Teksti ja kuvat: Eero Tuovinen
How to Host a Dungeon on yhden pelaajan peli/lelu, jossa pelaaja luo fantasialuolaston, sen sorttisen joita tarvitaan luolastoroolipeleissä kuten Dungeons & Dragonsissa. Peliraporttini pitäisi selittää loput, uskon, ja pelistä voi lukea lisää myös verkossa: http://planet-thirteen.com/Dungeon.aspx .
Kävin viime tiistaina ilkkumassa AE:n kerhoillassa – palasin äskettäin Genconista VALTAVAN pelikasan kanssa, joten reppu oli täynnä pelejä. Kertsillä pelattiin Arkham Horroria, mutta siellä oli myös Alterationsin epävirallinen toimituskokous. Päädyin lupaamaan artikkelin Genconin suosikkipelistäni, Tony Dowlerin How to Host a Dungeonista. Tämä on XXX:n luolaston tarina, niin kuin sen muistiin kirjoitin.
Erotan maan ilmasta, syvyydet valosta. Viivaan tulee hyppäys (teen tätä tietokoneella kynän ja paperin sijaan, hiiren rulla jätättää). Päätän nimetä nyppylän Kekrinhuipuksi – luolastoni muodostuu Kekrinhuipun alisiin syvyyksiin. Maan pinnalle sijoitan vehreää metsää, erämaata; tämä kaikki tapahtuu ennen ihmisen tuloa.
Tässä peliraportissa on tosiaan aika paljon läppää "omasta päästäni", mikä on väistämätöntä, koska tässä pelissä on kyse itse keksitystä läpästä, jota sovelletaan pelin rakenteisiin. Heitän kyllä noppaa ja sovellan sääntöjä täysin niiden kirjaimen mukaan.
Kekrinhuipun alla on luolia ajalta ennen ihmistä, ennen kääpiöitä, ennen mitään... Kekri oli jättiläinen, jonka luuytimistä valuva mätä on jättänyt jälkeensä onkaloita täynnä tappavia tauteja. Pahimmat taudit ovat tappaneet elämää maan päältä. Ja edelleen, jokin elää syvällä Kekrin sisuksissa...
Vuonna 1 kääpiöt saapuvat. Vähäisiksi jääneet Kekrinpojat palaavat ryöstämään maata, tokkopa edes tietävät titaanista, jonka ruumista ryöstävät. Lisään maan alle kultasuonen, koska sellaista ei sattunut syntymään alkuaikoina - kääpiöt ovat ahneita kelmejä, eivätkä kaivaudu maan alle jos siellä ei ole tarpeeksi rikkauksia. Kekrin selkäydinneste oli sulaa kultaa, mutta nyt jätti on aikaa kylmennyt.
Ensimmäisenä vuonna Kekrinpojat kaivautuvat syvälle, niin syvälle että osuvat kultasuoneen. He perustavat kaivoksen ja rakentavat kasarmin pääkuilun kylkeen. Työ voi nyt alkaa.
Keväisin kääpiöt lisääntyvät ja maksavat sukulaisilleen saadakseen nämä houkuteltua töihin Kekrinhuipun kaivokselle. Kesäisin kääpiöt laajentavat kaivostaan ja keräävät uusia aarteita, jotka houkuttavat kaivokseen lisää kääpiöitä seuraavana vuonna. Näin kaivos kasvaa.
Kekrinhuipun kaivos menestyy ensimmäisinä vuosina hyvin. Kaivoksia ja asuinhuoneita laajennetaan. Kekrin kirous kuitenkin riistäytyy käsistä: kun kääpiöt itsetyytyväisinä laajentavat toisen vuoden syksyllä asutustaan ja rakentavat työpajoja, he osuvat yhteen Kekrin vanhoista luolista, niistä joissa elää tauteja... tauti tappaa koko kääpiöheimon, ketään ei jää edes rakentamaan hautoja.
Tämä peli puhuu "vuosista", mutta käytännössä taidan kohdella näitä sukupolvina, kun käytän luolastoa myöhemmin omiin tarkoituksiini. Eivät ne kääpiöt sentään niin nopeita ole rakentamaan.
Mitäs sitten? Voisin aloittaa uuden sivilisaation (ehkä pimentohaltijat tulisivat joskus vuosisatojen päästä syvyyksistään...), mutta koska Alterationsissa ei ole loputtomiin sivuja, menemme eteenpäin. Kyllä se luolasto tästä vielä kasvaa ilman kääpiöitäkin. Kekrinhuipun luolat alkavat näyttää suoranaisen tylyltä paikalta...
![[valinnainen tekstivastine]](/files/kekrinhuippu1.png)
Kekrinpoikien viimeiset sulkivat suuret portit ennen nääntymistään tautiin, suojellakseen aarteitaan viimeiseen asti. Sata vuotta Kekrinhuipun kaivos nukkui kuoleman unta. Sitten tuli Suuri Mullistus... ette usko, mutta heitin sitten "The Plague", eli Kekrin kantama sairaus leviää koko maailmaan. Se tappaa myös muinaispedot, jotka olivat eläneet maailman alusta asti Kekrinhuipun alla.
Suuresta mullistuksesta on kulunut jo kauan, kun ensimmäiset ihmiset löytävät tiensä Kekrinhuipun varjoon. He tulevat etelästä, ja vaikka heidän linnansa ovat mahtavia, on Kekrinhuippu mahtavampi. Pirun vaikeita vain piirtää nämä ihmisten talot...
Ihmiset oivaltavat pian sisäänkäynnin kääpiöiden kaivoskuiluun Kekrihuipun laella - he eivät pääse kääpiöoven läpi kasarmeihin ja aarrekammioihin, mutta alkavat innokkaasti kaivamaan samaa kultasuonta, jonka seuraaminen johti kääpiöiden turmioon niin kauan sitten.
Samaan aikaan toinenkin ryhmittymä asettuu taloksi: vähäkääpiöt avaavat Kekrinpoikien sinetöimät ovet sisäpuolelta. Nämä petomaiset, mitä hyvänsä lihaa syövät kääpiöolennot eivät itsekään tiedä, mistä on kyse – ovatko he Kekrinpoikien selvinneitä jälkeläisiä, vai ryömivätkö he luoliin jonkin surkean jätekuilun läpi? Ainakin nämä törkyiset olennot ovat immuuneja Kekrikaivoksessa vilistäville kulkutaudeille.
Ihmisten ja vähäkääpiöiden lisäksi Kekrikaivoksia riivaa hirviö... syvältä kaivosten alapuolelta kaivautuu hirmuinen purppuramato. Kekrin kirous ei nähtävästi surmannutkaan kaikkia muinaispetoja! Kenties mato oli itsensä Kekrin loinen, jota tauti ei tapa? Ihmiset eivät vielä tiedä madosta, mutta he kuulevat sen narinan syvältä maan sisältä, luonnollisista luolista. Ne kutsuvat sitä Kehnoksi, kun luulevat sen olevan itsensä Paholaisen.
Vähäkääpiöt kaivavat syvän onkalon vanhan kääpiökasarmin lattian läpi - ne säilyttävät elävää saalista ja yhteisönsä hylkiöitä tässä tyrmän ja ruokakomeron yhdistelmässä. Ne myös löytävät muinaisia kääpiöaarteita ja ottavat ne omakseen.
Ihmiset aloittavat maanviljelyn Kaartilinnan läheisyydessä ja laajentavat muinaisia kääpiökaivoksia.
Purppuramato Kehno vainoaa pimeitä luolia joissa kukaan ei ole käynyt sitten maailman alun. Sen nälkä kasvaa, pian se hylkää pesänsä ja lähtee ylöspäin.
Vaeltelevat hirviöt löytävät luolaston. Kaivosmiehiä kuolee taistelussa kultamalmin joukkoon piiloutuneen pedon kanssa. Kaivoksen tietämättä tie ulos kasvaa hitaasti umpeen, kun kaivoskuilun täyttää vihreä lima.
Kaivokset kannattavat hyvin, kaivosmiehiä värvätään lisää. Mainarit tekevät luonnollisesta onkalosta aarrekammion, tietämättä että juuri tässä luolassa sikisi tauti, joka tuhosi Kekrinpojat.
Vähäkääpiöt lisääntyvät kuin kaniinit ja rohkaistuvat laskeutumaan kääpiökaivoksiin. Siellä ne kohtaavat kaivoksiin asettuneet ihmiset, mikä johtaa kärhämöintiin ja moneen kuolemaan - vaikka vähäkääpiöitä on enemmän, ihmiset ajavat ne pakosalle raskaiden tappioiden saattelemana.
Kehno muuttaa uuteen luolaan, joka on lähempänä ihmisten kaivosta. Ensi vuonna se kaivaa itselleen pitkän tunnelin, jota myöten se pääsee käsiksi ihmisiin.
Kaartilinna itsenäistyy eteläisestä valtakunnasta. Ensimmäiselle kuninkaalle rakennetaan suuri krypta, joka varustetaan kaivoksen kääpiökullalla. Myöhemmin kaikki Kaartilinnan kuninkaat haudataan tähän hautaan.
Kaivoksissa soditaan vähäkääpiöiden kanssa. Molemmat puolet kärsivät raskaita tappioita. Kaivostyö on kuitenkin niin rahakasta, että se houkuttaa yhä lisää yrittäjiä. Vähäkääpiöt kuitenkin aikuistuvat nopeasti - ihmiset tarvitsevat läpimurron, tai heidät ajetaan kokonaan ulos kaivoksista.
Purppuramato Kehno, nälkäinen ja raivoissaan, murtautuu kaivosten lattian läpi. Kaivosmiehet eivät mahda mitään, vaan pakenevat ja antavat madon tehdä mitä haluaa. Se syö puolet ruokakomeron sisällöstä ennen kuin kyllästyy kiertelemään ja palaa takaisin syvällä olevaan pesäänsä.
Vähäkääpiöt kohtaavat maan pinnalta tulleen joukon gnolleja, jotka yrittävät ottaa joukon valtaansa. Vähäkääpiöt kuitenkin houkuttelevat gnollit ansaan ja nämä päätyvät vähäkääpiöiden ruokakomeroon. Ne ruokkivat kannibaalikääpiöitä koko talven.
Kaivosmiehet päättävät yrittää karkottaa vanhan Kehnon kaivoksen alisista tunneleista. Yrityksessä käy kehnosti - Kehnoa onnistutaan kyllä haavoittamaan, mutta se tappaa monta kaivosmiestä ja perääntyy vain syvemmälle luoliinsa.
Vähäkääpiöt tutkivat vanhaa kääpiöiden kaivoskuilua ja törmäävät siellä piileskelevään vihreään limaan. Lima poltetaan, mutta se tappaa monta vähäkääpiötä, uhaten surmata heimon sukupuuttoon. Kääpiöiden vaistot ovat kuitenkin tallella ja ne kaivavat nälissään käytäviä eri suuntiin. Vahingossa vähäkääpiöt osuvat valtavaan jalokiviesiintymään, joka on levännyt koskemattomana maailman alusta asti. Nyt vähäkääpiöt ovat upporikkaita.
![[valinnainen tekstivastine]](/files/kekrinhuippu2.png)
Näihin aikoihin Illithidien ulottuvuuksienvälinen imperiumi saa vihiä Kekrinhuipun seudusta ja luolista vuoren alla; aivonsyöjät ajattelevat, että Kaartilinnan nuori kuningaskunta on helppo saalis ja sillanpääasema koko tämän maailman valloittamiseksi. Vanhat Kekrinpoikien kaivokset ovat oiva lähtöasema, koska siellä oleskelevat ihmiset ja vähäkääpiöt ovat sotineet toisensa raunioiksi.
Illithidit tulevat ulottuvuuteemme maanjäristyksen saattelemana, kun niiden kokonainen kaupunki vaihtaa paikkaa kuolleen kivimassan kanssa. Pian saapumisensa jälkeen ne taivuttavat kaivosmiehet tahtoonsa: Illithidien mahtavat psyykkiset voimat käännyttävät kaivoksen nokkamiehet, eivätkä työmiehet älyä mitään niin kauan, kun käskyt pysyvät jokseenkin kohtuuden rajoissa. Tässä vaiheessa Illithidit tyytyvät ottamaan roiman osuuden kaivoksen tuotoista. Illithidien kaupunki kuitenkin tarvitsee uhreja, joten jo ensi vuonna kaivosmiehet pääsevät ruokkimaan hirviöitä...
Illithidien kontrolloima kaivospäällystö lukitsee uloskäynnit tehokkaasti ja valmistautuu luovuttamaan koko yhteisön avaimet muukalaisille, mutta on aivonsyöjissä jotain hyvääkin: kontrolloidut johtajat ovat määrätietoisempia kuin koskaan ja vanha Kehno voitetaan ratkaisevasti, niin että se pakotetaan perääntymään vanhoihin luoliinsa syvyyksissä. Kehnon aarteet viedään kaivokseen, mistä ne jatkavat matkaansa Illithidien kaupunkiin.
Samaan aikaan vähäkääpiöt elävät vainoharhojen ja riemun vallassa - ne ovat rikkaampia kuin koskaan, mutta pelkäävät myös enemmän kuin milloinkaan. Vähäkääpiöt hyökkäävät onnistuneesti kaivoksiin kaivosmiesten ollessa nahistelemassa Kehnon kanssa. Periaatteessa vähäkääpiöillä on ruokaa ja rikkauksia, mutta ne ovat edelleen parantumattomattomia sekopäitä ja ihmissyöjiä - Illithideille nämä vääristyneet kääpiöt lienevät helppo saalis.
Maan pinnalla ei tiedetä, mitä alhaalla oikein tapahtuu. Mutta Kaartilinnan valtakunta on hyvinvoipa ja vauras, kuningas on valmis palkitsemaan sankarin, joka uskaltautuu alas selvittämään, miksi kaikki yhteydet Kekrikaivokseen on kadotettu. Mutta sankarin tehtävä ei ole helppo, sillä hänen on uskaltauduttava uhmaamaan... Kekrinhuipun vaaroja!
Voisin jatkaa tästä eteenkinpäin, mutta päätän lopettaa tässä, sillä tämä on sopiva kohta pelaajahahmojen seikkailijaseurueen astua kuvaan. Pian Illithidit alkavat vaatia avoimia ihmisuhreja, missä vaiheessa kaivoksen väki kuolee pian kokonaan pois. Kun pelaajahahmot tulevat nyt, pääsevät he kohtaamaan hämmentyneitä vähäkääpiöitä, Illithidien hallitseman ihmisten kaivosyhteisön ja haavoittuneen, ihmisaran purppuramadon. Itse Illithidi-uhka syvällä maan uumenissa on potentiaalisesti valtaisa - nokkela seikkailijaseurue selvittää mistä on kyse ja romauttaa sopivia tunneleita viivyttääkseen invaasiota ja voittaakseen aikaa avun hankkimiseen.
How to Host a Dungeon: http://planet-thirteen.com/Dungeon.aspx
Konehuoneessa hyrrää Drupal.
