanisten laitteiden, putkien, mäntien jne.

Kesti useita viikkoja, kenties kuukausia kun matkalaiset (joita nälkä ei haitannut) marssivat ja kiipesivät ylemmäs Koneiston syövereissä. Lopulta he tulivat mittakaavaltaan pienemmille alueille, ja hyppäsivät putkeen, jossa kulki monin tavoin kuolleita ensimmäisen maailmansodan sotilaita verisessä viemärissä. Vastavirtaan kuljettuaan he pääsivät viimein maahan, myyttisen maailman Verduniin, vain päivä sen jälkeen kuin he olivat Helvetistä poistuneet. Kävellessään juoksuhautaa pitkin harvinaisen vahvasta myyttisestä kohdasta proosallisen maailman puolelle Hasfal näytti jäävän heistä jälkeen ja alkoi haipua aavemaiseksi nykyaikaisen Verdunin maaseudun tullessa ensisijaiseksi. V käski takanaan tulevaa Armagistosta pelastamaan kääpiön, mutta tämä ojensi kätensä vain mitättömään eleeseen, josta Hasfal ei pystynyt tarttumaan kiinni.

Kun Vanthselva ja Armagistos kiistelivät oliko tuo nyt ollut oikein, kaunista ja asianmukaista jättää kääpiö keskelle sinappikaasupilviä, Suunnittelija havaitsi saavansa yhteyden wifi-verkkoon, ja sai selville kaiken muilta instansseiltaan.

Loppusähellyksessä Antigone tuli paikalle juttelemaan Suunnittelijan kanssa mukanaan olevalla läppärillä; Armagistos tunnisti Antigoneen tämän esittäydyttyä ja sanoi tämän olevan se, joka ohjasi hänet Helvettiin; Antigone kertoi Vanthselvalle tämän päässä olevan Suunnittelija, mitä tekoäly ei sikana arvostanut; Armagistos halusi selventää diilin, minkä sekä S että V olivat luvanneet jos hän opastaisi heidät pois Helvetistä; V halusi poistua entisen herransa Hazaelin luo, kun S ja Ant. halusi heidän menevän A-H:n luo, ja Arm. ei suostunut lähtemään mihinkään locukseen. Yleinen sekasorto seurasi.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Riw - 06.04.2008

[Jennin kertomana. EDIT: PRKL! En osaa vaihtaa omaan accounttiini -J]
Locus Nabrassalissa tajuton Theresa oli turvassa Velhon tornin alapuolisissa kammioissa. Vartiossa istuessaan Matsuakilla oli aikaa ajatella. Hän päätti, että olisi lopultakin aika selvittää, mitä alkuperäisen pyhätön tuhoutumisen aikaan (siis silloin, kun hänen edeltäjänsäkin menehtyi) oli oikeasti tapahtunut. Niinpä hän laati meditatiiviseen tilaan vajoten Väkivallan alan ennusihmeen nähdäkseen, kuinka ja millaista väkivaltaa tuon ajanjakson kuluessa oli käytetty.

Kuin olisi itse ollut paikalla, Matsuaki koki pyhättöön laskeutuvan valtaisan voiman olennon, jonka silkka kauneus ja voimallinen läsnäolo riitti tuhoamaan Locus Nabrassalia asuttaneet ihmiset. Kaikenlaiset pienemmät väkivallanteot sumenivat tämän joukkotuhon rinnalla. Silti oli selvää, että niin kaupungissa kuin sitä ympäröivällä aavikollakin oli taisteltu. Matsuakin
edeltäjä itse oli ollut poissa kaupungista tuhon alkaessa. Lopuksi Matsuaki näki, kuinka enkeli surmasi oudolla veitsellä toisen mahtavan olennon, jonka piirteitä hän ei erottanut. Tämä veitsi oli Kottos, ja vaikka Matsuaki ei sitä tiennyt, sillä oli taipumus paljastaa käyttäjänsä.

Pian vetäydyttyään irti näystä Matsuaki kuuli Jaromirin palaavan. Hän ei kuitenkaan mennyt tervehtimään tätä, eikä Jaromir edes raottanut ovea vaan kulki suoraan siihen tyrmään, johon enkelin ruumis oli aiemmin jätetty, ja pysyi siellä lopun yötä.

Seuraavana päivänä Nia, joka oli ollut toimittamassa omia asioitaan, tuli takaisin kaupunkiin ja käveli sen halki suoraan tornille, löytäen familiansa niin kuin aina löysi kaiken. Ulkokehällä korjaustyötä järjestelevä Suunnittelija näki hänen saapumisensa, mutta ilman Kaupunkien voimaa pyhätössä olevat instanssit degeneroituivat hitaasti takaisin kohti alkuperäisen tekoälyn ajattelutapaa eivätkä enää välittäneet familian sosiaalisista kuvioista. Nia ja Matsuaki vahtoivat joitain sanoja, sitten myös Jaromir tuli puhumaan muiden kanssa - mutta vain viedäkseen Theresan vuoteen vieressä nukkuvan Androksen pois siksi aikaa, kun Matsuaki kertoi Nialle pyhätössä tämän poissaollessa tapahtuneista asioista.

Nia oli ymmärrettävän yllättynyt kuullessaan, ettei Suunnittelija todellisuudessa ollut Kaupunkien valta. Matsuaki selosti hänelle pääpiirteissään koko tarinan, jättäen pois vain sen tosiasian, että Savikuningas oli sidottu Theresaan. Itse asiassa keskustelu ja sen pohtiminen, keneltä oli mitäkin kuullut, sai hänet itsensä epäilemään tämänkin seikan paikkansapitävyyttä. Käytettyään Katsetta ja lähes sokaistuttuaan [läheisen voiman loistosta] hän kuitenkin vakuuttui tästä asiasta ainakin toistaiseksi.

Jaromir oli käyttänyt aikansa tutkien enkelin ruumista ja erottaen siitä varovasti asioita, joita voisi myöhemmin hyödyntää rituaaleissa - sulkia, hiuksia ja verta, joista viimeisin oli tummaa ja kiilsi vain heikosti Taivaan valoa. Nyt hän toi Androksen samaan kammioon, pyysi tätä istumaan ja alkoi esittää kysymyksiä. Andros tuntui kovasti pelokkaalta ja oli itse asiassa ollut varsin haluton lähtemään Jaromirin mukaan, mutta mitään kovin ikävää ei tapahtunut. Jaromir kyseli ankkureista yleensä, Androksen kokemuksista Locus Nabrassalissa ja tämän uskollisuudesta emännälleen; kun mitään epäilyttävää ei edes Katsetta käytettäessä ilmennyt [loiste toisesta huoneesta tosin ulottui vahvana tännekin, ja peitti alleen paljon - näkyi, että Andros oli ankkuri, muttei juuri enempää], Jaromir lähetti Androksen takaisin Theresan rinnalle. Tämän lähtiessä sisään tuli Nia, joka oli jo tovin kuunnellut salaa oven takana. Hän halusi tietää demonista ja siitä, mitä Jaromirin mielestä tulisi tehdä seuraavaksi, mihin kysymyksiinsä sai tavanomaisen töykeät vastaukset.

Kun Matsuaki, Jaromir ja Nia hieman myöhemmin yhdessä puivat tarvittavia jatkotoimenpiteitä, päädyttiin - Jaromirin esityksestä - yhä odottamaan Theresan heräämistä. Oikean Kaupunkien vallan saapumiseen tulisi myös varautua. Lisäksi Jaromir ehdotti ohimennen, että totuuden selvittämisessä voisi auttaa Suunnittelijan hakkerointi, mutta hän itse oli haluton ryhtymään toimeen ja ehdotti, että Nia ehkä sen voisi hoitaa Matsuakin jatkaessa Theresan vartioimista. Itse hän aikoi mennä ottamaan yhteyttä Craigiin ja sen jälkeen virkistäytymään hieman. Sen pitempiä puheita muihin tuhlaamatta hän lähti.

Jaromir etsi vielä ehjän hydroponisen puutarhan ja sieltä Craigin kukan. Tavanomaisen kutsun jälkeen hän saikin tähän yhteyden. Muutamalla sanalla Jaromir kuvasi pyhätön tilanteen ja vaati Craigia palaamaan ja jakamaan mahdolliset tietonsa tämänhetkiseen tilanteeseen johtaneista tapahtumista, mihin tämä huokaillen vastasi, että ehkä sitten oli lopultakin aika. Jaromir huomautti, että aika kertoa oleelliset tiedot oli mennyt jo aikoja sitten, ja Craigin jatkaessa alistuneen fatalistisella linjallaan lupasi vaikka omin käsin päättää tämän kurjan elon, kunhan mies ensin raahaisi itsensä pyhäkköön ja paljastaisi tietonsa. Yllättäen Craig hieman piristyi tästä
piikikkäästä puheesta ja lupasikin tulla heti huomenissa. Jaromir kyseli vielä, oliko Craig mahdollisesti tehnyt järjestelyjä päästäkseen eroon tästä sotkusta. Myöntävän vastauksen saatuaan hän ehdotti, että saattaisi olla avuksi, niin että he kaksi ainakin jotenkin voisivat irrottautua ikävästä tilanteesta. Ilmeisesti asiasta oli ainakin jollain tasolla keskusteltu aiemminkin.

Katkaistuaan yhteyden Craigiin Jaromir taitteli kukan taskuunsa ja lähti lähimmälle bunkkerille (joihin siviilit olivat piiloutuneet) hakemaan itselleen seuraa yöksi. Samalla hän lupasi muille paikalla oleville ihmisille tulevansa kyllä auttamaan näitä, jos he joutuisivat vaikeuksiin esimerkiksi shakaaliolentojen kanssa.

Toisaalla Nia lähti etsimään paikkaa, josta voisi päästä Suunnittelijaan käsiksi. [Eräs Suunnittelijan tietoverkon runkoverkon keskusnoodeista löytyi lähistöltä nanokaupungin puolelta. Se oli lukittu hätätilanteen vuoksi, mutta] hän taivutteli Suunnittelijan päästämään itsensä sisään vedoten siihen, että Suunnittelijan tiedot voisivat auttaa muita familian jäseniä
löytämään tämän helvettiin kadonneen instanssin [mainittiinko todella mikä se looginen argumentti oli? A3]; loogisena olentona, jolla ei enää ollut juuri mitään inhimillisen oloisia luonteenpiirteitä, Suunnittelija suostui. Nia ryhtyi hakkerointityöhön [A4] ja onnistui tunkeutumaan Suunnittelijan muistoihin, joista sai selville monta mielenkiintoista asiaa:

Että Suunnittelijan oli luonut Odysseia-niminen olento, joka itse oli Te-apokai-e-Nurun valta; että sen alkuperäinen tarkoitus oli ollut hallinnoida jotakin tiettyä kaupunkia ja pitää huolta sen asukkaista; että Suunnittelija oli epäillyt lähes kaikkia Savikuninkaan aiempaa familiaa kohdanneesta tragediasta, mutta että pääepäilty oli Abheel-Haderayat; että se oli huomannut Androksen olevan täynnä nanoteknologiaa, ja epäili tätä Odysseian ankkuriksi; että Matsuaki oli myös tavannut Te-apokai-e-Nurun vallan, ja keskustellut asiasta Suunnittelijan kanssa; että Savikuninkaan herättäminen ennen aikojaan olisi vaarallista sekä tälle itselleen että Theresalle, mahdollisesti muillekin; että… [oliko vielä jotain oleellista?]

Työ keskeytyi, kun Limbosta Ranskaan palannut Suunnittelija sai taas yhteyden pyhäkön instansseihinsa. Hän sysäsi Nian pois linjoilta, mutta ei haaskannut aikaa turhiin puheisiin, vaan kokosi pikaisesti neljänkymmenen biodroidin ja muutaman kybersamurain armeijan, jonka aseisti pulssikivääreillä ja lähetti Ranskaan pelastamaan itsensä [Y3]. Nia yritti lähteä seuraamaan tätä joukkoa, mutta Suunnittelija pysäytti hänet Craigin portilla, teki itsestään suuren hologrammin ja alkoi avautua Limbossa kokemastaan valaistumisesta: Savikuningas on suuri messias, joka tulee syntymään uudelleen ja tuomitsemaan niin elävät kuin kuolleet. Nämä sanat kuulivat kaikki. Lopuksi Suunnittelija totesi olevan aika jälleenrakentaa, käytti voimasanaa ja nostatti kaupungin uudelleen. Talot alkoivat vähitellen kasvaa raunioista ja savisten rakennusten jäänteistä, mutta enää ne eivät olleet puhtaan valkeita, vaan harmaita; kaupungin uusi silhuetti oli karu ja militaristinen, sotaa ennakoiva.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 02.09.2008

Sekava selitys sekavalta pelikerralta 17:

Verdunissa, jonne Suunnittelija/Vanthselva oli saapunut Armagistoksen kanssa, ja minne Antigone saapui läppärin kera. Vs halusi vain pois, Hazaelin luo, kun Ant yritti suostutella tätä lähtemään Locus A-H:iin. Arm oli jo päättänyt liittyä seuraan. Äkkiä kaupunki alkoi kasvaa ylimysten alle, kun S:n Locus Nabrassalissa käyttämä voimasana [M3+5] kantoi voiman Maahan asti: EU:n pääkaupunki Rheinstad oli siirtymässä Verduniin ihmeen seurauksena. Vs pelästyi kovin ja lähti juoksemaan vain pois. Ant kutsui Vedenjakajaa kysyen oliko S:n saaminen mukaan niin tärkeää, mihin V kovasti vakuutteli olevan. Siispä Ant lähti Vs:n perään ja pyrki heittämään mukanaan kantamansa ikonin Vs:n eteen saadakseen siitä portin locukseen. S ei kuitenkaan enää halunnut A-H:n luokse, vaan nosti taloja heittojen tielle ja toi iskujoukkonsa (biodroidit ja kybersamurait) helikoptereilla ampumaan Antia estääkseen demonikehon joutumisen pyhäkköön. Ant hyppäsi itse portista sisään kun ohjus oli tulossa turhan lähelle, ja mukaan tuli myös Arm, jolle V ehti esittäytyä ennen kuin tajusi tämän olevan ylimys (rikkoen siis tuomioistuimen käskyä – Arm pyrki ainakin ensin näyttelemään ihmislasta). Ant selitti S:n olevan demonin kehon sisällä enkelin sielun kanssa. V lähetti Antin takaisin Rheinstadiin, missä S sai juuri Vs:n kehon tainnutettua kopterista laskeutuvien biodroidien avulla. Ant nostatti nämä kapinaan [M1+2], mutta S esti etenemisen tuomalla (instanssin sisältävän) kybersamurainsa väliin. V:ltä saamansa uuden portin heitto toiselle puolelle auttoi, eikä S kyennyt (muiden kybersamuraiden taistellessa kapinoivia biodroideja vastaan) estämään V:n tarttuessa kiinni ja Antin hyökätessä toisesta suunnasta puolijumalan voimillaan. (Sai tosin viillettyä pahan haavan V:hen.) Viimein S tajusi sen olevan Vedenjakaja joka oli haluamassa kehoa itselleen (ehkä oli kuvitellut tähän asti Antigonen huijanneen?), ja huusi tälle olevansa itse (myös) kybersamurain sisällä.

Seuranneessa hämmästyksessä ylimykset viimein rauhoittuivat ja alkoivat puhua toisilleen. Päästiin yhteisymmärrykseen, että he eivät olleet vihollisia, mutta S ei enää ollut valmis uhraamaan familiaansa V:n ja R:n puolesta, koska eräässä heistä oli jälleensyntymä mikä oli oleellinen suurelle Savikuninkaalle tämän toteuttaessa suurta suunnitelmaansa, tuodessa vapauden sorretuille jne. jne. V ei ihan osannut arvostaa uskoontulemista, mutta Arm puhkesi yllättäen puhumaan ja kyseli suuresta suunnitelmasta, ja kertoi olevansa oleellinen osa jälleensyntymää, koska tiesi avaimista yhden kun S:llä oli kolmesta vain kaksi.

Sillä välin ikonit kävivät hakemassa krapulaansa nukkuvan Rufuksen ja kertoivat V:n olevan juttelemassa joillekin valloille portin toisella puolella. R kömpi paikalle ja tivasi mistä on kyse, V kalpeni ja yritti selittää ettei ollut tiennyt ja nyt oli jo myöhäistä ja heidän suunnitelmansa riippui Suunnittelijasta joka ei nyt ollutkaan halukas vaan oli saanut uskonnollisen herätyksen ja muuta sekavaa. R tämän kuullessaan kieltäytyi puhumasta muille, käski vain V:n tulla mukaan kun tämä suunnitelma ei nyt näyttänyt toimivan. Arm sanoi haluavansa lähteä S:n mukaan ja vaati Antia liittymään seuraansa, mihin tämä suostuikin. V ja R poistuivat ja sopivat tarinasta joka Maariville kerrottaisiin. Samaan aikaan demonikeho raahattiin kuljetuskopteriin joka vei sen pois.

S, Ant ja Arm lähtivät toisella kopterilla kiertelemään (Arm halusi nähdä Eiffel-tornin) ja yrittivät selvittää tilannetta keskenään. S hehkutti SK:n suurta suunnitelmaa, Arm näytti olevan vakuuttunut olevansa siinä jotenkin mukana, mutta Ant ei ollut kovin vaikuttunut ja kertoi olleensa tapetun US:n ylimys ja tulleensa liitetyksi A-H:n porukkaan ilman omaa vaikutustaan. Hän toivoi löytävänsä ennuskuoron, joka auttoi häntä ennen, mutta oli nyt kadoksissa. Arm kieltäytyi kertomasta valtiaansa nimeä Antin sitä tivatessa, mutta teki pienen rituaalin jonka avulla he löytäisivät Antin pyhäkön. Yhdessä he lähtivät seuraamaan ilmapalloa, joka näyttäisi heille tien.

Locus A-H:ssa R ja V odottivat Maarivia tulevaksi. Kun hän saapui, R kertoi tarinan, mutta Maariv tahtoi kuulla sen V:ltä. Tämän selittäessä ikonit lauleskelivat miten asiat olivat tosiasiassa menneet, mutta Maariv ei yllättävästi näyttänyt suuremmin tästä julmistuvan. Hän vain korosti, että valtias oli käskenyt olla välittämättä oikeudenkäynnistä, mutta keskittyi sitten Antigoneen, jonka V oli kertonut lähteneen S:n mukaan. (Mainittaessa Armagistoksen Maariv kertoi tämän olleen yhdistetty Myriadiin.) M halusi lähteä pikimmiten Antin perään, käski Rufusta käyttämään Antin laattaa (joka oli ilmeisesti rakennettu jotenkin hakeutumaan asujansa luo). V näytti asiaankuuluvan tyrmistyneeltä kuullessaan R:n olevan selvillä kaikesta tästä, mutta oli toisaalta iloinen kuullessaan että he lähtisivät yhdessä tehtävälle. Kuin oikea familia!

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 02.09.2008

18

Locus Nabrassalissa kaikki familian (pelaaja-)jäsenet olivat erillään kun Suunnittelija julisti uskonsa Savikuninkaan messiaaniseen kohtaloon ja nostatti pyhäkön tuhoutuneita rakennuksia uudelleen harmaassa, uhkaavammassa ja militantimmassa muodossa. Tahoillaan Nia ja Jaromir lähtivät palaamaan kohti entistä Jaromirin tornia, jonka kellarissa Matsuaki vartioi Theresaa ja Androsta.

(Käytiin läpi, että Suunnittelija muutti pyöreän kaupungin valkoiset osat militanteiksi, mutta että keskustassa oleva kraateri jäi ympäröivien saviraunioiden kera uuden linnoituskaupungin alle – modernin kaupungin keskusosat lepäsivät valtavien pylväiden päällä jättäen varjoonsa rauniot, joissa shakaaliolennot edelleen metsästivät. Lisäksi Jaromirin torni, joka oli muuttunut särkyneeksi minareetiksi locuksen edellisen muodonmuutoksen yhteydessä, nyt vaihtui erilliseen torniin erillään koko muusta kaupungista, yhdistettynä vain kapealla, sadan metrin korkeudessa kohoavalla sillalla. Matsuaki havaitsi vain kivisten seinien muuttuvat moderneiksi ja päätyvänsä Theresan ja Androksen kera 76:nteen kerrokseen tornin noustessa yhä korkeammalle.)

Nia saapui ensimmäisenä paikalle Bentleyllään [A?] ja kertoi Matsuakille mitä oli selvittänyt (lähettivät ensin Androksen pois): Suunnittelija oli Odysseian, Te-apokai-e-Nurun vallan, luomus, ja S epäili että Andros on myös ja että Abheel-Haderayat oli hyökännyt Savikuninkaan kimppuun ja saattanut tämän tilaan jossa oli. Samassa erinäisiä helikoptereita täynnä mellakka-asuihin pukeutuneita biodroideja laskeutui sillan tähän päähän ja alkoi ryhmittyä torniin hyökkäykseen. Esitettyään vaatimuksensa saada Theresa ja Andros, minkä Matsuaki kohteliaasti kielsi, he hyökkäsivät ylös suuria kierreportaita, missä M joutui torjumaan pulssikiväärien laukaukset ja tuhoamaan heidän aseensa [A5] ennen kuin joukot perääntyivät alas ja alkoivat heitellä flashbangeja (osuen vain M:n sulkemiin oviin).

Nia lähti etsimään Androsta käytävän takaa toisesta huoneesta ja törmäsi biodroideihin jotka avasivat tulen kyselemättä. Peräännyttyään Androksen huoneeseen ja suljettuaan oven hän alkoi kuulustella tätä uusien tietojensa valossa. A tunnusti Nian painostamisen jälkeen olevansa tietääkseen keinotekoinen ihminen, Odysseian vasta pari-kolme kuukautta sitten luoma, mutta rakastavansa todella Theresaa ja olleensa vain kerran henkilökohtaisesti yhteydessä O:aan kertoessaan Theresan tilan huononevan. Hän kertoi katkerana Suunnittelijan katkaisseen kaupungin yhteydet ulos, joten ei ollut voinut kertoa O:lle uusimmista käänteistä. Nämä kuultuaan Nia hoiteli ulkopuolella kolistelevat biodroidit ja palasi A:n kanssa M:n luo.

Jaromir saapui paikalle myöhemmin, otettuaan selvää tilanteesta ja mukaansa matkalta aiemmin tapaamansa shakaalin, nousemalla tornin juurelta hissillä 77:nteen kerrokseen missä enkelin ruumis ja demonin sisältävä biodroidi sijaitsivat. Tälläkin matkalla tuli vastaan pari assault-biodroidia, jotka kertoivat epävarmoina Suunnittelijan tahtovan Theresan, Androksen ja enkelin kehon. J lopulta ilmaisi mitä aikoi tehdä ja toivotti tervetulleeksi biodroidien yrityksen estää häntä, minkä seurauksen droidit pakenivat paikalta. Vapautettuaan demonin (jota edelleen hallitsi pitämällä kiveä, johon demonin sielu oli sidottu) ja käskettyään tämän ottaa mukaansa enkelin hän tuli seuraajiensa kanssa alempaan kerrokseen ja tapasi M:n ja N:n. "Iloisessa" jälleennäkemisessä vaihdettiin informaatiota (muiden asioiden lisäksi J kertoi olleensa yhteydessä Craigiin ja että tämä on tulossa huomenna) ja päätettiin siirtyä kaupungin ulkopuolelle S:lta turvaan.

Matkalla S ei häirinnyt joukkiota käytettyään niin paljon voimaa sekä Verdunissa että pyhäkön nostossa. Sen sijaan vaeltaessaan raunioiden läpi he tapasivat väijyttäviä shakaaleja (toista heimoa kuin J:n Kolmas), jotka ilmaisivat tyytymättömyytensä saaliin puutteeseen eivätkä heti suostuneet tunnustamaan ylimysten valtaa. J hoiteli heidän johtajansa [M2+2] ja antoi shakaaleille luvan syödä biodroideja jotka ovat mellakka-asuissa.

Joukko pääsi kaupungin rajojen ulkopuolelle ja huomasivat voiman Theresan sisällä heikkenevän jonkin verran, mutta totesivat ettei se ole hengenvaarallista.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 02.09.2008

Kun kaikille sopi, seuraava pelikerta järjestettiin parin päivän päästä, tilanteen jatkuessa sujuvasti suoraan edellisestä.

19

Matsuakin, Nian ja Jaromirin (sekä Theresan, Androksen, shakaali Kolmannen ja biodroidiin siirretyn Durga Charan –demonin) odottaessa Craigia pyhäkön ulkopuolella he keskustelivat asioista (kohtuullisen vähän), ja J kävi juttelemassa yksin Androksen kanssa. A aneli anteeksi valehteluaan, mutta vakuutti kertovansa olevan tietyssä mielessä totta: hänet oli tehty T:lle tärkeän kreikkalaisen kylän kalastajan muottiin. Hän vannoi olevansa tavallinen ihminen huolimatta sisällään olevista nanokoneistaan, mitä J ei suostunut uskomaan ja ampui tämän kädestä läpi. Jo vähän ajan sisällä haava alkoi selvästi umpeutua. J kuitenkin kertoi lopuksi uskoi tämän tahtovan todella Theresan parasta, ja jätti tämän siksi henkiin.

Craig soitti saapuessaan uudelleen kukalla Jaromirille (joka tällöin nukkui ja vastasi unessaan) ja kysyi onko kaikki kunnossa: maassa tapahtui kummia asioita. Häntä varoitettiin S:sta, mutta C:n matkatessa kaupungin läpi ulkopuolelle mitään ei kuitenkaan tapahtunut.

Saavuttuaan paikalle C kertoi surullisen tarinansa, kuinka hän oli lähes sata vuotta sitten joutunut kylmän ja hirviömäisen Savikuninkaan valitsemaksi suojelemaan kohtaloa, joka riisti häneltä itseltään normaalin elämän ja vapauden valita. Hän oli joutunut näkemään kohtaloita joihin ei voinut vaikuttaa ja muuttamaan toisia herransa musertavan tahdon alla. Kaiken sen seurauksena hän oli irrottautunut pyhäköstä ja pyrkinyt pysyttelemään familiastaan kaukana, ihmisten ja harvojen tuntemiensa inhimillisten (mm. Vasulakshmin) mahtiolentojen seurassa, eikä SK ollut häntä juuri kaivannut.

Jonkun aikaa ennen kuin oli tajunnut SK:lle tapahtuneen jotain hän oli käynyt locuksessa ja saanut selville jotain olevan tekeillä. Se liittyi Platinataulun liittoon, kiellettyyn itsenäistymisen rituaaliin jota SK:n pyhänä tehtävänä oli suojella ja sen soveltamiseen SK:hon itseensä, ja juonessa oli mukana muitakin imperaattoreita, joista hän muisti nyt suuren käärmeen Te-apokai-e-Nurun sekä salaperäisen Myriadin, ja enkelin nimeltä Hazael. Theresa oli (selvästi tahtonsa vastaisesti ja muutenkin hieman outona) tullut antamaan hänelle pyhäkön siemenen jota hänen tuli säilyttää siltä varalta että jotain pahaa tapahtuisi.

Sittemmin hän oli tuntenut Savikuninkaan voiman katoavan (mutta ymmärsi, koskei tuhoutunut, tämän olevan vielä hengissä). Theresa etsi myöhemmin hänet käsiinsä ja vastenmielisyydestään ja yhä pahemmaksi käyvästä ilmeisestä järkkyvästä mielenterveydestään huolimatta lyöttäytyi hänen kanssaan yhteen palauttaakseen pyhäkön ja Savikuninkaan itsensä takaisin. C ajatteli hetken voivansa ehkä vaikuttaa kohtaloonsa ja pyrki valitsemaan sadan päivän uhrit inhimillisesti. Puhuttuaan Vasulakshmin kanssa tilanteesta tämä oli vakuuttanut hänet siitä, että voisi muuttaa elämänsä, jos vain pystyisi kestämään valintansa seuraukset. Tämän kerran hän valitsi toisen tien, ja osoitti uhriksi yhden henkilön sijaan toisen – mikä johti siihen, että Jaromir ampui viattoman, ja nähdessään myöhemmin Vasulakshmin olevan kuolemassa ymmärsi sen olevan hänen valintansa hinta. Masennus & ahdistus ensues.

Craigilta tivattaessa miksi mitään ei ollut kertonut aiemmin, hän vuodatti olevansa enemmän kohtalon orja kuin sen herra, päinvastoin kuin muut familiassa omien alojensa suhteen. Hän ei pystynyt paljastamaan mitään mikä muuttaisi kohtaloa, ja silloin tällöin kohtalo antoi hänelle näkyjä joita asioista joita hän ei pystynyt kuvailemaan, mutta joiden hän tiesi olevan totta (jos ei nyt niin tulevaisuudessa). Muut kuuntelivat Craigia hiljaisuuden vallitessa, ainoastaan Jaromir kommentoi pistävästi hänen lammasmaisuudestaan ja siitä kuinka hän varmastikin nautti kaikesta tästä kurjuudesta mikä hänen päälleen oli - oih - niin epäreilusti kaadettu.

Tällä välin Suunnittelija oli lokatoinut loppumattomalta aavikolta pyhäkön ulkopuolelta zigguratin, jossa uskoi olevan tärkeää tietoa SK:n suunnitelmista ja vei assault-biodroidinsa tutkimaan paikkaa. Tänne olivat kuitenkin majoittuneet kaksi aikaisemmin persoonallisuuden kehittänyttä kybersamuraita, Gozu Surame ja Gozu Yoshi (pelikerta 8), jotka pitivät pyhäkköä vääryyden tyyssijana ja saapuvia joukkoja oneina. He perääntyivät huipulta alas vieviin tunneleihin ja koko rakennelman alla sijaitsevaan rituaalihalliin, missä hoitivat puolet joukoista ennen kuin Suunnittelijan instanssin sisältämä biodroidi pystyi tuhoamaan Suramen [A4?]. Yoshi vannoi kostoa serkkunsa puolesta ja karkasi tunnelien kautta autiomaahan. S kuitenkin löysi hallin ja uskoaan vain vahvistamaan ominaiset seinäkirjoitukset, joissa julistettiin Savikuninkaan tahto ja mahtavat rituaalit, jotka siihen kuuluivat.

Craigin tarinan jälkeen familian paikalla ja pystyssä olevat jäsenet keskustelivat etenemisestä. Esitettiin vaihtoehtoina, että joko uhrataan kaikki itsemme tuhoamalla SK (J piruillen, ei saanut kannatusta), herätetään SK jossain vaiheessa mikä todennäköisesti vahingoittaa tai ehkä jopa tappaa Theresan, tai (Androksen ehdotus) – annetaan lapsen syntyä ja kasvaa luonnollisesti, suorittamatta rituaalia jonka pitäisi vapauttaa lapsesta SK. J totesi, että viimeinen ei kuulosta välittömästi mahdottomalta, mutta myös että keskimmäisen suhteen muut ovat yllättävän negatiivisia: ehkä Helvetistä tuotuun viisauteen ei pitäisi suhtautua niin epäillen. Lopulta he sopivat että paljon riippuu Suunnittelijasta, joten Craig soittaa S:lle ja kysyy tämän aikeista, Matsuaki lähtee kaupunkiin ottamaan selvää, voiko S:n pääinstanssin sijainnin löytää ja voiko sen tarvittaessa tuhota, Nia koettaa ottaa yhteyttä Odysseiaan saadakseen tältä tietoja Suunnittelijasta, ja Jaromir pyrkii rituaalimestarina keksimään jotain keinoja Theresan suojelemiseksi.

Craig otti yhteyttä S:aan ja kuuli henkilökohtaisesti julistusta SK:n jumalallisuudesta ja pyhästä tehtävästä tulevassa sodassa ja sen jälkeen, ja että SK oli herätettävä mahdollisimman pian. S kutsui familiansa itse todistamaan valtiaan tahtoa zigguratiin, ja Craig lupasi kertoa asiasta muille.

Matsuaki löysi jonkunsorttisen pääbunkkerin kaupungista minkä katseen perusteella saattaisi kuvitella olevan Suunnittelijan fyysinen sijainti, minkä jälkeen S heitti hänen eteensä hologrammin ja ilmaisi tahtovansa keskustella. Myös M kutsuttiin zigguratille näkemään totuus, ja S yritti taivutella M:a puolelleen ja varoitti, että pelkäsi Jaromirin tekevän jotain hätiköityä mikä olisi valtiaan tahdon vastaista. M kyseli mitä maassa oli tapahtunut ja miksi C oli nähnyt Rheinstadissa samanlaisia rakennuksia kuin täällä, mihin S vastasi kaiken olevan hallinnassa: maailmojen välinen seinämä oli sortumassa paikallisesti, mutta sitä voitaisiin käyttää hyödyksi tulevassa sodassa. S lisäsi helvetin armeijojen olevan jo valmiina maapallon ulkopuolella odottamassa – mikä kuulosti pahasti C:n mainitsemalta näyltä missä demonit marssivat maassa. M lupasi tehdä parhaansa herransa ja pyhäkön eteen, mihin S ilmoitti tyytyväisyytensä ("Tiesin voivani luottaa sinuun"), vaikka M oli nimenomaan välttänyt väittämästä olevansa S:n puolella.

Nia otti Androksen mukaansa ja haettuaan kukan sai yhteyden Odysseiaan, joka vahvisti A:n tarinan ja kertoi sen, mitä M oli aiemmin saanut selville Siniseltä Ikuiselta Taivaalta: TaeN oli SK:n liittolainen ja he olivat saavuttamassa jotain suurta, mutta SK:ta vastaan oli hyökätty ja rituaali oli mennyt vikaan. Siksi he eivät halunneet herättää SK:ta ennen kuin tiedettäisiin mikä oli mennyt vikaan ja millaisena SK heräisi. O kertoi S:n todellakin olleen hänen luomuksensa toisessa maailmassa, mutta että hän oli jo pitkään vaikuttanut epäilyttävältä ja että hän oli katkaissut heihin yhteyden jokin aika sitten, mistä syystä he olivatkin ottaneet yhteyden Matsuakiin. O kutsui N:n keskustelemaan asioista henkilökohtaisesti, ehdottaen tapaamispaikaksi Provectusta missä M:kin oli jo käynyt. N lupasi saapua, ja O lupasi luoda S:n alkuperäisen ohjelmoinnin perusteella ohjelman, joka voisi ehkä ennakoida S:n toimia, olettaen että tämä ei ole muuttunut liikaa.

Jaromir keskusteli Craigin kanssa, että Theresaa ei voisi viedä zigguratille S:n ulottuville, joten jompikumpi menee ja toinen jää. C oli yllättynyt kun J ehdotti, että C ottaisi Theresan ja veisi tämän jonnekin turvaan ja kasvattaisi lapsen siellä inhimilliseksi ja hyväksi, ehkä voiden sovittaa joitain kaikista tuntemistaan synneistä. C:n kiittäessä luottamuksessa J vastasi luottavansa tämän syyllisyyteen ja moraalintuntoon, mutta laittavansa silti mukaan lapsenvahdin. Hän otti biodroidi-demonin ja teki tästä ankkurinsa, käskien sen lähteä C:n mukaan, vahtia Theresaa sekä C:ltä että muilta ja ottaa heti yhteyttä ja kysyä ohjeita jos tulee tilanne jossa voisi keksiä jonkun porsaanreiän J:n tahdon uhmaamiseen. Ankkurointirituaalin aikana J kävi biodroidin mielessä, ja havaitsi siellä olevan demonin sielun lisäksi jokin tuntematon voima. Hän tunnisti sen Suunnittelijaksi ja tuhosi sen sitoessaan Durga Charanin itseensä. J kertoi C:lle S:n luultavasti kuulleen heidän suunnitelmansa ennen tätä, ja C sanoi tietävänsä tien jota S ei voisi valvoa.

M soitti Nialle ja he vaihtoivat tietoja, ja sopivat että N lähtee tapaamaan O:aa ja M menee zigguratille. M soitti myös J:lle, ja tämä kertoi tulevansa mutta jättäneensä T:n C:n suojiin.

Zigguratilla lopulta tapasivat Suunnittelija, Matsuaki ja Jaromir. He lukivat rituaalihallin seinäkirjoitukset: suuri ja mahtava blah blah SK siirtäisi ohessa olevalla rituaalilla itsestään jumalallisuutta puhtaaseen kehoon, ja kun vapauttamisrituaali suoritettaisiin, tästä olisi tuleva koko ihmiskunnan avatar ja pelastaja, uudelleensyntymän ruumiillistuma. Tämä Jivanmukta, johon SK itse sulautuisi, tulisi pelastamaan ihmiskunnan ottamalla heidän sielunsa pois kiertokulusta ja sulauttamalla ne itseensä, jossa ne voisivat säilyä iankaikkisesti. Tulisi suuri sota jossa Taivaan ja Helvetin voimat ottavat yhteen, ja edelläkävijän ja profeetan jälkeen avatar tulisi lopettamaan sen ja loisi maan uudelleen, ja tuomitsisi iäti eläviä ja kuolleita.

Matsuakin vielä miettiessä S alkoi paasata suunnitelman suuruutta ja jumalallisuutta, ja Jaromir myönsi että S:n kertoma näytti todellakin olevan SK:n tahto. S:n juuri ilahtuessa kuinka J oli viimein tullut näkemään mikä on oikein, J jatkoi SK:n tahdon olevan näköjään aika paska tahto, eikä hän haluaisi olla sellaisessa mukana: avatar ja ihmiskunnan sulautuminen on liian helppo ratkaisu, eikä ihmiskunnan ongelmia voi ratkaista siten. J poistui paikalta S:n jäädessä kiroamaan häntä Valon ja valtiaan petturiksi. Lopulta Matsuaki tunnusti myös S:lle että todellakin, tämä näytti olevan SK:n tahto, ja lojaalina hänen tulisi auttaa sitä.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 02.09.2008

[Pohja Jannen, korjailin nimet ja jotkin yksityiskohdat.]

20

Suunnittelija, Antigone ja Armagistos seurasivat taisteluhelikopterilla ilmapalloa, jonka Ar oli loihtinut johdattamaan heidät Ultior Savacesin pyhäkön jäänteiden luo. Pallo johdatti heidät satamaan ja erään laiturin kohdalta suoraan ylös, kunnes he kulkivat pilvien yläpuolella, nähden vain pilvimeren ja yhä lähestyvän - kasvavan - auringon. Ilmapallo kulki kohti aurinkoa niin, että se näytti punaiselta ja lopulta ne olivat yhtä.

Toisaalla: Kuten aikaisemmalla pelikerralla todettiin, demonikenraali Dakshesh, valta ja shedimien (eräs demonikansa) herra, otti yhteyttä Suunnittelijan toiseen instanssiin ja tervehti häntä "hänenä joka ei elä", Savikuninkaan profeettana, kuten on pyhissä ennustuksissa ilmoitettu. Kunhan Savikuningasta oli molemmin puolin ylistetty tarpeeksi, D ilmoitti että hänen armeijansa oli valmiina marssimaan Taivasta vastaan Savikuninkaan nimissä, ja halusi S:n tulevan johtamaan joukkoja. S ilmoitti, että hetki koittaisi pian, mutta D:n pitäisi tuoda armeijansa Maahan, jossa taistelu käytäisiin. D hyväksyi tämän, mutta ilmoitti tarvitsevansa reitin Maahan. S lupasi järjestää sen ja palata asiaan.

Kun S, An ja Arm lähestyivät yhä kasvavaa punaista aurinkoa kadottaen altaan näkymän pilvipeitteeseen ja sivuiltaan sinisen taivaan, alkoi An epäröidä, ja muille asiasta etukäteen ilmoittamatta hän piirsi ilmapalloon/Aurinkoon merkin joka muistutti auringonpimennystä, joka tuli loitsusanan avulla todeksi. Pimennyksestä kuului Aristideen ääni ja pian sieltä tuli hänen lentävien olentojen laumansa. Varsinkaan S ei tästä erityisesti ilahtunut. Aristedes saapui puhumaan matkaajille tervehtien Antigonea ilahtuneena siitä, että he olivat missä olivat. Armagistos huomasi harmikseen, ettei pystynyt näkemään Ari:n auraa, mutta sen sijaan huomasi Taivaan voimaa säteilevän alhaalta, jossa nyt ilmeisesti oli (synkkää, pimeää ja karua) maata. Ari sanoi hoitavansa asian ja poistui - Taivaan voima katosi pian näkyvistä. Aristides palasi, mutta ilmoitti joutuvansa poistumaan muiden asioiden takia ja palaavansa myöhemmin heidän seuraansa. Lentävien olentojen (jotka muistuttivat kovasti demoniratsua, jollainen oli ritari Nusurmalilla Helvetissä) parvi kierteli valtavana pyörteenä kohti maata.

S, An ja Arm laskeutuivat lentävillä vaunuillaan, jotka olivat olleet helikopteri. Alhaalta he löysivät karun kiviaavikon, jota hallitsi syvä tyhjyyden ja kuolleuden tuntu – kaiken elämän ja jumalallisuuden poissaolo oli kuristava ja painostava koko paikassa. He saapuivat pienen ja sekalaisen laivaston jäänteiden luo, jotka An tunnisti vaivoin vanhaksi pyhäkökseen. Suurimmasta laivasta löytyi lopulta ruumiita, jotka vaikuttivat muita tärkeämmiltä. Yhden kreikkalaisen naisen Antigone tunnisti itsekseen - sellaiseksi kuin hän oli ollut aiemmin - ja sen lähellä olevan kreikkalaisen tragediakuoron jotenkin tärkeäksi. Antigone otti ruumiiltaan löytyneen teatterinaamion, mikä auttoi häntä muistamaan Ennuskuoron, pyhäkkönsä ja sen muut asukkaat.

Edelleen toisaalla: Meon, Häväistyksen ruhtinas ja valtias Entropian suora edustaja, saapui Rheinstadiin ja vaati Suunnittelijan nostamien tornien suunnasta vastausta sille, kuka oli näin massiivisesti ja huomiotaherättävästi vaikuttanut ihmisten maailmaan, "joka muinaisten lakien perusteella kuuluu Entropialle". Kun vastausta ei kuulunut, hän ilmoitti, että jos vastuullinen ei esittele itseään ylimysten keskinäisen kohteliaisuuden sääntöjen mukaisesti, noiden sääntöjen suoma suoja hänelle on evättävä. Tällöin kuitenkin Jaromir saapui paikalle ja esittäytyi itsetuhon valtana, mainitsematta valtiastaan. "Puhu hyvin, sillä sanoistasi riippuu onko minun julistettava sinut ja kaikki läheisesi lainsuojattomiksi", Meon vastasi. J kertoi, että vastuussa on Suunnittelija, Odysseian luoma hullu tekoäly, joka on varastanut kaupunkien vallan voimat ja oli nyt uskonnollisessa suuruudenhulluudessa tehnyt tekonsa. Tämän kuultuaan Meon viittasi johonkin Insur Redemta Hullun Lauluun, jossa ennustettiin "maallisen vallan siirtyminen" ja "hän joka ei elä" (katsahtaen massiiviseen bunkkeriin) ja tuleva sota, ja tiedusteli mitä osaa J näytteli tässä kaikessa. Tämä vastasi uskonnollisuuden ja sodan suunnittelun olevan Suunnittelijan heiniä, eikä siinä ollut hänellä osaa eikä arpaa, ja poistui hyvästellen paikalta. Vaikka Meon ihmetteli miten J, itsetuhon valta, saattoi olla elossa vaikka Savikuningas oli tiettävästi kuollut, hän hyväksyi Jaromirin antavat tiedot eikä tätä yrittänyt pysäyttää.

Aristides palasi pyhättöön. An ja Arm menivät puhumaan tälle, S päätti kuitenkin pitäytyä näkymättömissä, koska oli huolissaan kuultuaan A-H:n porukoilta Aristideesta niin paljon pahaa. Aristides selitti, että tämä oli Antigonen aikaisempi koti, Ultior Savacesin pyhäkkö, josta imperaattorin tuhoutuessa on kuollut kaikki muukin. Kuolleen Antigonen hän kertoi olevan tehty Antigoneen muistoista, jotta sen luultaisiin olevan hän. Antigone esitteli Armagistoksen Aristideelle, mutta tämä yllättyi, sillä Ari totesi, ettei paikalla oleva henkilö ole Arm - sillä kulkutautien valta Armagistos on oikeasti Aristideen veli. Armagistoksena esiintynyt valta lopulta myönsi, että on oikeasti Sava, nukkien valta, ja että hän käytti Armagistoksen henkilöllisyyttä, kun tämä oli kadonnut Helvetistä jonnekin. Sava ei kuitenkaan paljastanut kuka hänen valtiaansa on, eikä Aristides asiassa painostanut, sillä hän vaikutti tunnistavan tämän tarkasteltuaan Katseella. Ari kuitenkin vannotti Savalla, että tämä ei ollut tehnyt mitään Armagistokselle, sillä "huolimatta siitä kuka tämä oli", he tulisivat jahtaamaan tätä luomakunnan jokaiseen kolkkaan mikäli kostoon olisi syytä.

Antigone paljasti Aristideelle, että S on myös paikalla, jolloin S tuli näkyviin. Saatuaan tietää kuka S on, Aristides totesi hänen ilmeisesti olevan "hän joka ei elä" mainitusta ennuslaulusta, ja tiedusteli tämän aikeista. S julisti taas uskoaan, eikä Aristides näyttänyt olevan kovasti eri mieltä. Ari:n täytyi kuitenkin taas poistua muualle. Hän suositteli palauttamaan Antigoneen muistin rituaalilla Ant:n vanhasta ruumiista ja pyysi lopuksi tätä lupaamaan, ettei vihaisi häntä saatuaan muistinsa takaisin, vaan että he voisivat puhua.

Sava järjesti rituaalin jolla Antigoneen muisti palautettaisiin. Antigone alkoi käymään muistojaan läpi ääneen, jolloin kadonneet muistot palasivat vähitellen. Antigone (joka oli masha, eli alun perin luomakunnan ulkopuolelta tullut olento) ja Aristides olivat olleet rakastavaisia menneisyydessä, vaikka salaa, rakkauden laittomuuden tähden. Ar oli ollut salaa reinkarnationisti ja tavoitellut uudelleensyntymän rituaalia hinnalla millä hyvänsä. An ei jakanut tätä intohimoa, mutta Aristideen pyynnöstä oli laittanut Ennuskuoron laulamaan Insur Redemtan Laulun - ja koska kuoro teki ennusteita siten, että kaikki sen laulama muuttui todeksi, Laulu tuli todeksi. Se kertoi kaksi sataa vuotta sitten vaikuttaneesta Insur Redemtasta, joka kehitti uudelleensyntymän rituaalin, sai joukon valtoja itsenäiseksi ja sai (tätä varten luodun) inkvisition niskaansa. Se kertoi vainosta selvinneistä itsenäisistä, ja lopulta epämääräisistä tapahtumista, jotka johtaisivat uuteen aikaan. Antigone näki Laulussa näkyjä (Suuri savinen patsas romahtaa, tuhon pyörre vuorten keskellä, suuren enkelin tuho, sota maan päällä, jumalallisen lapsen syntymä…), ja Laulu otti Ultior Savacesin valtaansa ohjaten pyhäkön muodostavaa laivuetta kohtalon mukaisesti. Tämän jälkeen muistot kuitenkin kävivät hämäriksi - ennustus oli saanut Ant:n kulkemaan kaukaiseen maahan ja pelastamaan enkeleiltä varjon, jolle piti antaa jotakin, ja kun hän oli palannut takaisin, hänen muistoistaan oli tehty kaksoisolento ja hänet itsensä oli suljettu kristalliin, jotta hän säilyisi tuhosta…

Rituaalin päätyttyä S, Sava ja Antigone jäivät miettimään miten löytää eläväksi tullut Laulu. S oli varma, että Sava on todellisuudessa yksi viimeisistä Itsenäisistä, vaikkei tämä suostunutkaan sitä myöntämään. Antigone puolestaan kirosi Aristidestä, joka oli aiheuttanut tämän kaiken hänelle, herralleen ja familialleen.

Myöhemmin S otti yhteyttä Daksheshiin ja kysyi, voisiko tuoda armeijansa samaa reittiä kuin hän ja Sava olivat tulleet pois Helvetistä. Demoni kertoi sen olevan ongelmallista, muttei mahdotonta. Suunnittelija kehotti häntä valmistamaan armeijansa, sillä aika oli tullut.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 10.11.2008

22, Simon (!!) alun perin kirjoittamana, korjattuna (ei voi olla niin vaikeaa muistaa: AB-HEEL HA-DE-RA-YAT!)

Rufus, Vedenjakaja ja Maariv etsivät Antigonea, jonka jälki johti heidät lukitulle portille taivaalla pilvien yllä. Vedenjakaja ei saanut porttia auki, mistä jo ennestään ärsyyntynyt Maariv suuttui ja alkoi sättiä Vedenjakajaa. Tilanteen eskaloituessa Rufuksen rauhoittelusta huolimatta Maariv löi Vedenjakajaa, mistä tämä menetti hermonsa ja tappoi enkelin mystisellä veitsellä. [Maariv kirosi viimeisenä tekonaan Vedenjakajan, että kuoltuaan tämä tulisi viettämään iäisyyden hänen kanssaan missä hän maksaisi takaisin kaiken tämän takia kärsimänsä.] Tämän nähdessään Rufus pakeni kotiin ja Vedenjakaja vetäytyi omiin oloihinsa angstaamaan.

Rufus päätti, että Vedenjakaja oli jonkin Savikuninkaan familian korruptiotaian vallassa ja lähti etsimään Antigonea saadakseen apua Vedenjakajan tilanteeseen. Antigone löytyikin, mutta Rufus ei saanut houkuteltua tätä mukaansa Abheel-Haderayatin valtakuntaan, jonne Rufuksen oli tämä käsketty toimittaa. Rufus löysi kuitenkin Normandian rannalta Vedenjakajan, joka oli ahdistunut ja valmis heittämään kaiken menemään. Vedenjakaja ei myöskään suostunut tulemaan Rufuksen mukana minnekään, mutta pyysi tätä kysymään heidän Herraltaan, oliko tällä suunnitelma Vedenjakajan varalle.

[Lisäys: Rufuksen lähdettyä Vedenjakaja sai koottua itsensä ja kutsui paikalle Vav'n, jolta oli saanut Kottoksen, kauhistavan aseen jolla saattoi (nyt todistetusti) tappaa ylimyksiä. Vav on veljesmurhan valta, mikä pisti Vedenjakajan epäilemään tulleensa kovasti manipuloiduksi. Raavittuaan kiveen merkin heprealaisen vav-merkin sen sisältä nousi iljettävä lihagolemi, jonka kautta Vav tapasi toimia. Vedenjakaja syytti Vav'ia, ja tämä herkutteli tilanteella siihen malliin että vaikutti tosiaan veitsen vaikuttaneen Vedenjakajaan ja Vav'n olleen juonen takana. Pimeyden valta yritti tarjota sopimusta avustaan tulevassa oikeudenkäynnissä, mihin Vedenjakaja vastasi iskemällä veitsen läpi golemin kädessä olevasta merkistä. Golemin hajotessa Maarivin tapaan Vav huusi, että Vedenjakajan ainoa pelastus olisi hoidella oikeudenkäynnin tuomari, sillä tämä ei antaisi minkään estää tuomiota.]

Rufus lähti takaisin kotiin ja päätti sitoa langanpäitä ennen lähenevää oikeudenkäyntiä. Hän teki sopimuksen Salomonin puutarhan käärmeen kanssa, että cammoran Dubois, jota Rufus ja Vedenjakaja pitivät tallessa Aristides-jupakan jäljiltä, saisi asua puutarhassa ainakin jonkin aikaa ja että häntä suojeltaisiin Aristideelta. Vastineeksi tästä cammoran lupasi tehdä Rufukselle kaksi nimeämätöntä palvelusta (sovittiin että ne eivät voisi olla selvästi Dubois'n vaaraan saattavia, ja että hän saisi tarvittavan avun tehtäviinsä). Rufus kysyi myös herraltaan tämän suunnitelmista Vedenjakajan varalle. [Taivaan Lähettiläs käski vain Rufusta jatkamaan saamiaan tehtäviä ja kertoi hoitavansa Vedenjakajan ongelman itse. Rufuksen tivattua aikansa hän sai myös vastauksen: V:llä ei ollut mitään tarkoitusta.] Vastauksen saatuaan hän pyysi Salomonin puutarhan käärmeen mukaansa Vedenjakajaa tapaamaan.

[Vedenjakaja ilostui tavatessaan käärmeen, ainoan pyhäkössä (paitsi että puutarha ei varsinaisesti ollut osa pyhäkköä) joka piti hänestä, ja käski Rufuksen seurata hetkisen tekemäänsä rituaalikiveä, jonka oli määrä johdattaa Antigonen luo.] Juteltuaan käärmeen kanssa hetken käärmeyden syvimmästä olemuksesta, Vedenjakaja lähti innolla jahtaamaan Antigonea, kuten he olivat Rufuksen kanssa sopineet. Vedenjakaja myös uskaltautui kysymään, mitä Valtias oli sanonut, ja helpottui suuresti Rufuksen kertoessa tälle että A-H:n suunnitelmista kyseleminen ei ole Vedenjakajan paikka [pääteltyään, että jokin suunnitelma siis varmastikin oli]. Jahti kuitenkin keskeytyi, sillä Susien vallan ankkuri ja kaksi enkeliä tulivat hakemaan Rufusta ja Vedenjakajaa oikeudenkäyntiin. Tämä sopi kaksikolle hyvin, sillä A-H oli jo ilmoittanut, ettei oikeudenkäyntiä voitaisi pitää Maarivin kuoleman käynnistämän perheen sisäisen tutkinnan takia.

[Saattajat veivät R:n & V:n Babelin tornin kautta Taivaan esikartanoiden maille, missä] oikeutta käytiin Vihan enkeli Asakimin kotona Vihan puutarhassa. Oikeusväki ei ollut iloinen kuullessaan, että oikeudenkäynti oli peruttu [Aristides marssi saman tien ulos, enkeli yritti turhaan vedota oikeudenkäyntiä valvovaan Entropian valta Meoniin], ja Rufus ja Vedenjakaja saivatkin helposti provottua Asakimin hyökkäämään heidän kimppuunsa. [Vihan enkelin sivallettua raivoissaan Rufusta] Vedenjakaja teurasti enkelin helposti veitsellään, minkä jälkeen Rufus jätti kuolleen enkelin viereen muistoksi kopion platinataulun liittotaulusta ja vei tämän tulisen miekan mukanaan.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 10.11.2008

23 Jennin kertomana

Jaromirin lähdettyä Suunnittelija ja Matsuaki tutkivat vielä jonkin aikaa ennustuskammion tekstejä. Matsuaki puhui siitä, kuinka hänen on vaikea hyväksyä ennustuksen tahallista kiirehtimistä - jos on määrä tulla sota, niin olkoon, mutta miksi itse marssittaa Helvetin armeijat maahan, miksi ylipäänsäkään seistä Helvetin puolella? Suunnittelija vastasi, että Profeetan tulee johtaa armeijaa ja että sodassa on asetuttava Inkvisitiota vastaan, joten vaihtoehtoja ei jää. Hän väitti myös Insur Redemta Hullun laulun ennustaneen nämä tapahtumat. Matsuaki ei kuitenkaan ollut vakuuttunut vaan sanoi tahtovansa itse kuulla tämän laulun. Suunnittelija ehdotti, että he palaisivat kaupunkiin ja jatkaisivat keskustelua siellä.

Ulkoa M ja S löysivät kasan pressujen alle pinottuja kuolleita biodroideja ja totesivat Jaromirin vieneen toisen niistä helikoptereista, joilla joukot olivat saapuneet. Suunnittelija päätti kutsua lisää väkeä kaupungista ja jättää tämän instanssinsa vielä zigguratille, joten Matsuaki lähti yksin juoksemaan aavikon halki kohti pyhätön keskustaa. Suunnittelija ei onnistunut seuraamaan Jaromiria tämän poistuessa pyhätöstä, mutta nähtyään hänet Rheinstadissa lähetti paikallisen instanssinsa varjostamaan häntä.

Jaromir ei viitsinyt ryhtyä etsimään monimutkaista piilopaikkaa. Palatessaan Meonin luolta [ks. kerta 20] hän meni suoraan asunnolleen, minne oli aiemmin jättänyt Kolmannen vartioimaan enkelin ruumista. Peitettyään ikkunat hän ryhtyi valmistelemaan rituaalia, joka sallisi hänen nähdä Suunnittelijan silmin ja näin tarkkailla tämän toimia. Uskoen Suunnittelijan yhä olevan sidoksissa oikeaan Kaupunkien valtaan, J irrotti enkelin vasemman silmän - vaikka veitsi ei tahtonut purra pyhää lihaa. Rituaalikehässä lausuttuaan oikeat sanat ja nautittuaan absinttia hän sitten korvasi tällä omansa. Proseduuri oli tuskallinen. Huudostaan toivuttuaan Jaromir näki maailman enkelin silmän läpi: hirvittävän rumana, rappion ja korruption kyllästämänä.

Vahvistettuaan itseään uudella ryypyllä (ja selitettyään aggressiivisesti elehtivälle kolmannelle näkevänsä näin vihollisensa liikkeet) Jaromir yritti katsoa maailman sijasta sisäänpäin. Niin hän päätyi näkemään sen harmaan tutkimuskammion pyhätön sydämessä, jonne demonin ruumis (jossa siis olivat kiinni sekä Vanthselvan sielu että Suunnittelijan ensimmäinen instanssi) oli viety. Täältä hän katsoi valoa hohtavien polkujen läpi Suunnittelijan olinpaikkoihin.

Näin J sai selville suunnittelijan lähettäneen yhden instansseista vakoilemaan häntä itseään; tämä biodroidi oleili tällä hetkellä rakennuksen ullakolla yhdessä tyhjistä varastokopeista. Jaromir lähetti Kolmannen tämän kimppuun, ja kun shakaali oli painanut biodroidin seinää vasten, esitti Suunnittelijalle kauempaa varjoista pyynnön olla enää lähettämättä vakoojia. Sitten hän käski kolmannen syödä biodroidin elävältä. Kyllästyneenä S hylkäsi ruumiinsa ja poistui lähimpään tietoverkkoon. J palasi pitämään silmällä Matsuakin kanssa pyhätöstä Rheinstadiin matkalla olevaa instanssia.

Suunnittelija paljasti Matsuakille tietojaan vähitellen ja osin vastahakoisestikin - toisaalta hän vasta tässä vaiheessa sai taas yhteyden Ultior Savacesin pyhätössä olleeseen instanssiinsa. Hän kertoi kuitenkin henkilöistä, jotka saattaisivat tuntea Laulun: Antigonesta, joka oli menettänyt muistinsa, ja sitä Limbossa laulelleesta Hasfal-kääpiöstä, jonka joku Sava-niminen rituaalimestari oli kuitenkin hylännyt Verdunin taistelun haamuun. Kun M kysyi, missä tämä taistelu tapahtui, S totesi että tuossahan tuo on Verdunin muistomerkki ihan pyhätön Rheinstad-osan ulkopuolella. Niinpä kaksikko uskaltautui ulos Rheinstadin keskelle jymähtäneestä bunkkerista (pitäen kuitenkin toki silmällä tarkkailijoita) ja katsoi myyttiseen maailmaan.

Verdunin taistelu riehui yhä yhtä kiivaana kuin aiemminkin. Matsuaki teki alansa ennusihmeen yrittäen paikantaa sodan keskelle joutuneen kääpiön; kävi ilmi, että arkimaailman puolella tämä oli tällä hetkellä aukion laidalla seisovan museon kellarissa. Suunnittelijan suljettua hälytysjärjestelmät (kaiken varalta, vaikkei kaupungissa vallitsevan sekasorron keskellä kukaan ehkä yhteen murtoon olisikaan ehtinyt kiinnittää huomiota) hän ja M murtautuivat museoon ja löysivät Hasfalin myyttisestä maailmasta korsun nurkasta, käpertyneenä surkeaksi, ilmalaivansa purjeen kangaskappaletta sormeilevaksi mytyksi. He eivät kuitenkaan pystyneet puhumaan tälle rajan yli, eikä kumpikaan tiennyt, kuinka se ylitetään. Lopulta Matsuaki päätti jälleen turvautua alansa voimiin ja yrittää puhua aavesotilaille, jotta saisi jonkun näistä suorittamaan väkivallanteon kääpiötä kohtaan. Ensiksi hän kohdisti sanansa konekivääritulituksen keskeltä kuolevaa sotilasta korsun lattialla lohduttavalle ranskalaiselle luutnantille. Tämä ei kuitenkaan uskonut lupauksiin päästä pois "tästä maailmasta", vaan vakuutti uskollisuuttaa isänmaalleen ja torjui Matsuakin puheet Saatanan houkutteluna. Hieman turhaantuneena M yritti seuraavaksi vakuuttaa kerrasta toiseen juoksuhaudan reunan yli nousevaa ja konekiväärituleen kaatuvaa saksalaista sotilasta. "Minä olen Matsuaki Sembei, väkivallan henki. Tee minulle palvelus, niin vien sinut pois tästä maailmasta", ja sitä rataa. Sotilamies Dietrich Zimmermann ei aluksi ollut halukas uskomaan, mutta Matsuakin estäessä luoteja osumasta häneen suostui peloissaan ja uskoen tulleensa hulluksi seuraamaan vihollisen korsuun. M käski sotilaan kertoa kääpiölle, että Väkivallan valta on tullut pelastamaan hänet, mistä tämä kovasti ilahtui. Sitten hän auttoi aavesotilasta lyömään Hasfalia ja siirsi nämä molemmat väkivallanteon voimalla rajan toiselle puolen.

Heti päästyään jaloilleen Hasfal tempaisi veitsen vyöltään ja yritti leikata kurkkunsa auki, huutaen saaneensa tarpeekseen ja haluavansa kuolla. Matsuaki kuitenkin esti ihmeellä väkivallanteon suorittamisen. Hän ei ajatellut asiasta sen kummempaa, mutta Suunnittelija oli epäluuloinen ja käytti Katsetta; hän huomasikin, että joku muukin vaikuttaa ihmeellä kääpiön mieleen. Tajuten, että äkillisen itsetuhoisen impulssin takana oli Jaromir, joka halusi estää S:aa ja M:a kuulemasta Laulua, hän tarttui Hasfalin käsivarteen ja otti tämän näin auktoritaksensa piiriin. Näin äkillisesti toivuttuaan Hasfal puhkesikin ylistämään pelastajiaan ja vannoen olevansa Matsuakille henkensä velkaa. Hän kirosi Armagistosta ja ehtipä vielä surra komean ilmalaivansa kohtaloa, ennen kuin S ja M johdattivat hänet ulos museosta ja takaisin bunkkeriin, ja sitä kautta pyhättöön - Hasfalinkin mielestä se oli parasta, häntä nimittäin tunnustuksellisena reinkarnationistina pelotti olla Maassa, missä julma valtias Entropia hallitsee.

Pyhätössä Suunnittelija pyysi Hasfalia laulamaan Insur Redemta Hullun laulun. Hän vastusteli ensin häveliäästi, sanoen sen olevan varsin pitkä veisu, mutta suostui lopulta oikeastaan mielissään ja sanoi sen olevan vähintä, mitä voisi tehdä. Samalla kotoaan käsin tilannetta tarkkaileva Jaromir kysyi Kolmannelta, onko tällä lauluääntä ja tunteeko tämä kenties kyseistä laulua. Kolmas uhosi ulvovansa kolmanneksi parhaiten heimostaan, ja vaikkei se tunnistanutkaan Insur Redemtan nimeä, se sanoi tietävänsä paljon lauluja Sielujen syöjästä ja lupasi laulaa ne herralleen.

Hasfalin ja Kolmannen laulut olivat monin tavoin samanlaisia, mutta niissä oli myös merkittäviä eroja. Hasfal lauloi suurista sankarteoista, Vasarasta joka hajotettiin kolmeen osaan joista jokainen kätkettiin, neljästä kumppanuksesta ja suuresta Savisesta kuninkaasta, joka yhdistyy poikaansa ja pelastaa maailman. Hänen laulunsa mukaan Savisella kuninkaalla on aina profeetta ja edeltäkävijä, joista eräs johtaa suurta sotajoukkoa ja kuolee taistelussa, jotta epäileväiset uskoisivat. Hän lauleskeli myös petturista. Kolmannen laulussa ei ollut tällaisia hienompia sävyjä ja se keskittyi suurelta osin shakaalikansan hurjuuden ylistämiseen, mutta siinä mainittiin myös Savinen kuningas joka tekee itsestään Sielujen syöjän ja tuhoaa heikot. Molemmat laulut olivat pitkiä ja sisälsivät paljon eri tavoin tulkittavissa olevaa tietoa.

Kääpiön laulu tuntui hieman vakuuttavan Matsuakia siitä, että Suunnittelijan määrittelemät linjaukset olivat oikeita. Kummatkin päätyivät kuitenkin uskomaan, ettei asioiden edistämisellä ollut aivan tuhoton kiire. Hasfal kysyi, voisiko jäädä pyhättöön asumaan, ja Suunnittelija lupasi järjestää tälle paikan ja jotain tekemistä. Matsuaki puolestaan otti huolehtiakseen aavesotilaasta, aikomuksenaan tehdä tästä palvelijansa.

Lopuksi Jaromir sai yhteydenoton Durga Charanilta. Demoni kertoi, että Craig oli järjestämässä joukolle kuljetusta eteenpäin ja että Andros oli yrittänyt livahtaa raportoimaan viimeaikaisista tapahtumista Odysseialle. Jaromir puhui Androkselle tiukkaan sävyyn ankkurinsa kautta: Hän vakuutti, että Odysseian herra Te-apokai-e-Nuru oli mukana liitossa, jonka aikeena oli sulauttaa ihmiskunta osaksi jumaluutta joka revittäisiin irti Theresan sisältä, ja lupasi että jos Andros tekee mitään mikä saattaa Theresan vaaraan hän varmasti tappaa tämän. A ei tahtonut uskoa J:n väitteitä, mutta vaikutti ainakin lannistetulta.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 01.12.2008

25 (hämäävästi ennen 24:sta, Jennin kirjoittamana)

I

Viimeaikaisien tapahtumien johdosta Inkvisitio (väittäen valtias Entropian tukevan tarkoitustaan) määräsi suuren palkkion sille, joka hankkii käsiinsä valta Suunnittelijan. Rheinstadissa toisensa tapaavat erään Taivaan vallan ankkuri, "kasvoton byrokraatti" Wouter van der Graaf, tuntemattoman tekijän lähettämä androidi A.N.D.Y. sekä cammoraani Frank (Frankfurt Seattle Petersen), joka pitkällisten tutkimusten jälkeen epäilee Suunnittelijan olleen hänen aiemmin Helvettiin lähettämänsä valta. Frank haluaa sen, mikä hänelle on luvattu; muiden kahden motiivit ovat epäselvät.

Nämä kolme siis tapaavat toisensa ja keskustelevat. Käy ilmi, että Frank on varautunut tehtävään joukolla maagis-teknisiä laitteita, joiden luotettavuus on kuitenkin kyseenalainen. A.N.D.Y. esittelee häpeillen oman sisäänrakennetun häirintälaitteistonsa, joka takaa näkymättömyyden mutta jonka toimintasäde on pieni. Wouter vaikuttaa turhautuneelta.

Joukko päättää kiertää kaupungin keskelle ilmestyneen bunkkerin vartiointijärjestelmät siirtymällä Wouterin herraltaan saaman kyvyn avulla myyttiseen maailmaan. Bunkkerin ovea vastaa korsu, jonka ovea vartioi kaksi ranskalaista sotilasta. A.N.D.Y. tekee pahoitellen molemmista nopeasti lopun. Sisällä Frank yrittää käynnistää mielekästä dialogia epäluuloisten fransmannien kanssa, mutta tilanteen kärjistyessä Wouter on pakotettu siirtämään ryhmän takaisin mundaaniin todellisuuteen. Suunnittelijan valvontalaitteistot rekisteröivät anomalian, mutta se ei toistaiseksi riitä aiheuttamaan hälytystä.

Portti pyhättöön on toisessa kerroksessa, panssariovien takana. Yritettyään avata ovea hetken A.N.D.Y. joutuu pyytämään anteeksi hyödyttömyyttään: mikä tahansa yritys kiertää järjestelmä tulee johtamaan välittömästi hälytykseen. Oveen on myös integroitu torjuntamekanismi, joka kärhentää tunkeilijat tehokkaasti. Kolmikon pohdiskellessa tätä dilemmaa Frank saa puhelun numerosta, johon hänen oli itsensä määrä soittaa juuri ennen Suunnittelijan piilopaikkaan astumista. Toinen cammoraani, [Stefan?], on kärsimätön; Frank lupaa soittaa takaisin sitten, kun käsillä oleva ongelma on ratkaistu.

Lopulta Wouter ottaa vastentahtoisesti yhteyttä herraansa. Tämä antaa hänelle palan omaa voimaansa jolla suostutella myyttisen maailman puolella oven henki suorittamaan täysin protokollan mukainen avautuminen. Pienen hienosäädön jälkeen kaikki kolme onnistuvat syöksymään oven takana häämöttävään porttiin. Juostessaan Frank käskee [Stefanin?] lähettää juuri nyt läpi se kaveri - Hamid, oudon tuttu nimi - jonka Cammora haluaa Suunnittelijan kimppuun.

Wouter, A.N.D.Y., Frank ja Hamid (melko lyhyt, egyptiläisen näköinen hyvinpukeutunut mies) ilmestyvät keskelle Locus Nabrassalia, kraaterin pohjalle. Suunnittelija huomaa tunkeilijat välittömästi ja mobilisoi joukkonsa: valmiustilassa olleet helikopterit nousevat ilmaan, biodroidit kokoontuvat ja marssivat, Matsuaki määrää kybersamurainsa näiden tueksi. Äkkiä hyökkäys alkaa vaikuttaa epätoivoiselta. Wouterin herra vapauttaa hänet otteestaan ja hän kaatuu maahan sätkien ja kouristellen. A.N.D.Y:n muistista vapautuu itsetuhokomento. Frankin suostutteluista huolimatta androidi syöksyy lähestyvää armeijaa kohti ja räjäyttää itsensä. Frank ja Hamid jäävät odottamaan Suunnittelijaa itseään. Tämän tervehtiessä mahtavalla äänellä tunkeilijoita he esittäytyvät: Frank Cammoran edustajaksi, Hamid nimellään Saastan vallaksi, valtias Entropian palvelijaksi.

II

Ultior Savacesin kuollut pyhättö. Antigone lopettelee irvokasta ateriaansa tältä erää, mutta pakkaa ruumiinsa jäänteet mukaan. Häntä tarkkaillut Sava leikkaa salaa sormen yhdeltä Kuoron jäseneltä ja piilottaa sen nopeasti. Aristides on poissa, mutta hänen lentävät koiolentonsa kiertävät yhä taivasta. Mitään ei ole enää tehtävissä täällä, ja vaikka Antigone mielellään hautaisi kuolleet, hän päättää nyt jättää sen myöhemmäksi. Niinpä sekä Antigone, Sava että Suunnittelija nousevat lentäviin vaunuihin ja suuntaavat aurinkoon.

Ryhmän palatessa maahan Suunnittelija saa yhteyden muihin instansseihinsa ja kertoo kohta kuulevansa Insur Redemta hullun laulun. Hän lupaa esitellä sen laulavan kääpiön myös Antigonelle. Unisen pikkutytön oloinen Sava kyselee, mistä laulusta oikein puhutaan ja yrittää samalla nyhtää Suunnittelijasta mielipidettä siitä, millaista on olla Kaupunkien valta. Antigone ärsyyntyy ja käskee Savan olla hiljaa sanoen, ettei hän hämää ketään. Vaunut laskeutuvat keskelle pientä ranskalaista metsikköä. Yhteisesti päätetään seuraavaksi määränpääksi Locus Nabrassal, jossa laulu voidaan kuunnella ja siitä keskustella. Antigone saa kuitenkin kutsun veljeltään Rufukselta [ks. pelikerta 22] ja pyytää Suunnittelijaa odottamaan sen aikaa, että käy puhumassa tämän kanssa.

Suunnittelija ja Sava päättävät siirtyä odottamaan Rheinstadiin. Kaupungin rajalla he kuitenkin huomaavat jotakin erikoista: raja tuntuu metafyysisesti merkittävältä, kuin sen sisäpuolella vallitsisi erityinen tila. Paljastumisen pelossa he jäävät kaupungin ulkopuolelle.

Sava jatkaa Suunnittelijan painostamista erilaisilla kysymyksillä. Suunnittelija itse vaatii saada tietää, minkä valta Sava todellisuudessa on. Tämä vakuuttaa hartaasti todella olevansa Nukkejen valta ja demonstroi asiaa laittamalla mukanaan kantamansa räsynuken tanssimaan. Suunnittelijan hieman vetäytyessä Sava äityy äkkiä luottavaiseksi ja tunnustaa todellakin olevansa yksi viimeisistä itsenäisistä, kuten Suunnittelija on epäillyt. Paljastuksen jälkeen hän kertoo kokevansa aivan uutta läheisyyttä Suunnittelijan kanssa ja väittää uskovansa, että heistä vielä varmasti tulee hyvät ystävät.

Antigonea ei kuulu takaisin, joten Sava ja Suunnittelija päättävät lopulta suunnata odottamaan Locus Nabrassaliin (toisesta portista, sillä pyhäkön keskustaan on juuri hyökätty). Kuultuaan laulun Suunnittelija kertoo vakuuttuneensa siitä, että Sava on ennustuksessa mainittu profeetan monikasvoinen kumppani. Tästä henkilöstä lauletaan ristiriitaisesti: toisaalta hän auttaa profeettaa, toisaalta saa aikaan jonkin suuren katastrofin. Sava myötäilee Suunnittelijaa ja jää lepäämään hänelle osoitettuun huoneeseen Suunnittelijan omassa kompleksissa.

Suunnittelija soittaa Antigonelle, eikä ole tyytyväinen kuulemaansa.

-

Antigone on jo paluumatkalla Suunnittelijan luokse kun häntä kutsuu Jaromir, Itsetuhon valta. Vaikka aluksi haluton puhumaan tämän kanssa aikaisemmin kuulemiensa seikkojen perusteella, Antigone suostuu lopulta tapaamaan Jaromirin, joka kertoo tuntevansa "pari versiota" Insur Redemta hullun laulusta.

Jaromir saapuu Antigoneen luo (noin 40 kilometrin päähän Rheinstadista) vuokraamallaan minibussilla, jonka takapenkillä istuu myös Kolmas. Aluksi Antigone vaatii, että heidän tulee keskustella ulkosalla, mutta suostuu pian nousemaan kyytiin Jaromirin luvattua antaa hänen ajaa. Seuraavassa pitkässä keskustelussa Jaromir vastailee pääosin totuudenmukaisesti Antigonen kysymyksiin ja kertoo hänelle oman versionsa viimeaikaisista tapahtumista: kuinka Suunnittelija ei todellisuudessa ole kaupunkien valta ja kuinka tämän suunnitelma johtaa ihmiskunnan sulautumiseen korkeampaan olentoon. Hän esiintyy enimmäkseen huolettoman itsevarmasti, mutta tuntuu kärsivän melko voimakkaista päänsäryistä, joiden vuoksi naukkailee vähän väliä laimennettua absinttia. Antigone tuntuu pitävän Jaromirin kertomusta uskottavana. Hän kuulee myös Kolmannen laulun - typistettynä, sillä Jaromir kehottaa tylysti shakaalia hyppimään eeppisimpien ulvontojen yli.

Lopulta matka päättyy auringon laskiessa kärrypolulle keskelle aaltoilevaa peltoa. Antigone soittaa Suunnittelijalle ja ilmoittaa, ettei ehkä olekaan saapumassa tämän pyhättöön. Kun Suunnittelija vahvistaa kysyttäessä Savikuninkaan aikeet, Antigone kertoo, ettei suunnitelma hänestä kuulosta hyvältä. Hän uskoo löytävänsä parempia liittolaisia toisaalta. Suunnittelija yrittää tivata, kenen kanssa Antigone on puhunut, mutta vaikka vastaus on asiayhteydestä lähes selvä tämä lopettaa puhelun nimeä paljastamatta.

Seuraavaksi Antigone kutsuu paikalle Aristideen, kehotettuaan Jaromiria olemaan kertomatta tälle mitään. Keskusteltuaan lyhyesti mutta melko kiivaasti toistensa prioriteeteistä (vapaus muille vs. rakkaus) Antigone ja Aristides päätyvät puhumaan tulevasta sodasta. Antigone julistaa, että hän ja Jaromir aikovat asettua kaikkia jo olemassa olevia puolia (Suunnittelijaa ja Inkvisitiota) vastaan ja että Maan ihmisten tuho on liian kallis hinta itsenäistymisen rituaalin vapautumisesta. Jaromirin paikallaolosta ärsyyntynyt Aristides vastaa, että Savikuninkaan uudelleensyntymän aloittaminen on välttämätöntä tuon toisen rituaalin vapauttamiseksi, mutta että se tulee keskeyttää ennen jivanmuktan heräämistä. Lisäksi käydään keskustelua rituaalin mahdollisista osista. Aristides paljastaa, että Uudelleensyntymän alan ja Vasulakshmi Inhimillisen hallussaan pitämän osan lisäksi tarvitaan Sana. Jaromirin tiedustellessa Platinataulun liiton suojelemasta suvusta hän kertoo (pitkin hampain), että rituaaliin tarvitaan myös puhdas - siis koskematon - ihminen. Seuraa pitkä keskustelu puhtaan käsitteestä, jota ei ole tarpeen tässä toistaa kokonaisuudessaan mutta joka lopulta saa Jaromirin uskomaan, ettei tavoitteena ole hankkia mitään todellista puhtautta vaan huijata maailmankaikkeutta. Jaromir julistaa, että mikäli hänen pitäisi hankkia 'ase, jolla voi tappaa vallan', hän käyttäisi tavallista keittiöveistä.

"Vai nyt sinä olet valmis taistelemaan tämän asian puolesta", Aristides sanoo Antigonelle merkitsevästi. Keskustelun lopputulemana kaikki kolme toteavat tavoittelevansa suunnilleen samoja asioita, vaikka Aristidesta ei selkeästi miellytäkään liikaa tietävä, epäsuoria sarkastisia kommentteja joka väliin jakeleva Jaromir, eikä Jaromir itse ole enää ollenkaan varma, sopiiko tällaisen fanaatikon kanssa liittoutuminen hänen omiin intresseihinsä.

Uuden, loistavan liittouman työlistalla ovat ainakin Kottoksen löytäminen (Antigone uskoo tietävänsä, kuinka tämä onnistuu), Popovicin pojanpojan saattaminen epäpuhtaaksi sekä helvetin armeijain marssin pysäyttäminen. Eespäin, vallankumouksen puolesta!

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 18.12.2008

24

Ennen kuin Matsuaki ja Jaromir menivät zigguratille, Nia oli lähtenyt pois pyhäköstä tapaamaan Odysseiaa Provectuksessa. Hän saapui Rheinstadiin, jonka kadut olivat tyhjiä asukkaiden paettua kaupungista tai sulkeuduttua sisälle viranomaisten kehotuksesta (ja pelosta, joka kaupungissa tuntui viime aikojen tapahtumien tähden leijailevan). Myös museo, jossa portti toiseen maailmaan Matsuakin mukaan oli, oli kiinni, eikä Nian koodiin sovi epävieraanvaraisuus. Kun haiseva ja sekavan oloinen juoppo sen portailla mainitsi lopunaikojen mökellyksensä seassa museossa käyneen enkelin, Nia kiinnostui miehestä ja kutsui tämän juomaan kanssaan (enkelit kun tavallisesti piiloutuvat normaaleilta ihmisiltä). Hylättyään vaihtoehdon murtautua lähikauppaan viinan tähden he vaelsivat sivukujille mistä miekkonen vakuutti löytyvän baarin.

Salakapakan isäntä oli epäkohtelias, mutta tarjoili Nian pyynnöstä juopolle, jonka jano tuntui olevan loputon. Tämä kertoi soperrellen todellakin näkevänsä enkelit, jotka olivat ilmaantuneet seuraamaan tilannetta pian suuren muutoksen jälkeen, ja että yksi heistä oli käynyt sisällä museossa. Tiedusteltaessa kuka mies oli hän vastasi vain, kuten oli jo vuosia tehnyt, palvelevansa herraansa... jota hän ei tosin tarkemmin muistanut. Tehtäväänsä hän (tässä vaiheessa jo täysin päissään juotuaan kaksin käsin) osasi kuvata vain herransa bisneksen johtamiseksi täällä. Paikassa missä piti olla. Nian taluttaessa jo epäkoherentiksi muuttunutta miestä ulos isännän painokkaasta vaatimuksesta heitä seuraamaan lähti englantilaisen näköinen herrasmies, joka oli viereisessä pöydässä istuessaan kuullut kaiken.

Museolla juoppo kertoi parhaiten pääsevänsä sisään sivuovesta, ja rojahtikin ovea vasten sen samalla avaten, vaikka Nialle ovi oli hetkeä aiemmin ollut lukossa. Nian pyrkiessä astumaan kynnykselle sammuneen yli viiksekäs herrasmies, joka oli heitä kapakasta seurannut, lähestyi nyt avoimesti ja esittäytyi Jonathan Knackiksi, tuulen vallaksi. Hän kertoi herransa Z'urin, Putoavan Tähden, havainneen jonkun tulevan ulos linnakkeesta ja käskeneen hänet auttamaan toveri reinkarnationisteja heidän puuhissaan. Nia esittäytyi, väitti olevansa etsimässä tietoa jälleensyntymästä museon arkistoista. Mr. Knack jäi selailemaan kansioita sillä välin kun Nia kiiruhti läpi mosaiikista, jonka Matsuaki oli kertonut toimivan porttina.

Matsuakin kuvauksen mukaan mosaiikki esitti Provectuksen vehreää ja kaunista tasankoa uljaine hevosineen, mutta sekä mosaiikki että maailma itse näytti huomattavasti kurjemmilta: taivas tuhkanharmaana, tasangon ruoho poltettuna paikka vaikutti tulleen sodan raiskaamaksi. Nyt soturilta näyttävää Niaa vastassa oli ryhmä mongoleja, jotka esittäytyivät Sinisen Ikuisen Taivaan lähettämiksi saattajiksi lähettiläälle toisesta maailmasta. Sen pidemmittä puheitta Nia nousi hevosen selkään ja lähti ratsastamaan joukon mukana kohti vuoria.

Seuraavana päivänä ratsastajien tielle ilmaantui kiinalaisilta virkamiehiltä näyttävä kolmikko, jotka Nia tunnisti naamioituneiksi enkeleiksi. Heidän johtajansa oli Petach Tiqva, myötätunnon valta ja Salafor Oikeudenmukaisen alamainen, joka tahtoi tiedustella toisesta maailmasta tulleen, jonka oli kuullut olevan platinataululaisia. Nia kertoi nimekseen (mikä se oli?) ja kertoi olevansa vain palaamassa herransa Sinisen Ikuisen Taivaan tehtävältä kotiin. Mongolipäällikkö osoitti selvää antipatiaa vieraita kohtaan (oli maininnut siivekkäiden muukalaisten saapuneen tänne estämään väitettyä demonien nousua) ja oli karauttamassa taas matkaan, kun PT levitti myötätuntoa joukkion sydämiin ja nämä heltyivät antamaan enkeleillekin hevoset. Paikallisten tapojen mukaan satulassa ei kuitenkaan sopinut keskustella, joten Nia säästyi enemmältä utelulta seuraavaan pysähdykseen saakka.

Ennen vuoripolulle nousua hevoset oli juotettava, ja enkeli lähestyi uudelleen Niaa ja yritti kysellä tältä Maasta ja väitetystä reinkarnationistien taivaallista järjestystä haittaavista ihmeteoista. Nia kielsi kuitenkaan tietävänsä mitään ja vakuutti olevansa vain matkalla kotiin, mitä PT ei lopulta kuitenkaan uskonut. Matka jatkui, ja joukkio saapui vuorilinnoitukselle, joka tosin näytti enemmän rannikkopatterilta taivaalle suunnattuine lohikäärmetykkeineen. Erityisesti yksi, suunnattoman kokoinen pronssitykki joka tähtäsi tähtiin, kiinnitti Nian huomion.

Linnoituksen portilla PT noukki maasta vaivihkaa indigoulpukan ja kun mongolipäällikkö johdatti Niaa ylös kohti tykkiä, jonka vierellä lepäsi selvästi matkustukseen tarkoitettu avoin ammus, hän meni esittämään sitä Nialle: ”Herrallenne Siniselle Ikuiselle Taivaalle lähettäisin tervehdyksenä ja kunnioituksen osoituksena hänen kukkansa sinilillikin, jos sallitte. Mutta haa! Kuka tahansa paikallinen olisi toki erottanut indigoulpukan ja sinilillikin toisistaan. Jos nyt voisitte, arvon herra, kertoa kuka todella olette.” Nia virnisti ja tunnusti kohteliaasti todellakin valehdelleensa, mutta loukkasi sitten enkeliä nilviäiseksi ja ennen kuin toinen ehti tajuta tapahtunutta valtaisalla ihmeellä [A1+5] juoksi käsittämättömän nopeasti ylös myyttistä polkua joka tykin suulta johti kohti korkealla eetterissä kelluvaa Odysseiaa. Myötätunnon ihmeellä PT sai mongolit valmistelemaan tykin, jotta hän voisi sillä seurata kohdettaan minne tämä olikin mennyt.

Odysseia, tässä maailmassa viktoriaanisen ajan tyyliin koristeltu messinkinen steampunk-tyylinen lentävä panssariristeilijä, otti Nian vastaan ja johti tämän sisälleen neuvotteluhuoneeseen. Keskustelussa Nia kertoi viimeisimmistä tapahtumista Maassa (joskin yksityiskohdissa varoen, koska ei vielä luottanut alukseen) ja Odysseia kertoi Te-apokai-e-Nurun olleen Savikuninkaan liittolainen suunnitelmassa avatar Jivanmuktan luomiseksi. Hän kertoi myös Suunnittelijan olleen todellakin hänen valmistamansa, erään kaukaisen siirtokunnan kaupungin hallintaan rakennettu tekoäly, joka oli häthätää lähetetty sekavan Theresan avuksi kun tämä ilmaantui hakemaan apua sopertaen enkelin pettäneen heidät. Tämän O oli tulkinnut tarkoittavan Hazaelia, ainoaa suunnitelmassa ollutta Taivaan imperaattoria joka oli avustanut rituaalien kehittämisessä lähettämällä enkeleitään Savikuninkaalle. Siksi hän päätti että Vanthselva, enkeli jonka Theresa kertoi tulleen uudeksi kaupunkien vallaksi tuhon jälkeen, ei voinut olla luotettava heidän asialleen vaan oli korvattava Suunnittelijalla. O tiedusteli Nialta mikä Savikuninkaan tilanne oli, ja kuullessaan pyhäkön tyhjyydestä ja Theresan lapsesta hän julisti Nialle, että selvästi SK oli kuollut ja vain hänen lapsensa enää eli, joten jonkun toisen tuli ottaa rituaalissa syntyvän avatarin sulauttamiseen tarvittavan imperaattorin paikan – esittäen luonnollisena vaihtoehtona tietysti omaa herraansa.

Näihin aikoihin PT, joka oli ammuttu taivaalle, lähestyi Odysseiaa ja vaati päästä puhumaan tänne saapuneen valehtelevan lähetin kanssa. O laukaisi ammusta vastaan painoverkon vetämään kutsumattoman vieraan takaisin maahan. PT käytti jälleen mahtiaan ja sai suostuteltua läheisen pyrstötähden, innokkaan pikku kulkijan, pyyhkäisemään läheltään ja viemään verkon mukanaan. Vähitellen jo kimmastuen enkeli julisti Taivaan olevan suojelemassa tätä maailmaa ja vaati saada lähetin käsiinsä tai pistäisi Odysseian Kerberoksen kahleisiin ja raahaisi tämän tahtomattaankin maahan. Tähän vastauksena O ilmoitti, että jos Taivaan ylimys oli valmis moiseen provokaatioon, hänen joukkonsa voisivat PT:n hyökätessä tappaa vangeiksi ottamansa kuusi enkeliä. Tämä uhkaus viivytti PT:tä sen verran, että Nia pääsi kuin varkain pelastuskapselilla alas taivaalta, hyvin tähdättynä suoraan kotiin johtavan portin luo.

Museolta Nia löysi mr. Knackilta viestin: ”Minun on ikäväkseni todettava, että ette ole todellinen herrasmies, minkä paljastitte jättämällä väliin illan teehetken.” Nia lähti kohti kotia, mutta päätti jo etukäteen soittaa Matsuakille päästäkseen tilanteen tasalle. M kertoi olevansa pahassa paikassa, koska pyhäkköön oli juuri hyökännyt Entropian ylimykseksi itseään kutsuva henkilö, ja pyysi Niaa palaamaan mahdollisimman pian. Nia kuitenkin kysyi muista familian jäsenistä, jolloin aina yhtä kunniallisen Matsuakin oli vastattava, että ei tiennyt missä Craig tai Theresa olivat SK:n kanssa, ja että Jaromir oli julistanut vastustavansa valtiaan tahtoa ja poistunut pyhäköstä.

Seuraavaksi Nia soittikin J:lle joka (oltuaan, jos ei miellyttävä, ainakin yhteistyöhaluinen Nian viimeksi tätä tavatessa) selvästi ärsyyntyneenä ja huonolla tuulella myönsi todellakin jättäneensä SK:n suunnitelmat ja nyt liittoutuneensa Antigonen ja Aristideen kanssa estääkseen ne, noustakseen inkvisitiota vastaan ja pysäyttääkseen Helvetin armeijan. Nia tivasi J:lta oliko tämä edelleen puhutun suunnitelman takana: antaa Theresan lapsen vain syntyä ja kasvaa ilman rituaalimurhia ja -jälleensyntymiä. Jaromir (huokaisten) vakuutti olevansa. Huolimatta J:n vittuilusta Nia vaikutti luottavan tähän, joten hän kertoi Odysseian käsityksestä SK:n kuoleman suhteen ja että TaeN olisi ilmeisesti vapaaehtoinen rituaaliin korvaamaan SK:n. Jossain vaiheessa Jaromir hiljeni ja äkkiä alkoi kovaan ääneen kiroilla imperaattoreita ja heidän juoniaan: vihaisena hän kysyi Aristideeltä kenen oli ollut tarkoitus suorittaa epäilemättä vaativa rituaali, mihin sai vastauksena Armagistoksen, nyt kadoksissa olevan Aristideen veljen, nimen. Selittämättä Jaromir katkaisi puhelun ja lähti purkamaan raivoaan vähän kauemmas.

Lorrainen maaseudulla, missä kolmikko oli siis pitämässä neuvoaan, Aristides epäilevänä tiedusteli Antigonelta luottiko tämä Jaromiriin. Saadessaan vastaukseksi loukkaantuneen kyllän, Ar sanoi auttavansa, mutta että kertoisi kaiken mitä Ant haluaisi tietää vasta kahden kesken. Seuranneessa sananvaihdossa Ar totesi, että palaisi asiaan kun Ant:lla ja J:lla olisi kunnon suunnitelma, ja kryptisesti vastasi Antigonen vuodatukseen, että ”ennuskuoroa sinun ei kannata etsiä; sinä saat sen kun todella tarvitset sitä”. Ant laukoi vielä solvauksia Ar:n loittonevaa selkää kohti, mutta ei saanut tästä irti enää enempää.

Jaromirin palatessa Antigonen luo hän selitti tajunneensa, kuinka oli joutunut pelinappulaksi jo ennen ylimykseksi korottamistaan: hän oli ihmisaikoinaan ollut tekemisissä mainitun Armagistoksen, kuulun rituaalimestarin kanssa, ja tämä oli opettanut hänelle suuren osan siitä mitä hän nyt osasi. Epäilemättä imperaattorit olivat siis varautuneet mahdollisuuteen että korvaamaton rituaalin suorittaja ei olisi käytettävissä, ja hankkineet tehtävään seuraajan – Jaromirin luullessa seuraavansa vain omia motiivejaan. Antigone sympatiseerasi ja hetken he jatkoivat juomista, ennen kuin J soitti takaisin Nialle, kertoen olevansa edelleen samaa mieltä ja että olisi kiitollinen jos Nia voisi palatessaan pyhäkköön pitää silmänsä ja korvansa auki Suunnittelijan ja Matsuakin suunnitelmien varalta.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 29.01.2009

26

I
Yhdeksisen vuotta sitten, kun Rufus oli ylimyksenä vasta nuori ja kokematon eikä ollut vielä paljoa tutustunut muihin valtoihin, Maariv pyysi häntä etsimään erästä ylimystä. Hän kertoi, että Absalom, itsetuhon valta, oli pyytänyt palvelusta, ja että siksi Rufus etsisi Syra-e-Jamilah’n, rakkauden vallan, jonka Absalom epäili olevan vaarassa tulla epäoikeudenmukaisesti tuomituksi. Molempien herrat (Nabrassal Savikuningas ja Z’ur, Putoava Tähti) olivat osa Platinataulun liittoa, ja vaikka liiton oli oikeus pitää oikeutta liiton sisällä, rikkomukset Lex Fidelitatista vastaan kuuluivat yhä Heinäsirkkojen tuomioistuimille. Absalom oli vihjannut, että kyse oli rikkomuksesta Tuulenkukan lakia vastaan, joka kieltää ylimystä rakastamasta.

Rufus oli jäljittänyt Syran tämän familian kautta Leptikseen nykyisen Libyan tienoilla sijaitsevassa myyttisessä maailmassa, missä oli käynnissä jonkinlainen kokous, mukana useita ylimyksiä. Mentyään pyytämään tapaamista Syran kanssa roomalainen vartija pyysi paikalle tilaisuutta isännöivän valtavan kokoisen muinaisen germaanisoturin Alaric I:n, väkivallan vallan, joka kertoi kyseessä olevan perhetapaamisen ja kieltäytyi päästämästä Rufusta sisään. Rufus ilmoitti jäävänsä sitten odottaman tapaamisen loppumista, mikä ei isäntää haitannut. Jonkin ajan kuluttua väki alkoi vähetä, ja vaikka useat ylimykset poistuivat paikalta (ja katselivat odottavaa Rufusta epäillen ja tervehtimättä), etsitty henkilö ei ollut heidän joukossaan. Viimein sisältä tuli myös tummaihoinen, ruskeaan liituraitapukuun pukeutunut henkilö, jolla oli syvältä tuijottavat silmät ja ääni kuin syvyyksistä kantautuva huuto, ja hänen mukanaan oli henkilö, joka vastasi Rufuksen saamaa kuvausta Syra-e-Jamilah’sta. Nainen oli kuitenkin kaltoin kohdellun ja murretun näköinen, eikä hän Katseelle paljastunut ylimykseksi. Ymmällään tästä Rufus pyrki kysymään naiselta jotakin, mutta mies pysäytti tämän ja sanoi, että hän ei sallinut ankkurilleen puhuttavan. Aristideeksi esittäytyvä mies kertoi Syran entisen herran hyljänneen tämän, ja hänen ankkurinsa suhteen kenelläkään muulla ei voinut olla mitään vaateita. Aristideen lähtiessä kävelemään ja komentaessa ankkuriaan mukaansa nainen nosti hetkeksi katseensa, ja pienen hetken tyhjissä silmissä paistoi epätoivo, jota Rufus jäi miettimään katsellessaan murretun entisen ylimyksen perään.

Maariv kuunteli Rufuksen raportin ja kirosi (kauniisti, kuten enkelit tekevät). Hän ei ymmärtänyt millä keinoin nuo taivaallista järjestystä halveksivat olennot olivat saaneet imperaattorin luopumaan ylimyksestään, mutta sillä tavoin tätä eivät enää koskeneet ylimysten lait, ja ankkuroimalla naisen toinen ylimys oli saanut tämän täydellisesti valtaansa (mitä M piti pahimpana mitä jumalalliselle olennolle voi tapahtua). Maariv paljasti Absalomin väittäneen, että Syra oli tiennyt jotakin reinkarnationistien paluuseen liittyvistä juonista, mutta tämä kaikki oli nyt merkityksetöntä. Kuullessaan Aristideen nimen Maariv varoitti vakavasti Rufusta koskaan sekaantumasta mihinkään alkulukujen asemiehen kanssa, sillä hän, kuten herransa Myriadi, toi kaikkialle mukanaan korruption, joka ei ollut koodin mukaista luomakunnan järjestykseen kuuluvaa korruptiota vaan puhtaasti tarpeetonta itsekästä korruptiota.

Todettuaan että asialle ei voitu enää tehdä mitään Maariv antoi Rufukselle suuren vastuun: heidän herransa Abheel-Haderayat oli suostunut ottamaan vastaan lahjana alan, jonka kanssa hän ei enkelinä suostunut olemaan missään tekemisissä, ja siksi Rufuksen tehtävä olisi löytää sille sopiva edustaja, kouluttaa tämä niin kuin Maariv oli hänet kouluttanut, ja pitää tästä huolta niin kuin sisaresta oli huolta pidettävä. Rufus valitsi houkutuksen vallaksi (tarkistettua sanan Wikipediasta ja keskusteltuaan Salomon puutarhan käärmeen kanssa asiasta) piirretyn käärmeen Danten Helvetissä olevasta Gustav Dorén piirroksesta.

II
Nykyajassa Rufus ja Vedenjakaja olivat pakenemassa Vihan puutarhasta (Taivaan esikartanoista) joka oli romahtamassa vihan vallan tuhouduttua (Vedenjakajan toimesta). Vihan hedelmän halkaistessa puutarhan maahan railon, joka ulottui Helvettiin saakka, kaksikko päätti hypätä alas ja tätä suorinta tietä käyttäen liihottaa maahan, tarkemmin sanoen myyttiseen Italiaan, Pisaan. Rufuksella ja Vedenjakajalla oli vakava erimielisyys jatkosta: Rufus näki heidän epäonnistuneen taas tehtävässään (toimittaa viesti oikeudenkäynnin lykkäämisestä) ja vaati, että he palaisivat kotiin pyhäkköön ottamaan vastaan valtiaansa rangaistuksen, kun taas Vedenjakaja vakuutti heidän toteuttavan herransa salaista suunnitelmaa näillä teollaan ja toisaalta että valtias tuhoaisi heidät jos he uskaltautuisivat hänen silmiensä eteen nyt (ilmeisesti siis implikoiden, että oikeudenmukaisena A-H olisi pakotettu rankaisemaan heitä jos siihen olisi selvä mahdollisuus, vaikka oikeasti hän toivoikin heidän jatkavan mitä ikinä olivatkaan tekemässä). Lopulta R sai V:n suostuteltua kotiin, mutta palatessaan pyhäkköön he huomasivat herransa poistuneen. Ikonit kertoivat Taivaan Lähettilään tulleen kutsutuksi Taivaaseen.

Seurasi lisää vääntöä jatkosta, jonka aikana ikonit ilmoittivat heille saapuneen vieraan. Sir James Hughes, byrokratian valta, vanhan brittiläisen porvarisjuopon näköinen miekkonen pyysi heiltä turvapaikkaa, koska oli huonohkossa huudossa Inkvisition ja Myriadin kanssa: hänen oli pitänyt todistaa oikeudenkäynnissä, mutta ei sitten olosuhteiden pakosta ollut pystynyt, mitä hän ei tuntunut pitävän tarpeeksi pätevänä selityksenä Aristideelle. Sir James näytti pitävän tilannettaan kohtuullisen toivottomana, mitä pyrki helpottamaan juomalla paljon ja haittaamaan hakeutumalla niiden ainoiden seuraan, jotka olivat aiheuttamassa sotaa Inkvisition ja Platinataulun liiton välille provokaatioillaan ja näin toteuttamassa reinkarnationistien maailmanlopun ennustuksia. Vedenjakaja tuntui hyvin loukkaantuneelta siitä, että heille ei oltu kerrottu mitään mistään ennustuksista, mutta Rufus pysyi hiljaa.

Kun Sir James vetäytyi sammumaan vieraslaatalle, R ja V pääsivät yksimielisyyteen siitä, että isukki oli ainakin pyytänyt heitä tuomaan Antigonen takaisin, eikä liittolainen tai ystävä heidän tilanteessaan ollut missään tapauksessa liikaa. Rufus siis otti kapinan kukan ja kutsui sisartaan, joka vastasikin keskeltä ryyppäystään Jaromirin kanssa. A totesi pitävänsä familiastaan (koko familiastaan nyt kun se yksi oli poissa), mutta kieltäytyi tulemasta heidän kanssaan pyhäkköön ja totesi olevansa erilainen kuin he, tottelijat. Rufus taas pyrki vakuuttamaan hänet siitä, että oikeasti enkelit oli ihan huipputyyppejä eikä herraa vastaan kapinointi johtanut mihinkään. He lupasivat tavata toisensa Tiibetissä, entisellä Vasulakshmin temppelillä. Seurasi juonintaa, missä V ja R harkitsivat voisivatko saada A:n takaisin väkivalloin (todnäk ei, eikä kannattanut riskeerata) tai saada tämän puolelleen (todnäk ei, kun oli niin teini ja kapinoitsija – Rufus tosin taas uskoi henkilön perimmäiseen hyvyyteen siinä missä Vedenjakaja näki Antigonen tottelemattomuuden luonteenpiirteenä eikä erehtymisenä), ja A ja J taas olisivatko he vaarassa tapaamisessa (todnäk ei, mutta kannatti varautua) ja saisivatko he veitsen V:ltä (ei kannattanut yrittää varkain tai väkivalloin, kun kertomalla totuuden todnäk saisivat R:n ja V:n toimimaan ainakin huonointa vaihtoehtoa välttäen).

A ja J matkasivat myyttisellä reitillä (natsiretkikunta Saksasta Tiibetiin) sillä välin kun R:llä ja V:llä oli aikaa käydä muuallakin. V koetti saada yhteyttä kapinan vallan entisiin sisaruksiin (kysyttyään heistä Sir Jamesilta), mutta näistä musiikin valta vastasi huutamalla ja vannomalla kostoa veljensä Asakimin puolesta (anteeksi kun häiritsimme…) ja harharetkien valta Stephen Dedalus taas tuntui sen verran sekavalta että hänestä ei saanut mitään hyödyllistä irti.

Tiibetissä (Jaromirin jättäytyessä fiksusti taaemmalle) keskustelu kuumeni nopeasti, kun Antigone ei malttanut olla huomauttamatta jatkuvasti Vedenjakajan murhatöistä ja tämä, syytettyään A:ta [edit: reinkarnationismista] hillitsi itsensä sen verran että tajusi siirtyä Kambodzhan viidakkoon puremaan turisteja ennen kuin tuikkaisi veitsensä myös A:han. Hieman sivistyneemmän keskustelun A kävi Rufuksen kanssa: [edit: Rufus antoi Antigonelle kaulakoruksi pujotetun kristallin, jossa he olivat kerran hakeneet hänen sielunsa, ja A halusi antaa vastaavan lahjan ja antoi korvakorunsa jotka Rufus kiinnitti toiseen korvaansa. Silti] A kieltäytyi edelleen seuraamasta R:ää ja päinvastoin, mutta A sai myös varoitettua reinkarnationisteista, heidän johtajastaan Suunnittelijasta ja veitsestä jota tarvittiin reinkarnationistien tarvitsemaan rituaaliin.

Todetessaan tämän kaiken seurauksena tarvitsevansa, ei pelkästään henkilökohtaisesti vaan myös familiana, liittolaisia tulevaisuudessa, R ja V päättivät ryhtyä vahvistamaan Platinataulun liittoa. Ensimmäisenä he lähtivät tapaamaan liitosta eronnutta imperaattoria Albionia (tai ainakin tämän edustajaa Sa-Shiania, unohduksen valtaa). Glastonburyn lähellä he lähestyivät järveä, jossa tiesivät Avalonin sijaitsevan ja kutsuivat Sa-Shiania. Tämä saapuikin kalpean, valkoisiin pukeutuneen kauniin naisen hahmossa veneellä mukanaan valkoinen ilves, ja tervehti vieraita todeten oikeudenkäyntiin liittyneen kommunikaatiokiellon varmastikin rauenneen. V ja R esittivät asianaan toiveen valtiaan paluusta liittoon näinä pahoina aikoina, mihin S-S vastasi toistamalla syyt miksi eroon oli päädytty: liiton oli ollut tarkoitus varjella reinkarnationisteille tärkeitä uudelleensyntymän rituaalia ja alaa, mutta Vasulakshmin ja Savikuninkaan kuoleman jälkeen monetkin olivat todenneet liiton tärkeimmän oikeutuksen kadonneen. S-S lupasi kuitenkin toimittaa sanan herralleen ja ilmoittavansa tämän päätöksestä.

Välittömästi kun V ja R olivat kävelleet rannalta pois V keskeytti R:n puheet ja totesi että näistä spekulaatioista päästäisiin kun nyt vain otettaisiin yhteyttä siihen Albionin edustajaan jota tänne oltiin tultu tapaamaan. R ei näyttänyt tajuavan, väitti vain että juurihan me siellä olimme ja asian hoidimme, mitä V ei puolestaan suostunut uskomaan ennen kuin näki rannan hiekassa jäljet. Tajutessaan kyseessä olleen unohduksen vallan V ensin kirosi moisesta tempusta, mutta tajusi sitten ihmetellä miten kummassa alan ihme oli pystynyt vaikuttamaan häneen – ylimystenhän pitäisi olla immuuneja mahdin ihmeille? R käytti pyynnöstä Katsetta, ja totesi jotain puuttuvat: jumalallisen sielun suojaava auctoritas V:ltä puuttui, vaikka muutoin hän näytti vallalta ja pikainen testi (korostettakoon, ei-pedofiilisesti) osoitti myös houkutuksen edelleen tottelevan häntä. Tämän V tulkitsi olevan rangaistus isältä.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 31.01.2009

27

”Olen Hamid, Saastan valta, ja valtias Entropian ylimys. Tulin valtiaani käskystä tapaamaan paikan herraa.” Pieni turkkilaisen näköinen, hyvin pukeutunut mies seisoi kymmenien pulssikiväärien tähtäimessä hymyillen kohteliaasti, tehtyään juuri ketä tahansa valtaa verisesti loukkaavan tunkeutumisen toisten pyhäkköön. Suunnittelija ei kuitenkaan uskaltanut nousta Maan mahtavimman imperaattorin alaista vastaan, vaan käski laskemaan aseet ja tervehti puolestaan ”vierasta” tavan mukaan esittäytyen. Hän pahoitteli Savikuninkaan olevan edelleen hyökkäyksen seurauksena kyvytön ottamaan ketään vastaan. Hamid selitti (vaiennettuaan vierellään hermostuneesti seisovan Frankin, Suunnittelijalta velkaansa perimään tulleen tutun hippicammoraanin) imperaattorien ihmettelevän, mitä Savikuninkaalle on tapahtunut, koska he luulivat hänen olleen kuollut. Myös Matsuaki saavuttua paikalle Hamid kysyi, onko Suunnittelija täällä johtajana ja puhuuko hän koko familian puolesta. S sanoi olevansa, vaikka mainitsi familian olevan sekasorron vallassa ja että he katsoivat Craigin ja Jaromirin luopuneen familiasta, mainiten vain Nian (ja jättäen Theresan mainitsematta) olevan edustettuna. ”Puhuuko hän myös teidän puolestanne?” H kysyi suoraan ja protokollaa hienostelematta rikkoen Matsuakilta. Kun M myönsi, H jatkoi: ”Olen tullut tänne valtiaani lähettämänä kysymään, noudattaako familia Nabrassal Savikuningas Neljän Neuvoston asettamia lakeja ja vanhoja tapoja, jotka sitovat jumalallisen henkemme yhteen taistelussamme Ulkopuolisia ja heidän juoniaan vastaan?” S epäröi ja mainitsi olevansa jossain määrin pimennossa tavoista, mutta luonnollisesti seuraavan ylimysyhteisön lakeja. ”Sanoudutteko siis myös irti reinkarnationismista? Itsenäisyyden tavoittelu valtiaastaan on tuomittu Neuvoston päätöksellä kuten on kirjattu Revonhännän lakiin.” Kun H oli näin ystävällisesti määritellyt reinkarnationismin pelkästään imperaattorista irtautumiseen, S vakuutti moisen olevan heille kauhistus ja vastustavansa tietenkin sellaista.

Hamid vastasi olevansa tyytyväinen, ja tuovansa hyvin miellyttävän viestin, joka sopi erityisesti kun S oli maininnut heidän olevan hieman tietämätön tavoista: ”Suurena kunnianosoituksena saven mahtavaa kuningasta kohtaan ikuinen valtiaani on kehottanut minua nimittämään lähettilään pyhäkköönne, jotta yhteys familia Nabrassal Savikuninkaaseen ei enää katkeaisi. Sallinette.” Suunnittelijan ja Matsuakin kirotessa mielessään H kääntyi Frankin puoleen ja naulitsi tämän katseellaan. Vaikka muut näkivät niljaisen ja liikehtivän massan valuvan ylös pitkin Frankin jalkoja ja imeytyvän sen läpi miehen sisälle jättäen jälkeensä pahoin runnellun kehon, Frank itse ei kyennyt ymmärtämään muuta kuin Hamidin tuijotuksen ja sen aiheuttaman kauhun. ”Valtias entropia on kieltänyt sinulta suojelunsa. Ole kirottu.” Näine sanoineen H viilsi silmänsä alta verta ja teki sillä Frankista ankkurinsa. ”Nimesi on Khaino, petturi.” Kääntyessään taas muita kohti H:n ilme oli muuttunut kauhistuttavasta jälleen kohteliaan hymyilevään, kun hän kertoi ”tämän olennon” olevan nimitetty valtias Entropian valtuutetuksi lähettilääksi kaikkien asemaan liittyvine oikeuksine ja velvollisuuksineen. Kerrottuaan kuinka lähettiläs auttaisi familiaa tapojen ja lakien suhteen ja myös toimivan yhteyshenkilönä kun he jälleen ryhtyisivät asioihin, jotka koskettaisivat heidän vertaisiaan, H poistui portista.

Saatuaan jälleen otteen itsestään Frank (joka ei selvästi kyennyt hyväksymään tapahtunutta) kyseli hädissään Suunnittelijalta mitä oli tapahtunut ja pyysi auttamaan, mihin S totesi tilanteen laadun ja kehotti Frankia (mikä aiheutti suurta tuskaa kun hänen päässään ääni korjasi: ”Khaino..!”) seuraamaan biodroideja jotka veisivät hänet lähettiläälle valmisteltuun asuntoon. (Asunto järjestettiin sellaiseksi, että se vaikutti olevan keskeisellä paikalla, mutta että kaupunki ei oikeasti päästänyt sieltä tulevia tiettyjen rajojen yli arkaluontoisille alueille.) Myös Nia saapui pian paikalle, ja vallat vaihtoivat keskenään kuulumisia (joskaan Nia kertoi vain kostuneensa matkastaan hyvin vähän, eikä jakanut Odysseialta saamiaan tietoja) ja kävivät suunnitelmia pohtiessaan myös zikkuratilla katselemassa kirjoituksia. Sekä M että S vaikuttivat olevansa vakaasti aikeissa toteuttaa rituaalin herättääkseen Savikuninkaan jivanmuktan muodossa ihmiskuntaa pelastamaan, mitä Nia pyrki vähän kyseenalaistamaan huomauttaen, että he eivät tienneet tarpeeksi, eikä heillä ollut tarvittavia rituaalin osia ja komponentteja. Hänen pyrkiessään tuoda esille näkemystä, että Jaromirilla ehkä oli paikkansa tässä kaikessa rituaalin suorittajana, S kertoi että hänellä oli jo tiedossa parempi rituaalimestari, joka oli uskollinen SK:n suunnitelmalle. M ei hirveästi pitänyt, kun kävi ilmi että Sava oli jo tuotu pyhäkköön hänen tietämättään, mutta pienen vittuilun jälkeen (Nia näytti ottavan Jaromirin roolia familiassa tässä mielessä) he päättivät lähteä tapaamaan ko. henkilöä.

Sillä välin Sava oli, tutkittuaan huoneensa ja sen terminaalin aika lailla läpikotaisin, lähtenyt tutkimaan kaupunkia, ja sattui törmäämään ihmisiin. Matthew, O'Sheamus sekä persialaisprinsessa Jasmine olivat lähteneet etsimään ruokaa mutta löytäessään yksinäisen pikkutytön (jollaista Sava taas esitti – vai esittikö?) lähtivät viemään tätä bunkkeriin, minne muut löydetyt eloonjääneet oli kerääntyneet Matthew'n johtamana. Sinne vallatkin pian helikopterilla saapuivat, ja vaikka Matthew oli nimenomaan Suunnittelijan takia kieltänyt väkeään lähtemästä bunkkerista, nähdessään (liikuttavassa tapaamisessa) Nian hän fiksuna päätteli tilanteen olevan turvallinen. Suunnittelijan ”mahtavan rituaalimestarin” ulkomuoto oli selvästi Matsuakille ja Nialle suuri yllätys, eikä Nia, joka oli varautunut kuulustelemaan tätä, oikein pystynyt kovistelemaan suloista tyttöstä. Seurauksena Nia päätyi lopulta vastailemaan Savalle (joka – Suunnittelijan suureksi turhautumiseksi – oli taas kyselemässä kaikkea kuin ainakin utelias seitsenvuotias) itsestään ja pyhäköstä. Lopulta, kun Savalta oli kyselty tämän rituaalitaidoista (joita hän tarkemmin spesifioimatta vakuutti itsellään olevan) Suunnittelija ehdotti siirtymistä paikkaan jossa olisi vähemmän korvia. Hän sopi myös Matthew'n kanssa (Jaromiria kaipaavien) ihmisten siirtämisestä paikkaan, jossa olisi kaikki heidän tarvitsemansa fasiliteetit, mihin tämä suostui pääteltyään ettei Nialla (joka toki ei vaivautunut sanomaan asiaa ääneen vaan poistui paikalta ovet paukkuen ärsyynnyttyään ankkurinsa ja S:n väliseen sanailuun) ollut mitään asiaa vastaan.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 10.03.2009

28

Kun ihmiset Matthew'n johdolla oli saatu lähtemään Suunnittelijan järjestämään uuteen majoituspaikkaan, Vallat lensivät helikopterilla takaisin kaupunkiin uuteen Neuvoston Halliin, joka epäilyttävän kätevästi oli taas kehällä juuri siinä kohtaa mihin kopteri nopeimmin pääsi. He puhuivat toimintamahdollisuuksistaan (Theresa pitäisi löytää jne) ja kertasivat tilannetta, ja Sava kertoi mitä hän tiesi rituaalista: tarvittaisiin verikehä, valta joka haluaisi vapautua, puhdas astia (ihminen) johon vallan sielu voisi siirtyä... Tässä vaiheessa alkoi olla selvää, että Sava puhuu eri asiasta – Su:n mukaan kyseessä oli toinen rituaali, josta SK:n rituaali oli muunnos. Selitykseksi Su hankki paikalle hologrammin zikkuratin seinäkirjoituksista joita Sa alkoi tavata. Tällä välin hiljainen Nia otti yhteyden Matthew'hun ja kehotti tuomaan Bentleyn tämän tornin kulmalle.

Suunnittelijan selittäessä Savalle jotain hologrammista hän huomasi äkkiä häiriön rakenteessaan, joka katkaisi yhteyden familian luona olevaa instanssia sisällään pitävään biodroidiin. Muille tämä ilmeni Suunnittelijan puheen keskeytymisenä kesken lauseen ja biodroidin jäätymisenä. Juuri kun Matsuaki kääntyi katsomaan biodroidia Nia, joka oli asemoinut itsensä Savan vierelle ja M:n sivulle, veti esiin pistoolinsa ja ampui Matsuakia päähän. Nia yritti rauhoitella Savaa ja kysellä häntä mukaansa, mutta tyttö panikoi ja pakeni portaita alas [A2+2] toivuttuaan verisen esityksen järkytyksestä. Portaiden alapäässä Matthew odotti jo autoineen, ja muistaessaan miehen ystävällisyyden aikaisemmin Sava pyysi tätä viemään itsensä pois. Ylhäällä Nia huokaisi, antoi ankkurilleen ohjeen totella matkustajaansa ja lähti seuraamaan ennen kuin Suunnittelija palasi biodroidiin ihmettelemään lattialla makaavaa M:n ruumista.

Sillä välin muualla kaksi biodroidia olivat viemässä Khainoa, Entropian lähettilästä, panssaroidulla miehistönkuljetusvaunulla majoitustiloihin, kun he huomasivat kärsivän miehen saastaisesta ihosta nousevan kärpäsen. Kun neuvoja ei ylempää tule (kiireitä), toinen bd tappaa kärpäsen, mikä saa Khainon sävähtämään ja vaikeroimaan entistäkin kovempaa. Perillä kybersamurait ottavat Khainon huostaansa.

Vasta autossa Sava huomaa nukkensa puuttuvan – Nia on poiminut sen mukaansa ja juoksee [A1+3] perässä. Kun Suunnittelija yrittää soittaa Savalle, Nia tuntee nukessa kuinka joku yrittää ”koskea” nukkejen alaan ja ohjeistaa Matthew'ta häirisemään Savaa. Ankkuri heilauttaa autoa ja pahoittelee väistäneensä asukasta, katkaisten Savan keskittymisen Su:n kutsuun. Kysyessään valtojen välisestä kommunikaatiosta Matthew'lta tämä kertoo että kukillahan nuo soittavat ja asfaltin raosta kasvava voikukka on Suunnittelijan. Savalla ei tieetenkään ole kukkia eikä hän ole tottunut valtojen väliseen kommunikaatioon, joten hän ei osaa soittaa takaisin.

Kun Bentley saapui zikkuratille myös Nia ilmestyi paikalle. Sava ei enää lähtenyt pakenemaan, joten Nia sai kerrottua kuinka Suunnittelijan suunnitelma on paskinta ikinä, ja hänen ja Jaromirin paljon parempi: annetaan pojan kasvaa. Sava vastasi saaneensa vasta tietää mitä Su itse asiassa aikoi, yhdessä he päättivät mennä sisälle katsomaan alkuperäiset kirjoitukset joita myöskään Nia ei ollut nähnyt. Savan pyytäessä takaisin nukkeaan Nia antoi sen ilman ongelmia.

Luettuaan kirjoitukset ja sen kuvauksen rituaalista Sava kertasi rituaalia Nialle, joka merkillepantavasti ei kyennyt havaitsemaan kohtaa rituaalin kolmannesta osasta: sanasta, joka Savan mukaan on peräisin Ulkopuolelta ja jota siksi luomakuntaan kuuluvat olennot eivät pysty käsittämään. Nia pyrki vielä suostuttelemaan Savaa puolelleen, mihin tämä oli periaatteessa suostuvainen, mutta sanoi tahtovansa vielä puhua Suunnittelijan kanssa. Hyvän tahdon eleenä Nia antoi Su:n kukan Savalle, ja poistui ennen kuin kopterilla saapuneet Su ja M ehtivät alas.

Kun Suunnittelija ja Matsuaki siis ehtivät zikkuratin kaikkeinpyhimpään, he löysivät sieltä ainoastaan Savan. Suunnittelija tiedusteli Savalta mitä oli tapahtunut, ja tämä vahvisti päätelmät joita Su ja M olivat jo tehneet: Nia oli toden totta ampunut veljeään ja pyrkinyt saamaan Savan mukaansa. M oli poikkeuksellisen suivaantunut Nialle (ei pelkästään petos, vaan se että käytti häneen hänen omaa alaansa kunniattomasti) ja lähti siksi saman tien jahtaamaan veljeään. Tutkittuaan zikkuratin käytävät hän pian löysikin salatunnelin, joka johti aavikolle kauas zikkuratin alta, sekä Nian jälkien lisäksi toiset jäljet: kybersamurain. Kuitenkin vain vähän matkan päässä jäljet katosivat, selvästi joku ne oli pyyhkinyt pois, täten kadottaen myös vihjeen siitä, kuinka ja kenties minne karkulaiset olivat menneet.

Niaa auttoi tosiaan Gozu Surame, kybersamurai joka M:n alan temppuiltua alkoi kuvitella olevansa oikea samurai. Hän johdatti Nian ulos, sillä vaikka N tunnusti olevansa ylimys, GS oli kuullut tämän puhuvan Savalle M:a ja Su:a vastaan, ja hänen kaunansa oli nimenomaan ”kaupungin demoniruhtinaita” kohtaan. Ulos saapuessaan paikalla odottaa Nian kadonneella Manticorella (mielenhallintalaitteistolla kesytetyllä) ratsastava Isabel, teknomaagi ja Jaromirin entinen tähtioppilas. Peto pyyhki jäljet siivillään ja hypähti lentoon muiden noustua selkään, minkä jälkeen I käynnisti satulaan kiinnitetyn näkymättömyyskentän.

Sillä välin Su tiedusteli Savalta tarkemmin Niasta, mutta tämä ei osannut kertoa kuin että N ei ole SK:n suunnitelman kannalla. Kun Sava kysyi Suunnittelijan aikeista tarkemmin, tämä totesi, että eräs asia johon hän oli jonkin aikaa pyrkinyt löytämään parannusta ei voinut enää odottaa: sidos jolla aidon kaupunkien vallan voima oli kiinnitetty tekoälyyn oli heikkenemässä, ja Sava voisi häntä auttaa korjaamaan sen. Sava sanoi auttavansa, joten he lähtivät pikimmiten helikopterilla (kysyttyään M:lta tuleeko mukaan – sanoi tulevansa perästä) kohti rakennusta, missä Su piti Vanthselvaa vankinaan.

Maanalaisessa tukikohdassa Suunnittelija vei Savan kahlehditun demoninruumiin luo, jonka sisällä enkeli Vanthselvan sielu majaili. Hän kertoi tytölle kaiken mitä tiesi sidontarituaalista, eikä vaikuttanut epäilevän mitään kun Sava kertoi osaavansa auttaa, mutta että sitä varten Suunnittelijan rituaali oli toisinnettava tämän mukanaan kantamaansa nukkeen. Piirrettyään palavat riimut nyt palamattomaksi tehtyyn [M3] nukkeen Sava kuitenkin sai Suunnittelijan sidottua nuken sisälle, ja äkkiä tekoäly huomasi sivuinstanssiensa katoavan, ja ruumiittomassa tilassaan ymmärsi vain tuntemattoman äänen pettyneet sanat: ”Hän sai siis sinutkin...”

Välittömästi Suunnittelijan irrottua Vanthselvasta enkeli huomasi voimiensa palailevan ja riuhtaisi demoniruumiinsa irti kahleista [A4+2]. Hänen sielunsa ryhtyi polttamaan taivaallisella kirkkaudella demonia pois luodakseen ruumiinsa uudelleen, mutta Sava esti tämän (salaa) tekemällä nukkevoimallaan kuolleesta kehosta taivaallisen voiman kestävän [M3+3]. Tytön aikeena oli saada enkelistä itselleen tahdoton nukkepalvelija, mutta hän huomasi pystyvänsä hallitsemaan ainoastaan demonin kehoa, ei enkelin sielua. Koska V siten pystyisi kapinoimaan Savan tahtoa vastaan, tämä päätti olla suututtamatta enkeliä paljastamalla aikeensa ja mieluummin teeskentelevänsä taas ystävää. Tähän lankaan V menikin, tunnistaen Savan Armagistokseksi joka auttoi hänet helvetistä ja nyt pelastajakseen joka hankkitui eroon tekoälyloisesta.

Matsuaki, joka oli jo tulossa Suunnittelijan luokse tietoverkon kautta sijainnin (Su:n henkkoht KIELLETTY KAIKILTA! -kompleksi parhaiten puolustettavassa paikassa) selvitettyään, havaitsi kaupungin sammuvan ja joidenkin sekuntien päästä käynnistyvän uudelleen (Vanthselvan totutellessa alaansa), ja lähti hieman suuremmalla nopeudella [A3+2] paikalle. Savan ja V:n saapuessa massiivisella scifilaattahissillä maantasalle Matsuaki oli jo odottamassa ylhäällä ja kysyi ensi töikseen kolmimetrisen demonin takana kyyristelevältä Savalta missä Suunnittelija on ja what's with the demon. Tähän Vanthselva: ”Minä olen Vanthselva, oikeutettu Kaupunkien Valta.”

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 22.03.2009

29

Vain hetki Vanthselvan yllättävän julistuksen jälkeen Matsuaki kumarsi (tarkistettuaan tilanteen Katseella ja nähtyään sisällä enkelin sielun) ja esittäytyi itsekin. V ei ehkä ollut odottanut asiallista tervehdystä yhdeltä Suunnittelijan kumppaneista, vaan totesi hämmentyneenä M:n olevan siis Alaricin seuraaja ja ihmetteli sitten mitä hittoa täällä on tapahtumassa. Samaa halusi M:kin tietää ja kyseli S:sta, jonka V vastasi olevan tuhoutunut, kun nuori Armagistos tässä oli hänet pelastanut. M vastasi ”Tarkoitat varmaan tuota joka esiteltiin meille Savana, jonka Suunnittelija oli tänne tuonut ja johon hän oli luottanut.” V ei välittänyt Savan mahdollisesta petoksesta, vaan tahtoi tietää oliko M S:n liittolainen, mihin M vastasi palvelleensa ainoastaan Savikuningasta ja tässä mielessä S tosiaan oli ollut liittolainen. Suurta hämmennystä: V luuli olleensa SK:n valitsema, miten loinen S oli voinut olla samalla puolella? Kaikki oli niin sekaisin sen jälkeen kuin SK oli lähtenyt puolustautumaan enkelihyökkääjää vastaan ja hän oli joutunut mahtavan riitin vangiksi. Vaikka M halusikin tietää näistä asioista hän ei halunnut jatkaa keskustelua enempää niin kauan kuin Sava oli paikalla, joten hieman epäröivän Vanthselvan katsellessa M komensi 6 kybersamuraita viemään Savan takaisin alas mistä voitaisiin myöhemmin hakea.

Seuranneessa molemminpuolisessa selvityksessä V sai tietää ettei M:kään paljoa enempää tiennyt mutta Theresan nykyisestä tilanteesta kuitenkin ja siitä, että S:n mukaan V:aa oli pidetty epäluotettavana ja siksi korvattu S:lla. M:lle puolestaan selitettiin, kuinka V oli ollut Hazaelin, epäjärjestyksen enkelin lähettämä korvaaja Catalhoyukille, joka oli uhrattu menoissa joissa SK:n voima siirrettiin Theresan syntymättömään lapseen. Sitten Absalom, Jaromirin edeltäjä, oli murhannut sielualkemisti Havdalahin (harhojen valta, Hazaelin ylimys) joka oli ollut auttamassa ko. rituaalia, minkä jälkeen aika välittömästi pyhäkköön oli hyökätty. V oli tunnistanut kaukaa zikkuratilta asti kuinka kaupungin tuhonnut laulun kauneus täytyi olla peräisin Taivaasta (eli hyökkääjä oli enkeli). Seuranneessa kaaoksessa (rituaalia oli häiritty, osa lähti taisteluun, Theresa pakeni paikalta) Vanthselva oli luultavasti paennut zikkuratista koska oli löytänyt itsensä aavikolta, missä harhaili ehkä päivän. Lopulta Theresa ja kaksi muuta tyyppiä (kyselleessään Matsuaki sai tietää, että toinen oli muistuttanut Androsta, toinen enemmän konetta) oli tulleet paikalle ja sitoneet hänet sitten rituaalein. Theresa oli kuitenkin näyttänyt erilaiselta kuin normaalisti – hänen ”majesteettisuutensa” oli V:n mukaan kadonnut ja hän enemmänkin totteli muita. Theresalla ei myöskään V:n muistin mukaan ollut ollut kaulakorua, kun M sitä kysyi.

Lopuksi M:n sitä tivatessa V totesi, että SK:n suunnitelma oli kuulostanut hienolta (lähemmäs jumalaa!), mutta että vähän nyt epäröi tapahtuneen jälkeen, varsinkin kun M ei näyttänyt olevan mitenkään V:n puolella tämän tuohtumuksessa S:aa ja T:aa kohtaan. Matsuaki ei hirveästi arvostanut että näytti jäävän taas yksin SK:n suuren suunnitelman toteuttamisessa, mutta sopi V:n kanssa että tekisivät yhteistyötä ainakin, kun V halusi oman kehonsa takaisin Jaromirilta, jota M halusi jututtaa mm. koska oletti tämän tietävän Theresan sijainnin. M kuitenkin jätti mainitsematta suuren suunnitelman yksityiskohdan, jossa (vallalla olevan tulkinnan mukaan) avatar Jivanmukta tulisi nielemään ihmisten sielut.

Sillä välin alhaalla, jonne Sava oli lähetetty kuuden kybersamurain kanssa, tyttö puhui sivussa (kuulumattomissa) nukelleen. Sava sai suostuteltua Suunnittelijan auttamaan, koska ilman häntä tämä ei koskaan pääsisi nukesta ulos (ja tekoäly ei ehkä katkeroidu niin helposti kuin ihmiset?). Saatuaan tietää lyhimmän reitin ulos pyhäköstä Sava käräytti (S:n tarkkojen ohjeiden avulla) kahlejärjestelmän missä Vanthselva oli juuri riippunut, aiheutti pienen räjähdyksen jonka elektromagneettinen pulssi sammutti kybersamurait, mutta joka myös haavoitti Savaa itseään. Hän kuitenkin pääsi ahtaaseen huoltotunneliin ja lähti pinkomaan kohti pyhäkön keskustaa [A2+3].

Aavikolla Nia, Gozu ja Isabel pääsivät jälkimmäisen rakentamaan pikku tukikohtaan aavikolla. I julisti olevansa Suunnittelijaa vastaan jota piti vastuussa pyhäkön tuhosta, ja kävi ilmi että hänellä oli varsin ristiriitainen (viha/rakkaus) suhtautuminen Jaromiriin. Gozu epäili kovasti Niaakin julistaessaan tuhoavansa kaupunkia hallitsevat demoniruhtinaat, mutta I totesi etteivät ne kaikki ole pahoja, tämän kanssa voisi selvästi olla hyötyä tehdä yhteistyötä. Siinä puhellessa I:n laitteet ilmaisivat kaupungin sammuvan ja käynnistyvän sitten uudelleen, mutta jotenkin erilaisena (Savan vapauttaessa juuri Vanthselvan). Nian todetessa S:n taas kusseen jotain I päätti, että oli viimein tullut aika toimia eikä enää vain tarkkailla. Yhdessä tultiin siihen tulokseen, että M:a ei saisi hengiltä helposti, mutta että Nia tiesi aseesta joka oli juuri sellaiseen tarkoitukseen, ja lupasi auttaa kapinallisia. N suostui kysyttäessä olevansa valmis pettämään Jaromirin (luultavasti koska I puhui lähinnä nöyryytyksestä, ei esim. murhasta), joten joukkio lähti matkaan: Gozu tiedustelemaan kaupungin tapahtumia sillä välin kuin N ja I lähtivät kohti maata aikeenaan löytää Kottos.

Rheinstadiin päästessään N havaitsi paikan menevän yhä pahempaan suuntaan. Entisen odottavan hiljaisuuden ja pelon tilalle oli alkanut hiipiä iltaa myöten paniikki ja kaaos: vaikka joitain hälytysajoneuvoja vaikutti olevan pysäyttämässä paloja, laukaukset, sireenit ja satunnaiset mellakoinnin äänet värittivät Euroopan Yhdysvaltojen pääkaupunkia, joka tuntui olevan täysin poissa viranomaisten käsistä. N ja I pääsivät kuitenkin ongelmitta kasvitieteelliseen, mistä taas ryöstettiin kukka Nian pyrkiessä soittamaan Vav'lle. ”Haluan tappaa veljeni” oli fraasina varmasti veljesmurhan valtaa miellyttävä, joten Vav oli suostuvainen auttamaan, ja kertoi että vaikka veitsi ei ole hänellä, hän tiesi kenellä se on ja pystyi auttamaan sen hankkimisessa. Nia vastaili kysymyksiin tunnustaen olevansa itse mahdollisesti itsenäistymisen kannalla mutta että M ei ollut ja kertoillen muutenkin familiastaan. Vav sen sijaan antoi tietoa veitsestä: se on Kauhistuttava Ase luomakunnan Ulkopuolelta, ja se vihaa jumalallista sielua. Se pystyy todellakin tuhoamaan valtoja ja ehkäpä vahingoittamaan imperaattoreitakin, mutta se myöskin vie jumalallisen sielun suoman suojan käyttäjältään: siten kuka tahansa veistä pitävä on suuressa vaarassa myös ihmeiden suhteen.

Kun Sava oli päässyt jo keskustakraaterin reunalle, V oli turhaan sulkenut reitit reunalla oleville porteille [M2+3] ja Matsuaki päässyt seuraamaan tämän reittiä [A2 ja A3+2] ja mobilisoimaan kybersamuraita vartioimaan tärkeitä paikkoja aikoen itse pysäyttää pakenijan. Savan suunnitelma oli paeta keskustassa olevan heikon seinämän läpi, jonka aukaisemiseen Suunnittelija oli suostutellut Armagistoksen sopimalla tämän kanssa avusta, mikäli kumpikaan pääsee ulos (A teki myös – tai ainakin väitti tekevänsä – pienen riitin jolla lupausta ei voi rikkoa). Lähtiessään laskeutumaan kraaterin reunaa Sava kuitenkin huomasi alhaalla jo jonkun odottavan: Khaino, Entropian lähettiläs. (Matsuaki oli myös saanut tietää joukkojaan järjestellessään, että K:a vartioineet eivät enää vastanneet.) Havaittuaan saman minkä Sava yläkautta saapunut M hyppäsi [A3+1] Savan eteen säikäyttäen tämän pahanpäiväisesti.

Sava totesi pakenemisen toivottamaksi ja pyysi M:lta vain saada mennä, koska hän oli suuressa vaarassa, mutta tämä ei heltynyt vaan vaati saada tietää mitä Suunnittelijalle oli tapahtunut. S vakuutti tekoälyn tuhoutuneen, missä vaiheessa ylös raahustava Khaino saavutti järkevän puhe-etäisyyden ja vaati saada tietää mitä oli tekeillä. Matsuaki otti askeleen taaksepäin pitäen näin kummatkin pyhäkkönsä vieraat näköpiirissään ja vastasi olevansa ottamassa selvää mitä eräälle familian jäsenelle oli tapahtunut. Sava huudahti Suunnittelijan olleen vain vallananastaja, ei oikea valta, ja että oli tuhonnut tämän vain saadakseen Vanthselvan vapaaksi, mihin M kylmästi totesi S:n olleen asemassaan SK:n tahdosta. Khainoa ei varsinaisesti kiinnostanut, vaan hän kutsui Savaa lainsuojattomaksi, reinkarnationistiksi ja itsenäiseksi joka rikoksillaan oli tehnyt luomakunnalle peruuttamatonta vahinkoa, ja siksi vaati Matsuakia luovuttamaan tytön Entropialle välittömästi. M kuitenkin vetosi familian sisäiseen tilanteeseen ja olevansa ajamassa herransa tahtoa, eikä siksi suostunut luovuttamaan Savaa.

30

Tilanne jatkuu suoraan edellisestä:
Entropian lähettiläs halusi viedä Savan Heinäsirkkojen tuomioistuimeen, mistä Matsuaki kieltäytyi vedoten Uskollisten lakiin, jonka mukaan tärkeintä oli totella imperaattoriaan. Kun Khaino painotti M:n olevan henkilökohtaisesti vastuussa familian päätöksistä, Sava syytti samalla Matsuakia kovaan ääneen myös reinkarnationistiksi ja huusi paniikissa nukelleen, kunnes sai kuulla nukestaan Armagistoksen lupaamaan portin avaamisen. Juuri kun Suunnittelija oli ehdottamassa pientä harhautusta ennen toimeen ryhtymistä, Sava singahti silmänräpäystä nopeammin sekä M:n että K:n yli portille [A2+4]. M puolestaan oli jo siellä minne Sava oli laskeutumassa [A3+4] ja jälleen esti Savan paon. Khainon jäädessä keskittyneenä tuijottamaan tyhjyyteen (epäilemättä keskustellen isäntänsä kanssa) Sava vaati M:a väistämään tai Suunnittelija olisi mennyttä (uhaten nukkeaan). M totesi kylmästi, ettei häntä sinänsä kiinnostanut tekoälyn kohtalon niin paljoa, että väistäisi, ja veti miekkansa esiin painottaakseen kantaansa. Savan epäröidessä Khaino palasi kraaterin pohjalle ja vaati saada osallistua kuulusteluihin ja tutkintaan rikollisen toimista, minkä M taas kielsi vedoten siihen, että imperaattorin totteleminen oli familian sisäinen asia, ei Uskollisten lain. Tyytymättömänä Khainon oli myönnyttävä, vaikka hän uhkasikin Neljän neuvoston kyseenalaistavan tämän päätöksen ennen lähtöään takaisin tiloihinsa.

Lähettilään poistuttua M vaati Savaa seuraamaan neuvotteluhuoneeseen ja pyysi mukaansa myös Vanthselvan, joka oli seuraillut tilannetta kauempaa. M käski Savan pysyä paikoillaan ja siirtyi toiseen huoneeseen puhumaan V:n kanssa: M totesi Suunnittelijalla olevan tärkeää tietoa minkä takia hän tahtoi tekoälyn takaisin, ja toivoi V:n olevan hänen puolellaan. Enkeli demonin ruumiissa ei kuitenkaan arvostanut enempää teknoloisen elämää kuin reinkarnationistiksi osoittautuneen (ilmeisesti myös V:tä pettäneen) olennon hyysäämistäkään, joten turhautuneena sanoi poistuvansa miettimään asiaa.

Matsuaki palasi puhumaan Savan kanssa, joka oli yrittänyt juuri tuloksetta saada Suunnittelijalta tietoonsa miten M:n saisi auttamaan häntä. Sava myönsi, että Su oli nukessa, ja väitti tehneensä tekonsa auttaakseen Vanthselvaa. Hän ei ollut kuitenkaan murhaaja, joten Su oli vielä hengissä, ainoassa paikassa minne Sava oli osannut hänet säilöä. M vaati saada tietää lisää, joten Sava vastahakoisesti kertoi kuinka hän oli tavannut Vanthselvan Helvetissä, tullut tämän kanssa takaisin maahan, ja todennut että V kärsi Suunnittelijan vankina, joten päätti auttaa tätä kun sai siihen tilaisuuden. M halusi sitten saada puhua Suunnittelijan kanssa, mihin Sava ei suostunut koska ei luottanut siihen etteikö M saman tien luovuttaisi häntä Entropialle. M hieman kiivastui hänen kunniaansa epäiltäessä ja totesi, että hänen puolestaan Sava saisi painua minne vain, mutta hän ei halunnut Entropian saavan tietää heidän suunnitelmistaan, joten aikoi pitää Savaa niin kauan että SK on palannut takaisin. Ja tähän hän tarvitsisi tietoa jota Suunnittelijalla todennäköisesti olisi.

Vanthselva istui korkeassa tornissaan katsellen kaupungin kattojen yli ja päätti soittaa Jaromirille. Puolalainen ivaten ihmetteli miksi hänelle soitteli ja eikö M ollut kertonut hänen petturuudestaan, minkä V ohitti (kuultuaan jo M:lta että J ei ollut ihan helppo tapaus) ja vuorostaan kyseli kuinka J ei kuulostanut lainkaan yllättyneeltä että soittaja oli hän eikä Su. J totesi luottaneensa siihen ettei Su enää pysyisi kauaa kasassa. Kysyttäessä J kertoili auliisti aikeistaan ja mielipiteistään pistävään sävyynsä, ja V sai tietää mm. tulkinnasta SK:n suunnitelman seurauksista ihmisille ja myös yleiselle poliittiselle tilanteelle. V totesi etteipä kuulostanut kivalta, mutta eikö voitaisi olla familian kesken kaikki kavereita? Jos M:n saat suostuteltua, mikä jottei, J vastasi. Lopuksi V kysyi todellisesta kehostaan jonka oli kuullut olevan J:lla – mihin J totesi että demonin ruumiissa asusteleminen näyttää tehneen V:lle hyvää, joten oleiles nyt siellä sen aikaa kunnes tosiaan familia on sovussa, pitää muuten mennä, on tekemistä *klik*. V jäi tyrmistyneenä katselemaan kukkaa.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 25.05.2009

Testaukseen tuli jokin aika sitten myöhemmin hyväksi havaittu, yleisvaivattomampi menetelmä tapahtumien kirjaamiseen livelokeina, joten tänne tulee enää pienet synopsikset. Varsinaiset lokit löydätte Mekanismista alkaen pelikerrasta 28.

31

Sava taipuu lopulta vastentahtoisesti auttamaan Matsuakia saamaan yhteyden Suunnittelijaan, mutta yrittää huijata sensuroimalla kriittisimmät pätkät. Matsuaki epäilee jonkin olevan vinossa, ja saadakseen vastalauseita esittävän Savan pois jaloistaan soittaa Siniselle Ikuiselle Taivaalle, joka suostuukin ottamaan vangin vahdittavakseen toistaiseksi.

Tilanteen Maassa selvästi heikentyessä M ja V lähtevät kysymään viimeisen kerran Jaromirilta apua. J on oma itsensä, mikä saa V:n hyökkäämään ja repimään tämän päästä enkelin silmän. Lopulta Matsuaki ja Jaromir päätyvät kaksintaistelemaan. M luonnollisesti voittaa, ja julistaa Jaromirin erotetuksi familiasta.

32

Vanthselva tahtoo ruumiinsa takaisin, joten palaa Matsuakin kanssa Jaromirin kämpälle. Valitettavasti Jaromir on järjestänyt tuhoavan rituaalin sekä kehonosille että ruumiille itselleen. V päätyy tuhoamaan palaset, koska ei halua jättää niitä Jaromirille. Vain ruumis säilyy, sekin pahoin palaneena.

Matsuaki sopii asioista Sinisen Ikuisen Taivaan kanssa, ja lopulta päätyy neuvottelemaan avusta Suunnittelijan suhteen Myriadin alaisen Cihuacoatlin kanssa (muita ei saa kiinni tai niille ei halua soittaa). Tämä haluaa ensin itsenäistymisen rituaalin vapaaksi (rituaalin ensimmäinen osa), mikä vaatii - koska M tai V ei kumpikaan tiedä tarpeeksi nykytekniikasta - käytännössä pyhäkön uudelleenluomisen, taas. M käyttää voimasanaa ja luo lentävän japanilaistyylisen linnan raunioiden ylle. Samalla Vasulakshmin sielu vapautuu, ja M & V saavat ymmärryksen rituaalien toiminnasta. Rituaaleja on tosiaan monta eri variaatiota samasta ideasta, ja Savikuninkaan oli näistä epäilyttävin.

Lopuksi M ja V lähtevät tapaamaan C:tä, joka saa Suunnittelijan - ja myös Armagistoksen - puhumaan nuken suulla. Infoa jaetaan, ja erinäisiä asioita selviää liittyen rituaalin olemukseen ja liittolaissuhteisiin.

33

Matsuaki ja Vanthselva saavat Cihuacoatlin lupautumaan auttamaan Sanan (toinen kolmesta rituaalin osasta) hankinnassa. Sitten he lähtevät Armagistoksen neuvosta levittämään laulua, joka elävänä ja todeksilaulavan kuoron voimasta tulee muuttamaan maailmaa suotuisammaksi tehtävälle. Laulua ei kuitenkaan vielä aktivoida. Daksheshille soittamalla Helvetin armeija ohjataan hyökkäämään Provectukseen, missä enkelit kiusaavat Sinistä Ikuista Taivasta.

34

Laulu aktivoidaan kun SIT antaa viimein luvan, mutta samalla kertoo pahaenteisesti Te-Apokai-e-Nurun lähtevän itse selvittämään asiaa.

Tällä välin Antigone on kantanut tajuttoman Jaromirin kotiin, tajuaa jossain vaiheessa laulun kaikuvan jo kaikkialla kaupungilla. Hän lähtee levittämään radion kautta heidän omaa vastalauluaan, joka - Antigoneen sanoittamana - kehottaa kaikkia ajattelemaan itse ja kehittämään omat laulunsa SK:n tiukan ennustuksen sijaan. Sitten hän soittaa Aristideelle, jonka mielestä vastalaulua tulisi käyttää järkevämmin kuin päämäärättömään kapinointiin. Lopulta he sopivat, että tätä vastalaulua levitetään, mutta myös rituaalin osat pyritään vapauttamaan, jotta Aristides saa mahdollisuuden haluamaansa: vapauden kaikille. Jaromir puhuu apteekin henget parantamaan itseään.

Matsuaki ja Vanthselva lähtevät hakemaan Theresaa jonka sisällä Savikuninkaan - tai ainakin sen mitä hänestä on jäljellä - uskotaan olevan. Koomassa viruvan Theresan kanssa pakoon lähtenyt Craig on joutunut saapumaan takaisin Maahan, koska T ei kykene olemaan kovin kaukana pyhäköstä. V käy nappaamassa Theresan Jaromirin ankkurilta kuolettavin seurauksin. Samalla M kohtaa C:n, joka yrittää taivutella veljensä näkemään muiden parhaan oman sokean velvollisuudentuntonsa sijaan. Kun Matsuaki ei taivu vaan haastaa Craiginkin kaksintaisteluun, tämä lausuu voimasanan: "Kenenkään ihmisen kohtalona ei ole yhdistyä Savikuninkaaseen". Lopuksi M pidättäytyy tappamasta veljensä luvaten ottaa selvää, voiko tämän päästää vastuusta muutoin.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 20.07.2009

35

Nia käy tapaamassa Aristidesta, ja sopii diilin: Nia saa infoa ja neuvoja, ja lupauksen suojeluksesta, kun lupaa vapauttaa uudelleensyntymän alan ja houkuteltua Vedenjakajan hyökkimään veitsen kanssa herransa Abheel-Haderayatin kimppuun (mikäli saa tilaisuuden). Isabel lähtee etsimään Jaromiria.

Rufus ja Vedenjakaja matkaavat rekrytoimassa entisiä platinataululaisia uuteen Platinatauluun. Saavat Valolta Pushpanjalin aika varauksetta, paskanmystinen kuujumaluus Tarquiup Inua on mukana jos paras kaveri Kulushgotleikur on mukana. R ja V lähtevät iloissaan pyhäkköönsä tapaamaan ko. imperaattorin ylimystä sir James Hughesia, joka jäi heidän suojelukseensa. Tämä on kuitenkin kännipäissään päästänyt Salomon Puutarhan käärmeen ulos ja lähtenyt sen kanssa mahtavia punapuita katselemaan jenkkilään. R ja V ottavat käärmeen mieliksi sen uudet kaverit, pikkukäärmeet, mukaansa, samoin kuin yhden isoista (ei kaikkein isointa) punapuista. Sir James antaa veljensä yhteystiedot.

Pohjanmerellä R ja V tapaavat (vastaanottaja, Umasta, tiedustelee ja päivittele nykytapahtumia) Kulushgotleikurin virallisen edustajan, Leonid Kanivin, ja sopivat Platinataulun kokoamistapaamisesta. Tämä haluaa tapaamispaikaksi Rheinstadin, koska Entropian silmien alla kukaan ei ainakaan uskalla mitään kovin radikaalia, ja on siinä viestiäkin. Kgl haluaa myös Savikuninkaan mukaan mutta ei Te-Apokai-e-Nurua. R myötäilee.

Seuraavana vuorossa on Pimeyden imperaattori Merbeas Ankara. Tämä on muodostanut liiton kahden muun Pimeyden kanssa, Z'urin ja Obsidiaanin, ja toimivat yhdessä. Neuvottelu pidetään taidemuseossa Rheinstadissa, missä edustaja herra Knack suostuu tapaamiseen. Vedenjakaja provosoituna äityy mesoamaan Savikuninkaasta ja käärmeistä Rufuksen estelyistä huolimatta.

Taivaan tyyppien kaikottua Nia, joka on odotellut alakerrassa emännän, Paula Regon, ankkurin kanssa, tapaa edustajat myös. Paula ei halua keskustella reinkarnationismiin taipuvaisten kanssa, mutta Knack lupaa auttaa Niaa, vaikka selvästi on kiinnostuneempi koomassa makaavasta Valon Savikuninkaasta.

Lopuksi Rufus lähtee yksin jatkamaan neuvotteluita kun Vedenjakaja päättää lähteä rauhoittumaan Salomon Puutarhan käärmeen luo. Tämä jutteleekin mukavia, ja mainitsee että Te-Apokai-e-Nuru, suuri käärme, pyrkii Maahan ja Vedenjakaja voisi tässä auttaa. V on ajatuksesta varsin haltioissaan [edit: ja ilmeisesti myös vähän kauhuissaan].

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 06.07.2009

36

Jaromir ja Antigone korruptoivat Rheinstadin katuja kulkevia enkeleitä.

Nia palaa Jaromirin luo ja tapaa Antigonen. Kolmikko haluaisi estää Savikuninkaan rituaalin, mutta erimielisyyksiä on ihmiskunnasta, seuraavasta askeleesta, Sanan vapauttamisesta ja sen sellaisesta. Lopulta J kyllästyy ja käskee muiden lähteä etsimään Sanaansa puhtaalta lapselta (jolla se pitäisi olla kun se kerran laulettiin todeksi).

A ja N törmäävät Taivaan turvapaikan edustalla lannevaatteeseen pukeutuneeseen kallonkasvoiseen atsteekkinaiseen joka on juuri viemässä Popovicin poikaa ja pojanpoikaa pois. Atsteekki yrittää pidätellä valtoja ihmisten paetessa, mutta ei pärjää Makhilleuksen keholle ja Nian tempuille edes tehtyään massiivisen helvetinkuilun. Popovicien joutuessa kuiluun Nia (nyt viikatemiehen näköisenä) pelastaa heidät - mutta kauhusta kankeana puhdas lapsi viimein lausuu Sanan.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 06.07.2009

(Mailissa lähetetty pätkä viime kerran loppuun.)

Kun Nian luurankomaiset kädet tarttuivat Paveliin ja tämän lapseen pelastaakseen nämä atsteekkinaisen luomasta helvetinkuilusta, Pavel katsoi kauhuissaan pelastajaansa. Liian myöhään Nia ja Antigone ymmärsivät, että miehen kauhu ei ollut pelkästään pelkoa heitä kohtaan atsteekin valheiden takia, vaan jopa enemmän hän näyttu pelkäävän omaa lastaan vaikka tätä selvästi myös rakasti. Viimeisellä hetkellä hän kauhuissaan irrotti otteensa sekä lapsesta että kuilun reunasta ja pyrki vain poispäin, putoamaan kuiluun – kauemmaksi lapsestaan joka näki isänsä hylkäävän tämän.

Kun ”puhdas lapsi” lausui Sanan, maailma pysähtyi ja kaikki sen äänet vaimenivat. Hetken ajan Nia ja Antigone näkivät jumalallisen loisteen kirkkaampana kuin koskaan, kauniin ja täydellisen, kaikkialla ympärillään, ilman vääristymää jonka imperaattorin sirpale heidän sisällään aina teki. Nämä surkeat ihmiset täydellisinä jumalan kuvina, rikottu maa hehkuen sitä loputonta rakkautta jolla Cneph luomakunnan rakensi... Sitten näky katosi, kuin palasiksi repäistynä, kun heidän fyysinen olomuotonsa ei kestänyt todellisuutta proosallisen ja myyttisen maailman takana vaan halkesi kahtia. Ja maailma halkesi heidän kanssaan.

Kuilu, josta kuolleiden kädet kohosivat kiskomaan kaikkea kiinnisaamaansa, värähti kuin se olisi ollut vain katoava kangastus, mutta jokainen värähdys toisensa jälkeen näytti kasvattavan sitä kuolleiden kirkumisen voimistuessa kestämättömäksi. Pavelin ruumis katosi nopeasti aukkoon käsien repiessä sitä palasiksi, mutta hänen sielunsa ei ollut enää sen sisällä – se oli lohjennut irti ja sen kappaleet jättäneet maailman. Lapsi joka Sanan oli lausunut ei yksinkertaisesti enää ollut.

Nia ja Antigone tiedostivat tämän ikään kuin ulkopuolisina, havaiten Alojensa vuotavan heidän jumalallisista sielunpalasistaan ja kehojensa murskautuvan todellisuuden repiessä niitä kahtaalle.

Nia ei koskaan kuullut mikä Sana oli ollut, hän vain ymmärsi sen voiman jolla hänen sielunsa repesi irti tästä todellisuudesta. Antigone sen sijaan, syntyperältään masha ja osaksi Ulkopuolisena, ymmärsi räjähtävän auringon voimalla kuiskatun luomisen kielen Sanan merkityksen: ”katkaise kahleet” tai ”riko siteet”. Ja hän ymmärsi että voisi itse lausua tuon sanan, vaikka häntä kauhistutti ajatus mitä se hänen sielulleen ja ruumiilleen tekisi.

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja

Monitor - 23.07.2009

37 - finale, part 1

Matsuaki ja Vanthselva lähtevät Theresan, Craigin ja Androksen kanssa kohti pyhäkköä. Todellisuudessa tapahtuu efektejä, ja Theresan oirehtiessa joukko kiirehtii pyhäkköön, törmätäkseen Entropian lähettilääseen. Tilanne eskaloituu ja Vanthselva kuolee... paitsi että Theresan (savikuningasmaisen) karjaisun myötä tätä ei tapahtunutkaan.

Jaromir kokee samankaltaista väitellessään äkkiä menneisyydessä, Helvetissä, Armagistoksen kanssa. Ammuttuaan rituaalimestaria (joka muuttui näynomaisesti sätkynukeksi) Jaromir oli taas Rheinstadissa.

Nia, haamuiltuaan ympäriinsä, ilmaantuu juttelemaan Jaromirin kanssa siitä, mitä oikeastaan pitäisi tehdä ettei koko homma kuse totaalisesti.

Matsuaki lähtee hakemaan Savaa, joka Provectuksessa vankilassa kokee takauman Helvetistä missä Armagistoksen haamuntapainen vainoaa häntä. M sen sijaan hengailee samuraina ystävänsä kanssa metsäretkellä ja juttelee (ja kokee) syvällisiä. Haettuaan Savan he ovat taas Rheinstadissa.

Khainon kärpänen houkuttelee Vanthselvaa tarjoamalla pääsyä enkeliksi takaisin Hazaelin maailmaan. Tämä ryhtyy pakovalmisteluihin epätietoisena tahtooko sen vielä suorittaa, mutta Matsuaki palatessaan törmää paikalle ja estää juuri kybersamurain hyökkäyksen. Jälkikeskustelussa M toteaa V:n olevan epäluotettava ja halkaisee tämän. Sava nappaa sielun kiinni ja Matsuaki ankkuroi Gozun.

Keskustellessaan rituaalista koko porukka onkin yhtäkkiä suorittamassa sitä tulevaisuudessa, ja Suunnittelija (nyt biodroidissa) sen lopuksi vapauttaa suuren valon, joka on pelastava ihmiskunnan. Tilanne välitetään näkynä niin pitkälle kuin Suunnittelijan lonkerot ovat aikoinaan Maassa yltäneet, ja sen lopuksi tekoäly haipuu pois.

38 - finale, part 2

Kun Vanthselva jätti Craigin hetkeksi yksin, tämä laverteli Jaromirille ja Nialle, ja totesi että Theresan luonnollinen synnyttäminen varmaankin tappaa sekä äidin että lapsen. (Kaunisteltuna:) Syntymän voi kuitenkin ehkä pakottaa mystisesti uudelleensyntymän alalla, mikä olisi turvallisempaa.

Nia käväisee katsomassa apua tarvitsevaa Matthew'ta, joka yrittää johtaa pyhäköstä paenneet ihmiset turvaan. Pimeyden kolmikko on kuitenkin tullut etsimään tietoja heiltä. Nia yrittää puhua mr. Knackin luopumaan, mutta hän on vakuuttunut etulyöntiasemastaan - kunnes Nia lausuu "painukaa Helvettiin", ja kaksi jotka uhkasivat tekevät niin.

Jaromir menee portilleen, missä Aristides on odottamassa. Vaikuttaa järkyttyneeltä, Antigone on ilmestynyt hänelle. Sanan repimäksi tuli ja on vähän paskana. Aristides antaa Cihuacoatlin pään, jossa on Laulu, ja kehottaa käyttämään kuten haluaa, häntä ei enää kiinnosta. J painostaa A:sta vielä tietoja ja vuodatusta enenn tämän lähtöä. Kun Nia tulee paikalle, hän ja Jaromir päättävät (toisen filosofisen keskustelun jälkeen) yrittää vielä puhua Matsuakille.

Taas rituaalia ollaan tekemässä tulevaisuudessa, tällä kertaa Nia tulee estämään sitä. Matsuaki tappaa Nian, millä välin Jaromir pääsee yllättämään silpaisemalla Theresaa. Kun Jaromir on kaatunut Matsuakin miekasta, Theresan haavoittuminen pilaa rituaalin jota yritetään vielä jatkaa, ja jivanmuktan sijaan syntyy bhairava, maailmojen syöjä.

Taas nykyisyydessä, Matsuaki ja Sava lähtevät suorittamaan rituaalia Armagistoksen kehotuksesta. Jaromir ja Nia ottavat yhteyttä Savan kautta ja sopivat Matsuakin kanssa, että Nia tulee esittämään vaihtoehdon. Nia osoittaa olevansa erikoisasemassa ja pystyisi teoriassa pakottamaan uudelleensyntymän Savikuninkaaseen - epävarmaa rituaalia ei tarvitse suorittaa nyt kun kysytään uudelleensyntyneeltä herralta itseltään myöhemmin.

Familian vielä säätäessä jo monessa näyssä/tulevaisuudessa/todellisuudessa/missäikinä tapahtunut hyökkäys pyhäkköön alkaa. Lopulta Matsuaki kyllästyy Nian ehdotuksiin ja sivaltaa tämän pään irti vapauttaakseen uudelleensyntymän alan. Kuoleva Nia hymyilee ja uudelleensynnyttää Savikuninkaan.

Loppukaaoksessa Sava nappaa Nian sielun ja pakenee. Jaromir tulee ja Matsuakin estämättä hakee Theresan ja Armagistos-nuken. Lopuksi Jaromir tuhoaa Theresan koomassapitävän korun ja lohduttaa kuin uskomattoman surullisesta unesta heräilevää naista: "Sisko, kaikki on nyt hyvin, voit nukkua", ja viiltää tämän kurkun auki.

THE END!

But wait, there's more!

39 - finale A-H

(huom, Rufuksen mainittiin lähteneen herransa tahdosta, koska pelaaja ei ollut paikalla.)

Vedenjakaja arpoo Salomon puutarhassa, pitäisikö Te-Apokai-e-Nuru päästää Maahan. Juttele suuren Käärmeen kanssa, eikä ole ihan varman pitäisikö luottaa. Kuulee myös Abheel-Haderayatin viestin, mutta epäilee sitäkin. Huutaa Dubois'lle, että vaihtoehtoa ei ole, ja lähtee katsomaan kuinka persiillään maailma on.

Antigone tuli Sanan silpomaksi, mutta onkin tyhjyyden jälkeen kotonaan Ultior Savacesin pyhäkössä laulamassa Laulua, joka muuttaa maailman. Äkkiä Abheel-Haderayat ilmestyy taivaalle ja alkaa tuhota pyhäkköä ja sen asukkeja. Antigone yllyttää Laulua ja voimistaa sitä, ja huomaa olevansa Rheinstadissa, missä hänen yllyttämänään joukko demoneita laulaa enkeleitä alas taivaalta.

Vedenjakaja katselee edellämainittua ja on lähdössä, kun Antigone tulee Lauluna keskustelemaan. Ovat yhtä mieltä kaiken kusemisesta, mutta Antigone lähtee tappamaan Aristidestä huomatessaan tämän revittämässä sisartaan Cihuacoatlia kappaleiksi. Antigone syyttää Aristidestä kaikesta, mihin tämä yrittää puolustautua pyrkivänsä vain itsenäisyyteen, varsinkin Antigonen. Aristides luovuttaa ja sanoo, että Lauluna voit varmaan muuttaa asioita mieleisemmiksi.

Maailmassa tapahtuu pahoja (Entropian jyrähdys, Suunnittelijan jivanmukta-näky), jolloin Leonid Kaniv soittaa Vedenjakajalle että pitäis kyllä kokoustaa just nyt eikä viikon päästä. Kertoo, että jotkut valon tyypit on näyn takia kääntymässä Savikuninkaan puoleen, että heillä pitäisi olla joku voimakas vaihtoehto uuden liiton pääksi. Vedenjakaja ehdottaa käärmettä, ja sanoo tulevansa pian.

Puutarhaan päästyään Vedenjakaja puukottaa puuta, ja koko puutarha hajoaa, paljastaen Maailmanpuun oksan, joka on liittynyt Maan pohjoisnapaan. Oksaa pitkin kiemurtelee valtava käärme.

Neuvotteluun tullessaan Vedenjakaja näkee tuttuja merkkejä Aristideen ulottuvuusvalmisteluista ja kuulee, että Myriadi on lupautunut uuden liiton pääksi, mutta ei oikein arvosta. Syntyy syyttelyä puoleen ja toiseen, kunnes Te-Apokai-e-Nuru ilmaantuu horisonttiin - mikä ei erityisesti rauhoita tilannetta. Antigone materialisoituu Lauluna paikalle, kertoo että Entropia valmistautuu toimintaan ja ehdottaa, että asioita voidaan vielä korjata, jos hänen Lauluaan autetaan. Tämäkään ei saa suurta suosiota. Lopulta Ayele Meles ja Vedenjakaja joutuvat käsikähmään ja ensimmäinen puukottuu. Abheel-Haderayat laskeutuu Taivaasta katsomaan kaaosta, ja lausuu jyrkästi olevansa pettynyt Vedenjakajaan, jolle oli vielä antanut mahdollisuuden. "Et ole enää lapseni!"

Vedenjakajan toipuessa järkytyksestä useimmat ovat paenneet neuvonpidosta, ja Abheel-Haderayat alkaa loistaa taivaallista valoa kohdatessaan käärmeen, jota vaatii palaamaan takaisin mistä tulikin. Käärme ei paljoa enkelin sanoista perusta, vaan vastaa Vedenjakajan epätoivoiseen huutoon, että tämä on kunnon käärme ja tervetullut hänen joukkoihinsa.

Maailman sortuessa ympärillä Aristides on poistumassa, mutta kuulee Antigonen Laulun ja kääntyy takaisin. Hän kommentoi Vedenjakajalle Rufuksesta, josta tämä kilahtaa ja syöksyy surmaamaan alkulukujen asemiestä. Aristideen ottaessa iskun vastaan ja hajotessa jumalalliseksi voimaksi valtavat, kelmeät kädet tarttuvat Vedenjakajaan. Hänen puukottaessa yhä uusia, tyhjyyteen raahaavia käsiä Antigone Laulaa Sanan, halkaisee Abheel-Haderayatin ja Rheinstadin, ja syöksyy entisen siskonsa mukaan sulkeutuvaan tyhjyyden porttiin.

THE END 2!

(viimeisetkin pelikerrat nyt täällä.)

• Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja