Katri - 24.06.2008
Teksti: Katri Saarelma
Kuva: Maija Korhonen
Alterations julkaisee jatkosarjana Katri Saarelman Ryder-hahmon päiväkirjaa Jenni Kauppisen Amber-kampanjasta. Ryderiähän voi kuvata esimerkiksi juopoksi, joka omistaa koiran ja viskipullon. Koira ei Thomasin mielestä ole koira ja viskipullo ei vaan ota loppuakseen.
Whiskey you're the devil,
you're leading me astray,
Over hills and mountains
unto Amberley
Heräsin aamulla puun alta. joku pahuksen lammaspaimen tökki minua kepillä. Eilen taisi olla kohtalaisen vauhdikas ilta., varmaankin jopa hauska, kun en muista juuri mitään. Se paimenkersa vei minut kotiinsa, sain nukkua siellä yön. Aamulla päättelin että poika pitää saada pois sieltä ihme lammasmestasta, vaikutti liian fiksulta ja mukavalta ollakseen paimen. Keksin sen vanhemmille koiran pojan tilalle, ja lähdimme takaisin lammassaarelle. Ihme keksintöjä sitä tuleekin selvin päin, en usko että tästä seuraa mitään hyvää.
Viski ei taida olla pelkästään hyväksi minulle. Harhailtuamme Thomasin kanssa pari viikkoa nousimme laivaan, joka oli menossa kohti Amberia. Laiva keinuu, ei pysy viski eikä ruoka Ryderin sisällä. Merimiehet sentään suhtautuvat minuun soveliaasti, kun ne mokomat keksivät, että olen merenjumalan poika. Eivätpähän häiritse turhan päiten. Thomaskin tuntuu pärjäävään noiden kanssa. Tosin se pahuksen penska yrittää varastaa viskipulloni. Pahinta tässä on se, että joudumme takaisin Amberiin.
Perille saavuttuamme jouduin heti tietysti tappeluun, eihän paikallisten kanssa voi oikein sovussakaan olla. Lisäksi eksyin. Ihanaa. Tuntee oikein tulleensa kotiin. Thomas löysi näppäränä poikana linnalle. Onneksi ylämäessä tuli vastaan joku häijyn näköinen kaveri. Takku ja Thomas eivät hänestä tykänneet (mokomat vässykät, varsinkin Thomas) ja menivät linnaan. Minä lähdin nauttimaan alkoholia uuden ystäväni kanssa. Paikallisessa etäkuppilassa saimme aikaan kunnon tappelun. Oiva ilta, ei olisi ikinä uskonut että Amberissa voi olla näin hauskaa.
Heräsin jostain työkaluvajasta, se eilen tapaamani tyyppi potki minua. Amberilaista vieraanvaraisuutta. Toisaalta se mörskä olisi varmaan romahtanut niskaan, jos sinne olisi jäänyt makaamaan. Siirryimme johonkin majataloon potemaan pahaa oloa. Kaverilla on näköjään taskupantteri. Pahus että säikähdin, että se olisi lammas, kun sattui olemaan valkoinen. Myöhemmin se hemmetin pantteri herätti minut, ulvoi kadonneen omistajansa perään. Inhottava kaupunki, mikään täällä ei toimi normaalilla tavalla. Lampaita ei sentään ole vielä näkynyt, mutta kaipa nämä asukkaat ovat jotain sukua lammaspaimenille, pässejä ne kaikki ainakin ovat. Jatkoin unia.
Illemmalla oli pakko lähteä pois, pantteri oli jo melkein kaivautunut ovesta läpi. Pohdin, että se osaa varmaan isäntänsä luo, menin sitten perässä. Eiköhän se piru mennyt suoraan linnaan. Ja juuri eilen tulin järkiini ja päätin olla menemättä sinne. No, pantteri oli tappanut portilla olevan vartijan, joten ei tarvinut neuvotella sisäänpääsystä. Muurien sisällä toiset vartijat yrittivät pysäyttää minut. Pistin niitä hiukan turpaan. (Ei ollut yhtään hauskaa tällaisessa krapulassa). Löysin eilisiltaisen kaverini, pantteri oli kadonnut. Paikalla oli myös Vasek-niminen tyyppi, hän vaikutti kovin ällistyneeltä kun esittelin itseni Ryderiksi. Valtissa oleva kuva ei ehkä ole ihan ajantasainen. Onnellinen kotiinpaluu? No ei ainakaan minun puolestani, heti raahattiin pesulle ja kuningasta tapaamaan. Voi tylsistys! Ei ole ollut yhtä ikävää sitten teini-iän. Häivyin heti kun kykenin. Ei nukuttanut pahemmin, joten menin illan ratoksi etsimään Thomasia. Sepä oli päätynyt tallille töihin, ilmeisesti viihtyy kaikkien kasvinsyöjäelukoiden seassa ihan hyvin. Onhan sentään parannusta lampaiden kaitsemiseen. Esittelin pojalle linnaa, mutta sepä ei ollut nukkunut koko päivää kuten minä (ihme penska). Nukkumaanhan se piti viedä. Itse valvoin yön ystäväni pullon seurassa. Aamulla huomasin eilisen kaverini pihalla kuljeksimassa, päätin mennä morjenstamaan ja kysymään nimeä, kun eilen ei tullut ajatelleeksi tällaisia yksityiskohtia. Herätin Takun ja Thomasinkin. Kaverin nimi on Belgae, mutta se oli niin krapulassa, että annoin sen torkkua rauhassa puun alla. Vasek hääräili myös jotain pihalla, oli kuulemma lähdössä jonnekin retkelle Belgaen kanssa. Päätin lähteä mukaan kun olivat ilmeisesti menossa Amberin ulkopuolelle. Vasek kitisi jotain vastaan, ihme tärkeilijäserkku sekin, varmaan joku salainen tehtävä kyseessä tai muuta typerää. No, Belgae ei sentään nihkeillyt, niiltä kuulemma puuttui joku matkaan lähtijä joten sopisin hyvin joukkoon. Thomas päätti jäädä Amberiin(Mokoma pelkuri (vaikka onhan se aika pieni vielä (mutta silti))). Ei ole ihan niin fiksu penska kuin luulin aluksi. Takun otin mukaan, eihän retkelle kannata ilman koiraa lähteä, enkä tiedä olenko tulossa takaisin (toivottavasti en).
Mieli parani kummasti kun Amber alkoi jäädä horisontin taa, ja Belgaen ratsusta saatiin ylimääräistä hupia. Sen koni rupesi ontumaan (juu, tosi ylivertaisia on Amberin hevoset), ja uutta ryhdyttiin hakemaan. No, löysimme jonkun työhevosorin, joka yritti astua Belgaen ratsua. Hahaa, sehän on ihan amatööri kun pitää hankkia ratsu varjoista. Noh, kyllä jostain löydettiin ihan toimiva heppa alle, ja Amberin koni jätettiin majataloon säilöön (kun ne on niin hienoja elukoita, just).
Seuraavana päivänä kuljettiin jossain saamarin louhikossa, loistava idea sinänsä juu, ja törmäsimme kahteen lohikäärmeeseen, joilla oli kova hinku vähän grillata meitä. Siinä sitten kuolivat hevoset ja kärventyi vähän omakin nahka. Mutta pahinta oli kyllä se, että niiden haisevien liskojen emännäksi paljastui neknäkäs ja rasittava serkkuni Ksandra, joka oli aina niin priimusta miekkailutunneilla. Hyvä juttu oli tietysti se, ettei se nirppanokka viitsinyt edes tarjota meille yösijaa linnastaan, vaan pisti palvelijansa raahaamaan meille ruokaa ja patjoja sinne louhikkoon. Sitä horoa pitäisi kyllä potkaista kunnolla perseelle joku päivä.
Konehuoneessa hyrrää Drupal.