dronir - 01.10.2007
Syksyn 2008 fuksikampanja.
Maailmankaikkeus on illuusio. Todellisuudessa Maa on kaiken liikkumaton keskipiste ja sitä kiertävät seitsemän muuta maailmaa täydellisillä ympyräradoillaan eetterimeren halki. Kaikkea ympäröi hiljainen Haades.
Kaikki maailmat ovat asuttuja ja niiden tunnetuimpien asukkaiden nimet kaikuvat yhä eräissä ihmiskunnan myyteissä: Zeus, Hera, Afrodite, Ares, Kronos, Prometheus…
Maailmankaikkeus on kahden voimakkaan osapuolen välisen taistelun näyttämö: Ikuiset, jotka ihmiskunta tuntee Olympoksen jumalina, hallitsivat kaikkia maailmoja kaksi vuosituhatta syrjäytettyään titaanit, omat luojansa. Katkerat titaanit murtautuivat ulos vankilastaan noin sataviisikymmentä vuotta sitten mutta raivoisasti alkanut sota hiipui ennen pitkää kylmäksi sodaksi.
Maailmankaikkeus on kuin vaaka, jonka toisessa kupissa painaa Ikuisten konservatiivinen ja ikuisesti muuttumaton valta ja toisessa titaanien julma kaoottinen mielivalta. Jotkut harvat ihmisistä herätetään tähän todellisuuteen, sillä heillä on valta luoda oma kohtalonsa ja valita tai olla valitsematta puoltaan. Tätä tarkoitusta varten ihmiskunta luotiin.
Nine Worlds on peli, jossa pelataan epätavallisia ihmisiä, jotka on vapautettu ihmiskuntaa suojelevasta illuusiosta ja joilla on mahdollisuus seikkailla mielensä mukaan maailmankaikkeudessa.
Haen peliin 2-4 pelaajaa, ensisijaisesti äskettäin Alter Egoon liittyneitä ja sellaisia, joilla ei ole aiempaa roolipelikokemusta.
Peli nojaa aika paljon pelaajien hahmoihin tarinan ajamisessa, joten mulla ei ole toistaiseksi ideoita siitä, millaista tarinaa olisi tulossa. Tehdään jotain mielenkiintoisia hahmoja (heitän jotain ideoita varmaan siinä vaiheessa) ja katsotaan mihin ne hahmot joutuu.
Peli on teknisesti jotain modernin ja perinteisen välimaastosta. Tarina etenee oleellisesti niin, että pelaajat keksivät hahmoille tavoitteita ja yrittävät pelata niitä kohti ja pelinjohtaja heittelee kapuloita rattaisiin. Perinteisimpiin peleihin tottuneelle pelin mekaniikka voi tuntua vähän omituisen abstraktilta, mutta se on sangen yksinkertainen sekä pelin teemaan sopiva.
Yhteystiedot:
Konehuoneessa hyrrää Drupal.
dronir - 09.09.2008
Tämä on taas fuksikampanja. Sain jo pelaajia viime vuonna, mutta se ei lähtenyt aikatauluongelmien takia oikein käyntiin.
ZZT - 12.09.2008
Tämä peli kiinnostaa hieman. Minua nämä ns. Forge-pelit ovat kiehtoneet, mutta ei ole tarjoutunut tilaisuutta päästä pelaamaan. Kun en pelin maailmasta oikein mitään tiedä, niin kysyisin siitä. Arkkikiven sivuilla peliä kuvaillaan urbaaniksi fantasiaksi. Kysyisin, että kuinka suuri osa pelistä sijoittuu maapallolle? Minua ei nykymaailmassa pelaaminen niin paljon kiinnosta, vaan fantasia on ollut lähempänä sydäntä. Millaisia pelin muut maailmat ovat? Ovatko ne jonkinlaisia meidän maailmamme erilaisia versioita vai jotain aivan erilaista?
dronir - 12.09.2008
Mun näkemys muista maailmoista on, että ne on enempi fantsua vähän steampunkahtavaan tyyliin, siis ei keskiaikafantsua, vaan yhteiskunnat on modernin oloisia mutta homma toimii enemmän magialla ja weird sciencella kuin nykyteknologialla.
Maapallolla tarvitsee seikkailla just niin paljon kuin pelaajat haluaa, itsekään en välttämättä siihen keskittyisi (tai sitten melkein pelkästään siihen, jonkinlaisessa Books of Magic / Sandman -hengessä).
Mulla on suljettu wiki, jonne työnsin jo viime vuonna setting-materiaalia. Jos annat sähköpostiosoitteen, päästän sut sinne lukemaan.
dronir - 18.08.2009
Löysinpä kovalevyltä tämän kampanjan muistiinpanot ja keskeneräisen pelikertaraportin. Kirjoitin sen hätäisesti loppuun asti ja laitan tähän, niin saatte jotain vaikutelmaa pelin sisällöstä.
Kohtaukset olivat aika tiiviitä, eikä pelissä tapahtunut ihan hirveästi enempää, kuin mitä tässä lukee. Pelikerta taisi kestää jotain pari-kolme tuntia, jos en väärin muista.
Tarina alkaa Yhdeksännen portin harmaasta kaupungista, jota myös Nekropolikseksi tai Kuolleiden kaupungiksi kutsutaan. Kaupunki on harmaa, sen yllä on ikuinen tumma pilvipeite ja sen asukkaat kulkevat kaduilla hiljaa harmaisiin kaapuihinsa verhoutuneina. Antifon, Haadeksen palvelija lähtee kokouksesta esimiestensä kanssa, jossa hänelle on kerrottu että yksi lukuisista sieluista, jotka pysähtyvät kaupungissa ennen lopullista määränpäätään, on paennut Haadeksesta.
Antifon lähtee kaupungin arkistoon etsimään tietoa karanneesta sielusta. Arkisto on valtava rakennus, jossa harmaakaapuiset virkailijat kiirehtivät edestakaisin kantaen arkistokortteja, kansioita ja papereita. Antifon käy urheaan taistoon byrokratian kasvotonta koneistoa vastaan ja sinnikyydellään saa äänensä kuuluviin. Hän saa käsiinsä paenneen sielun kortin ja hänelle selviää, että sielu on kuulunut Sebastos-nimiselle miehelle, luultavasti jonkin rikolliskartellin jäsenelle, joka on kuollut Musta Aurinko -kartellin gorillojen ampumana.
Sillä välin jossain Jupiterin vähemmän merkittävässä kaupungissa salakuljettaja Idaios lähestyy paikallista kartellipomoa mukanaan huonoja uutisia: Aegiksen, Zeuksen salaisen poliisin, joukot olivat vähällä saada hänet kiinni. Hän pääsi pakoon, mutta joutui hylkäämään lastin, joka on nyt Aegiksen hallussa. Kartellipomo toteaa, että Idaioksen oman terveyden vuoksi hänen olisi parasta saada lasti perille mahdollisimman pian.
Idaios päättää soluttautua paikallisen Aegiksen osaston päämajaan ja loihtii itselleen asianmukaiset vaatteet ja virkamerkin. Valeasu menee täydestä ja Idaios saa tietää, että takavarikoitu lasti on lähetetty tutkittavaksi pääkaupunkiin Olympiaan. Hän päättää oitis lähteä pääkaupunkiin ja soluttautua Aegiksen päämajaan.
Eräänä päivänä Merkuriuksen suunnattomassa ja alati muuttuvassa kaupungissa paikallisen johtavan rikolliskartellin palveluksessa oleva palkkatappaja Strato saa toimeksiannon. Hänen pomonsa korviin on kantautunut, että hänen toimistaan poliisille vasikoinut pikkunilkki Sebastos on pannut Kuolleiden valtakunnasta. Sebastos tietää jotain, minkä pomo haluaisi pysyvän salassa ja Straton tehtävä on huolehtia siitä, että hänet vaiennettaan mahdollisimman nopeasti ja toivottavasti pysyvästi.
Strato etsii syrjäkatujen salakapakasta käsiinsä erään Sebastoksen entisen tuttavan, joka on vähäpätöisen rikollisjengin johtaja. Hän ei ota Stratoa vakavasti ennen kuin Strato on paiskonut hänen henkivartijagorillaansa pöydän yli. Strato kovistelee häntä vähän ja saa tietää, että Sebastos on luultavasti matkalla Soliin, missä hänet murhattiin.
Sillä välin Maapallolla Alexander asettuu yöksi pieneen Bed&Breakfast -paikkaan rauhallisessa englantilaisessa maalaiskylässä. Edellisenä päivänä hänen vuosia aiemmin kadonnut veljensä oli yhtäkkiä palannut, selvästi haavoittuneena ja takaa-ajettuna. Veli kertoi Alexanderille omituisia asioita siitä, miten maailma on vain harhaa ja eristetty todellisesta maailmankaikkeudesta, jossa tarpeeksi voimakkaille kaikki kuviteltavissa oleva on mahdollista. Veli luovutti Alexanderille sidotun nipun kryptisiä dokumentteja. Seuraavan kerran Alexander näki veljensä kuolleena. Hänen asuntoonsa oli myös murtauduttu hänen poissa ollessaan ja hän päätti paeta kotoaan.
Illalla Alexander näkee toisen kerroksen ikkunasta kuinka maalaismajatalon pihaan kurvaa pari mustaa autoa, joista nousee tummapukuisia miehiä, jotka pyrkivät sisään. Tämän näkee kauempaa autostaan myös Nikodemus, joka on saanut Illuminatilta tehtäväksi hakea Alexander turvaan ja on seurannut tämän jälkiä. Nikodemus nousee ja sabotoi mustapukuisten miesten autot työntämällä tukkoja pakoputkiin. Juuri kun mustapukuiset miehet ovat tunkeutumassa taloon, Alexander ottaa vuoteestaan peiton ja hyppää sen suojaamana ikkunan läpi. Ilmalennon aikana peitto muuttuu moottoripyöräksi ja Alexander syöksyy sen selässä yöhön.
Nikodemus hyppää takaisin autoonsa ja ajaa Alexanderin perään. Hän soittaa tälle kännykällään ja suostuttelee tämän pysähtymään ja tulemaan kyytiinsä. He lähtevät kohti Lontoota, jossa Nikodemuksen Illuminati-kontakti odottaa.
Kuolleiden kaupungissa Antifon päättää etsiä lisätietoja Musta Aurinko -kartellista ja päättää laskeutua Tartaruksen syövereihin haastattelemaan kuolleita rikollisia. Tartaruksen vihan ja toivottomuuden täyttämä pimeys puristaa häntä joka puolelta. Valitettavasti pimeys on hänelle liian voimakas ja sen synkät kiviseinäiset tunnelit eksyttävät hänet oikealta tieltä.
Idaios saapuu Jupiterin pääkaupunkiin Olympiaan ja etsiytyi Aegiksen päämajalle. Ulkopuolella hän odottelee sopivan näköistä Aegis-upseeria. Paikalle osuu Aegis-luutnantti Anna Rotschildt. Idaios esittelee itsensä ylitarkastaja Diomedeeksi, jolla on Zeuksen mandaatti arvioida päämajan turvallisuutta. Idaios on hyvä esiintyjä ja rooli menee taas täydestä. Rotschildt esittelee päämajan turvajärjestelyjä hänelle ja jättää hänet arkiston lähelle.
Merkuriuksella Strato kävelee kaupungin alati muuttuvia katuja, kun hänen kimppuunsa käydään. Straton aiemmin kovistelema rikollispomo on lähettänyt gorillansa kostamaan. Vaikka Strato on kova tappaja, onni ei ole hänen puolellaan ja gorillojen lukumääräinen ylivoima vie hänestä voiton.
Alexander ja Nikodemus saapuvat Lontooseen ja menevät vanhan antiikkikauppiaan puheille. Höperö antiikkikauppias on oikeasti Illuminatin agentti ja kertoo Nikodemukselle, että Maapallon ainoa, säännöllisesti paikkaansa vaihtava eetterialusten satama on tällä kertaa löydettävissä Pariisin katakombien kautta. Alexander ja Nikodemus ottavat kiireesti junan Pariisin ja ostavat liput katakombien turistikierrokselle. Oikeanlaiset merkit havaitessaan he liukenevat vaivihkaa turistijoukosta. Ennen kuin he pääsevät satamaan asti, heidän tiensä tukkii valtavan kokoinen aurinkolasipäinen pukumies, joka vaatii heiltä Alexanderin hallussaan pitämää karttaa. Kaksikko ei antaudu suosiolla, mutta pukumies, joka paljastuu titaani Proteukseksi, on liian voimakas ja pieksee heidät pahanpäiväisesti ja häipyy kartta mukanaan.