dronir - 24.06.2008
Teksti: Olli Wilkman
Kuva: Maija Korhonen
Pyysivät minua Alter Egon kirjasto- ja hankintavastaavana kirjoittamaan tiedotuksia ja arvosteluita seuralle hankituista uusista peleistä. Uuden vuoden ensimmäiset hankinnat ovat kaksi suurehkoa lautapeliä, joita yhdistää kauhuteema: Arkham Horror ja Tannhäuser. Molempia on pelattu kertsillä kevään aikana monta kertaa.
Arkham Horror on Cthulhu-mythokseen perustuva lautapeli, jossa pelaajat (yhdestä kymmeneen kappaletta) toimivat yhteistyössä yrittäen estää suuren muinaisen pahan heräämisen. Pelilauta on Arkhamin kaupunki, jonne aukeilee portteja toisiin ulottuvuuksiin. Niistä ryömii ulos hirviöitä, joita pelaajahahmojen on tapettava tai välteltävä päästäkseen sulkemaan portit. Call of Cthulhu -roolipelin tapaan hahmoilla on terveyden lisäksi mielenterveyspisteitä, jotka karisevat pelottavia tapahtumia ja hirviöitä kohdattaessa. Vaikka kauhutunnelmaan ei pyritäkään, vilisee peli viittauksia H.P. Lovecraftin ja muiden mythos-kirjailijoiden tarinoihin, ja Lovecraftinsa hyvin lukenut tunnistaa useita paikkoja, esineitä, henkilöitä ja tapahtumia.
Arkham Horror on melko massiivinen peli. Kertsin pöytä riittää juuri ja juuri sen pelaamiseen. Kortteja ja pahvinappeja on valtava määrä. Peli kärsii vähän monimutkaisuudesta, mutta kierroksen kulku on riittävän yksinkertainen, jotta peliin pääsee nopeasti mukaan – kunhan mukana on pari kokenutta pelaajaa.
Tannhäuser kertoo kuvitteellisesta maailmanhistoriasta, jossa ensimmäinen maailmansota on jatkunut vuosikymmeniä ja omituinen teknologia ja magia jylläävät. Liittoutuneiden urheat kiiltokuvasotilaat käyvät epätoivoiseen taistoon natsi... eikun siis Saksan keisarikunnan yliluonnollisten voimien pataljoonan friikkejä vastaan. Peli itse on vuoropohjainen taktinen sotapeli, jossa sotilaita liikutellaan kartalla ja ammuskellaan näköpiirissä olevia sotilaita.
Tannhäuserin liikkumis- ja taistelumekaniikkaa on kehuttu ja se vaikuttakin tähänastisten pelikertojen perusteella oikein näppärältä, mutta hiukan epätasapainoiselta. Etenkin saksalaisten kulmien taakse ampuva aavepyssy pysäyttää liittoutuneiden etenemisen hyvin usein. Peli on jotenkin myös melko suppean tuntuinen, tosin sen on kai tarkoituskin olla runko, jonka päälle kasataan erilaisia lisäosia, uusia sotilaita ja karttoja.
Lisätietoja peleistä löytyy mm. Lautapelit.fi -sivustolta, BoardGameGeekistä. Molemmat pelit on arvosteltu myös Roolipelaaja-lehdessä tarkemmin.
Konehuoneessa hyrrää Drupal.
