Oroborus - 24.06.2008
Teksti: Tommi Hyvönen
Kaupungin johtava kultti juhlii pyhää päivää...
Hopeinen torni kohoaa merestä uudenkuun aikaan...
Profeettojen ja tietäjien vanhoissa kirjoissa ennustama lapsi syntyy...
Öinen aave imee uhriensa maagisen voiman...
Esimerkiksi tällaisista lähtökohdista voisi alkaa seikkailu Vincent Bakerin miekka ja magia –genren tarinankerrontaroolipelissä In a Wicked Age. Dogs in the Vineyard- ja Kill Puppies for Satan- peleistä tunnetun Bakerin uusin peli ilmestyi PDF:nä tämän vuoden alussa.
Peli aloitetaan valitsemalla yksi pelin neljästä tarinaelementtejä sisältävästä listasta, eli oraakkelista. Oraakkelit edustavat kukin erilaista teemaa, ja niiden nimet (Blood and Sex, God-kings of War, the Unquiet Past, a Nest of Vipers) kertovat melko hyvin, millaisista tarina-aineksista missäkin on kysymys. Valinnan jälkeen nostetaan tavallisesta korttipakasta neljä korttia, joita vastaavat tarinan ainekset katsotaan oraakkelista ja kirjoitetaan ylös pelin alkuasetelmaksi.
Kun tarinan elementit on arvottu, mietitään niiden perusteella yhdessä millaisia hahmoja arvotut elementit sisältävään tarinaan tarvitaan. Kun hahmoja on tarpeeksi, jokainen pelaaja valitsee niistä yhden itselleen ja pelinjohtaja saa loput ei-pelaajahahmoiksi. Tämän jälkeen määritellään hahmojen ominaisuudet jakamalla niihin joukko eri kokoisia noppia. Ominaisuudet määrittävät, millaisissa toimintatavoissa hahmot ovat hyviä tai huonoja. Pelaajahahmojen kuusi ominaisuutta kattavat toiminnan peitellysti, suoraan, itsen hyväksi, muiden hyväksi, rakkaudella ja väkivallalla. Ei-pelaajahahmoilla on vähemmän ominaisuuksia (toiminta, liike ja itsesuojelu), mikä helpottaa jonkin verran pelinjohtajan työtä, tämän kun pitäisi tehdä kaikki eph:t samassa ajassa kuin pelaajat tekevät omat hahmonsa.
Kaikille yhteisten ominaisuuksien lisäksi hahmoilla voi myös olla erityisiä voimia, jotka luodaan hahmojen luonnin yhteydessä. Voimat antavat mahdollisuuden tehdä hahmosta yksilöllisemmän, sillä ne ovat tarkkaan määriteltyjä, toisin kuin laaja-alaiset ominaisuudet. Toisaalta ne myös toimivat vain tietyissä, tarkasti määritellyissä tilanteissa.
Kun hahmojen ominaisuudet on määritetty, mietitään mitkä ovat hahmojen tavoitteet. Jotta peliin saataisiin mielenkiintoista sisältöä konfliktien muodossa, on näiden tavoitteiden mentävä ristiin toisten hahmojen tavoitteiden kanssa. Tässä vaiheessa neuvotaan ottamaan huomioon vastakkaisia tavoitteita saavien hahmojen vahvuudet ja heikkoudet, sillä tämä voi vaikuttaa pelaajahahmon mahdollisuuksiin päästä mukaan myös seuraaviin peleihin. Tarkemmin tätä selvennetään myöhemmin.
Mielestäni alkuvalmistelut oraakkeleineen ovat pelin paras puoli. Mitään valmista seikkailua tai muuta esivalmistelua ei tarvita, mutta peli tarjoaa kuitenkin valmiita kiehtovia tarinaelementtejä. Näin pelaajien mielikuvituksella on jotain, minkä päälle rakentaa hahmoja, maailmaa ja tapahtumia sen sijaan, että pitäisi aloittaa tyhjältä pöydältä. Nämä tarinaelementit ovat yhdessä peliesimerkkien kanssa myös ainut maailmamateriaali, mitä In a Wicked Age sisältää.
Hahmonluontia seuraa pari sivua lyhyitä ohjeita hahmon roolipelaamiseen, kohtausten rajaamiseen, pelimaailman kuvailuun ja lopulta konfliktien käyttöön pelin tapahtumien rytmittämiseksi. Konflikteista päästäänkin pelin mekaniikkaan. Kun kohtauksessa kaksi hahmoa toimivat toisiaan vastaan, heitetään noppaa. Toiminnalla tarkoitetaan pelissä kouriintuntuvaa toimintaa, joten niin kauan kuin hahmot vain puhuvat toisilleen, on lopputulos pelaajien päätettävissä ja roolipelattavissa, vaikka kyse olisi kuinka kiivaasta väittelystä tai toisen manipuloinnista.
Kun kohtaukseen saadaan mukaan toimintaa, heittävät osapuolet noppaa. Tilanteen mukaan valitaan kaksi sopivaa ominaisuutta joita hahmot käyttävät, ja heittävät näitä ominaisuuksia vastaavia noppia niin, että kahdesta nopasta korkeampaa tulosta verrataan vastustajan korkeampaan tulokseen. Tämän ensimmäisen heiton voittaja ikään kuin saa aloitteen ja päättää mitä hahmo tekee. Toisen on sitten yritettävä vastata tähän heittämällä uudelleen paremmin. Tätä toistetaan korkeintaan kolme kierrosta, joskin vastustajan heiton voittaminen riittävän suurella erolla lopettaa konfliktin jo aiemmin. Heittojen ohessa kuvaillaan, miten hahmojen välinen konflikti etenee, ja kierroksen voittaja saa lisänopan seuraavalle kierrokselle. Voittajan selvittyä neuvotellaan, mitä seurauksia häviäjän hahmo joutuu kärsimään. Voittaja voi aina valita häviäjän tiettyjen ominaisuuksien heikentämisen, mutta muunlaiseenkin lopputulokseen voidaan päätyä, mikäli osapuolet pääsevät asiasta yhteisymmärrykseen.
Mekaniikka on melko yksinkertainen ja nopea, joskin joissain tilanteissa se saattaa tuntua väkinäiseltä, kun näyttäisi että konflikti on tapahtumien kuvailun tasolla käsitelty loppuun jo ensimmäisellä kierroksella, vaikka nopat sanovat muuta. Myöskin useamman osanottajan konfliktit vaikuttavat hieman sekavilta selkeään yksi vastaan yksi –tilanteeseen verrattuna.
In a Wicked Age vaikuttaa olemattoman alkuvalmistelun puolesta sopivalta etenkin kertapeleihin. Pelissä on kuitenkin säännöt myös useampien lukujen yhdistämiseen kampanjaksi. Luku (seikkailu) loppuu, kun useimmat hahmojen tavoitteet ovat jollain tavalla ratkenneet tai muuten tullaan sopivan oloiseen hetkeen lopettaa.
Tämän jälkeen ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että kaikkien pelaajien hahmot jatkaisivat seuraavissa luvuissa. Hahmon jatkoon pääseminen riippuu nimittäin siitä, onko tämä pelin aikana päässyt konfliktiin, jossa tämän ominaisuudet ovat vastustajaa heikommat, mutta jossa tämä ei kuitenkaan ole välittömästi hävinnyt. Tällaisen saavutuksen myötä hahmon nimi kirjoitetaan tähän tarkoitettuun listaan (owe list), ja luvun lopuksi hahmoilla, jotka ovat tähän listaan päässeet, on mahdollisuus päästä mukaan seuraaviin lukuihin. Listan ensimmäiseksi päässyt hahmo jatkaa automaattisesti seuraavassa luvussa, ja tämän hahmon pelaaja saa myös valita seuraavassa luvussa käytettävän oraakkelin ja yhden neljästä juonielementistä.
Seuraavassa luvussa pelaajan on mahdollista joko ostaa hahmonsa mukaan vetämällä tämän nimi yli listasta, tai ottaa tämä mukaan mikäli hahmo sopii tarpeeksi hyvin seuraavan luvun johonkin juonielementtiin. Toisaalta voi myös ottaa itselleen uuden hahmon, eikä mikään estä saman pelaajan useiden hahmojen päätymistä kampanjan edetessä listalle, josta niitä voi ottaa mukaan sopivan tuntuisiin lukuihin. Kampanjan edetessä myös pelinjohtovuoroa suositellaan kierrätettäväksi pelaajien kesken.
Systeemi vaikuttaa mukavalta yhdistelmältä toistuvia hahmoja ja toisaalta uusien hahmojen luomisen ja pelaamisen mahdollistamaa vaihtelua. Toisaalta on kuitenkin mahdollista, että itselle mieluisa hahmo ei sääntöjen puitteissa pääsekään jatkamaan seuraaviin lukuihin. Tämä on pidettävä mielessä pelin edetessä, ja omaa hahmoa on syytä ajaa myös sellaisiin konflikteihin, joissa tämä on heikommassa asemassa. Tämä tasapainottaakin peliä, kun jatkoon haluavat hahmot eivät voikaan jatkuvasti tehdä vain sitä missä ovat parhaimmillaan, vaan joutuvat myös ottamaan riskejä.
Toistuvien hahmojen määrittämisen lisäksi listalla on toinenkin käyttötarkoitus. Vetämällä listasta yli yhden oman hahmonsa nimen pelaaja voi ostaa itselleen lisänopan käytettäväksi jossakin konfliktissa.
In a Wicked Age on tiivis paketti. Pelin 36 sivuun on kuitenkin saatu mahtumaan jotakuinkin mihin tahansa tilanteeseen sovellettavissa oleva konfliktimekaniikka, jokunen pelissä kuin pelissä hyödyllinen neuvo esimerkiksi kohtausten rajauksesta ja pelin tapahtumien kuvailusta, sekä pelin paras anti: neljä miekka ja magia –seikkailujen tunnelmaan sopivaa oraakkelia. Mainitsemisen arvoinen lisä on myös hahmon nimivalintaa helpottava lista persialaisia, assyrialaisia ja babylonialaisia nimiä.
Koko pelin läpi kulkee sääntöjen ohessa myös peliesimerkki, joka on hyvin tiiviisti sidoksissa sääntöjen selostukseen. Tässä on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta on hyvä nähdä, miten säännöt käytännössä toimivat, mutta toisaalta tämä paikoin vaikeuttaa sääntöjen erottamista esimerkin keskeltä. Säännöt ovat kuitenkin hyvin yksinkertaiset ja virtaviivaistetut, ja ne on helppo sovittaa hyvin monenlaisiin tilanteisiin. Saattaa kuitenkin vaatia jonkin verran totuttelua saada kierrokset, nopanheittojen tulokset ja tilanteen kuvailu sopimaan yhteen ongelmitta.
Tekstin tiivis, nopeasti asiaan menevä tyyli on oletettavasti suunnattu ensisijaisesti jo roolipelaamiseen ja mahdollisesti myös muihin forgelaisen koulukunnan peleihin tutustuneille. Alussa ei pahemmin selitellä, mistä roolipelaamisesta on kysymys, ja muutenkin mennään pääosin nopeasti suoraan asiaan.
Vaikka pelin neljä oraakkelia ovatkin teemaltaan miekkaa ja magiaa, ei mikään estä kehittelemästä omia oraakkeleja hyvin erilaisille genreille. Itse pelin sääntömekaniikka on ominaisuuksineen hyvin geneerinen, eikä pahemmin sidoksissa genreihin. Internetissä Abulafia-sivustolta löytyykin peliin fanioraakkeleja animesta Warhammer 40.000:n ja merirosvoista wuxiaan.
Pelin kotisivu: http://www.lumpley.com/wicked.html
Abulafia: http://www.random-generator.com/index.php?title=In_a_Wicked_Age
Konehuoneessa hyrrää Drupal.
