Sami - 03.09.2008
Teksti: Sami Koponen
Kuva: Maija Korhonen
Uusi pelaajahahmoluokka kaikkiin roolipeliporukoihin! Erikoispiirteinä skenaariontuntemus ja purkukeskustelut! +5 kaikkiin kommunikaatioheittoihin! Opas on välttämätön lisäosa paremman roolipelikokemuksen varmistamiseen!
Roolipeliteoriat ovat perinteisesti pyrkineet luokittelemaan pelaajia heidän pelityyliensä perusteella. On voimapelaajaa (power gamer, munchkin), eläytyjää (method actor, immersionist, character actor, roleplayer), tarinankertojaa (storyteller, drama player, creator), ongelmanratkojaa (thinker, scientist, puzzle solver) ja viihdepelaajia (butt-kicker, casual gamer, socialite, watcher). Tämmöiset jaottelut ovat suosittuja, koska ne ovat yksinkertaisia stereotyyppejä ja muistuttavat itse asiassa roolipelien hahmoluokkia. Suurinta hupia on tietysti täyttää jotain kyselyä ja selvittää, että minkä leiman itselleen saa.
Mielenkiintoista tämä on sikäli, että näihin pelaajapsykologisiin malleihin liittyen pelinjohtajan rooli nähdään viihdyttäjänä. Hänen tehtävänsä on siis huomioida millaisia pelaajia hänellä on ja laatia sitten pelinsä heidän mieltymyksiensä mukaan. Jos porukka sattuu olemaan vähänkään monimuotoisempi, pelinjohtaja huomaa pian yrittävänsä nielaista liian suurta palaa. Vaikka pelaajien tyylilliset eroavaisuudet olisivat pieniäkin – sanotaan vaikka, että kaikki olisivat eläytyjiä - niin pelinjohtaja-parka saa silti venyä suoriutuakseen hommastaan. Hänen kun pitäisi pyörittää pelimaailmaa, pelata sivuhahmoja, edistää pelitarinaa, luoda tunnelmaa, tulkita sääntöjä, jakaa puheenvuoroja ja organisoida pelipaikka ja -aika.
On itse asiassa aika hämmästyttävää, että pelinjohtajat ovat jaksaneet kiskoa kivirekeään parikymmentä vuotta. Vasta viimeisen reilun vuosikymmenen aikanahan elopelikulttuuriin on iskostunut tapa erottaa pelinkirjoittaja ja pelinjärjestäjä toisistaan, ja pöytäpelien puolella on ilmestynyt pelejä, joissa pelinjohtajan työtaakkaa jaetaan tasapuolisemmin kaikkien pelaajien kesken. Yksi ratkaisu ylityöllistetyn pelinjohtajan auttamiseksi on meedio-pelityyli, jossa pelaaja toimii eräänlaisena pelinjohtajan ja pelaajan välimuotona, välittäjänä molempiin suuntiin.
Pelinjohtajan kannalta meediopelaajan osa on auttaa skenaarion välittämisessä pelaajille. Tätä varten pelinjohtaja kertoo meediolle skenaariostaan sellaisia tietoja, joita muut pelaajat eivät ainakaan tässä vaiheessa vielä tiedä. Vähän skenaarion tyylistä riippuen meedion tehtävä on joko johdatella muita pelaajia pelinjohtajan kehittelemän juonikuvion suuntaan tai kuulemaan eri sivuhahmojen esittämiä näkemyksiä ja vaihtoehtoja.
Meedion ei itse asiassa kannata pelata varsinaista pelaajahahmoa, vaan eräänlaista tärkeintä sivuhahmoa. Ratkaiseva ero on siinä, että pelaajahahmo on protagonisti: hän tekee päätöksiä ja on keskeinen toimija. Meedion hahmon taas on tarkoitus ohjata pelaajahahmojen huomiota ja selvittää päätettäviä asioita vähän samaan tapaan kuin konsultti toimii toimitusjohtajan palveluksessa. Meedion hahmo voi myös toimia jonkinlaisena skenaarion kohdehahmona tai alkuunpanijana, vaikka useimmat skenaariot kannattaakin sitoa pelaajahahmoihin näiden motivoimisen kannalta. Toisen asialla toimimiseen ei vaan saa muodostettua terävintä emotionaalista sitoutumista.
Meedion työ ulottuu myös pelipöydän ulkopuolelle siinä kuin pelinjohtajankin. Hän nimittäin toimii pelinjohtajan skenaariosuunnitelmien kommentaattorina ennen kuin nämä päätyvät pelipöytään asti. Koska hän näkee skenaariot pelattaessa pelaajien näkökulmasta, hänellä pitäisi olla näkemystä siitä, mikä toimii ja mikä ei. Tämä skenaarion arviointi koskee siis sellaisia juttuja kuten, miten paljon vihjeitä pelaajat tarvitsevat juonen seuraamiseksi tai millaiset käänteet pelimaailmassa ja sivuhahmojen toimissa tuntuvat pelaajien kannalta mielenkiintoisilta. Olennaisesti meedio siis estää pelinjohtajaa linnoittautumasta omiin haaveisiinsa ohjaamalla häntä huomioimaan pelaajat.
Pelaajien kannalta meedion tärkein tehtävä on rakentaa peliä muille pelaajille. Hän ei siis kilpaile peliajasta muiden pelaajahahmojen kanssa, vaan aktiivisesti tukee näiden pyrkimyksiä rakentaa hienoimpia tarinoita. Hän nostaa esille hahmojen aiheita ja antaa näille tilaisuuksia loistaa tarinassa. Tämän saavuttamiseksi hän auttaa rakentamaan siltoja pelaajien hahmojen ja pelinjohtajan suunnitelmien välille oman hahmonsa kautta, joka voi olla luontevasti kanssakäymisissä pelaajahahmojen kanssa. Sivuhahmojen tragedia kun on, että niiden erot uhkaavat sumentua, kun pelinjohtaja pelaa niitä kaikkia yksin.
Meedion ei toisaalta tarvitse olla pelaajahahmojen paras ystävä. Yhtä hyvin hän voi toimia näiden vastanäyttelijänä, jonka tarkoitus on näin antaa hahmoille reflektoinnin mahdollisuus. Kyse on siis harkitusta ihmissuhdedraamasta, jossa koettelemalla haetaan pelaajahahmoihin sähäkkyyttä. Ryhmän sisäiset jännitteet kun ovat usein hyväksi tarinan kannalta ja meedio auttaa tasapainottamaan tätä, jottei koko ryhmän tarvitse levitä riitelemään keskenään (mikä toki sekin on vaihteluna ihan virkistävää ja draamaa haettaessa jopa välttämätöntä).
Myös pelaajien osalta meedio tekee ylitöitä. Hänen hommiinsa näet kuuluu purkukeskustelujen järjestäminen. Pelin ulkopuolella meedio siis jututtaa pelaajia ja kyselee heidän tuntemuksiaan pelin tapahtumista ja suunnasta. Hän sopii tähän hommaan pelinjohtajaa paremmin, koska pelinjohtaja on seurannut tapahtumia näkösuojan takaa eikä ole varsinaisesti jakanut pelaajien kokemuksia pelin toiselta puolelta. Huomionsa ja päätelmänsä meedio sitten raportoi pelinjohtajalle, jotta tämä voi huomioida pelaajien palautteen seuraavia pelikertoja suunnitellessaan.
Edellä hahmoteltu meediopelaaja voisi olla hyödyllinen varsinkin isompien peliporukoiden kampanjoissa, isompi porukka kun tarvitsee enemmän koordinaatiota toimiakseen tehokkaasti. Jos joku luopuu suosiolla yrityksistään viedä hahmonsa pelitarinan keskiöön, niin muiden ei tarvitse taistella paikasta auringossa yhtä verisesti. Lisäksi vain kampanjapelissä jatkuvalla palautteella ja kohennuksilla on merkitystä: Kertapelien kohdalla muoto vaihtuu niin tiheästi, ettei prosessia oikein voi ohjata palautteen kautta.
Olen itse pelaillut viime vuosina pääasiassa kertapelejä, jos kohta viime keväälle ja kesälle mahtuukin pari pidempää kampanjaa. Niiden myötä olen alkanut tarkkailla pelaamista - omaani ja toisten - ja huomannut, että osa pelaajista pelaa ilmeisen vaistomaisesti meediotyylillä. He hakeutuvat aktiivisesti pelaamaan yhteen muiden pelaajien ja pelinjohtajan kanssa, ottavat muut hahmot mukaan omaan tarinaansa ja antavat palautetta pelatusta pelistä. He vahvistavat roolipelaamisen yhteistyöulottuvuutta ja yksinkertaisesti tekevät pelaamisesta hauskempaa kaikille. Heistä pitäisi itse kunkin ottaa opikseen.
Konehuoneessa hyrrää Drupal.