Katri - 04.09.2008
Teksti: Katri Saarelma
Kuva: Maija Korhonen
Alterations julkaisee jatkosarjana Katri Saarelman Ryder-hahmon päiväkirjaa Jenni Kauppisen Amber-kampanjasta. Ryderiähän voi kuvata esimerkiksi juopoksi, joka omistaa koiran ja viskipullon. Koira ei Thomasin mielestä ole koira, ja viskipullo ei vaan ota loppuakseen.
Örh. Kivisestä laaksosta on ikävä herätä, vaikka lähistöllä ei näykään lampaita tai paimenia. Lähdettiin matkaan, eikös se pahuksen Ksandrakin liittynyt joukkoon. Belgae jäi jonnekin majataloon, ja jostain ihme syystä en jäänyt sen kera juopottelemaan. Typerää. Yövyimme toisessa majatalossa, jossa jotkut lammasaivoiset tyypit yrittivät saada minut pelaamaan korttia. Ksandran ne saivat mukaansa, ja Ksandra tietysti voitti (muutakaan siltä voitonhaluiselta ääliöltä ei voine odottaa, huijasi kumminkin). Neela ilmestyi kapakkaan, sekin on aika tylsä tyyppi, mutta eihän amberiitiltä voi juuri parempaa odottaa. Se dorka otti ja katosi ilmaan, tietysti paikalliset veti herneen nenään ja meidän piti vaihtaa maisemaa. Joku dorka lampaansikiön sukuinen potkaisi Takkuakin, kirosin sen matalaksi ja annoin maistaa omaa lääkettään. Neela ilmaantui vielä jostain viisastelemaan. Kaiken tämän jälkeen oli niin hienoa nukkua tienpientareella.
Uusi päivä, uudet vastoinkäymiset, onnuimme Chokokuun. Vasek sai yhteyden johonkin kaveriinsa, nimi taisi olla Tharkos. Chokoko on kyllä yksi hilpeyden huippu: kuollutta metsää ja joku kuollut lampaan tapainen rumilus aukiolla. Teki kovin mieli lähteä pois, mutta toisaalta voisi olla ahistavaa harhailla tässä puolilampaitten metsässä yksin. Varsinkin kun paikalle ilmaantui toinenkin puolilammas. Hyi hitto. No, voinhan sentään tukeutua ystävääni Pulloon. Se puolilammas meni jonnekin kukkulalle määkimään ja koko metsä alkoi hajota (vihaan lampaita). Siitä sitten porukalla karkuun, päädyttiin johonkin nurmivarjoon, aika rankkaan myrskyyn (tietysti). Joku möksä löydettiin. Kuitenkin jonkun lammaspaimenen koti, kohta se tulee tänne itkemään, saasta.
Öyh. Mitä järkeä nukkua samassa tilassa hevosten kanssa? Haistaan kuin lammaspaimenet koko joukko. Niin ollan fiinejä amberiitteja taas, todella. Ja eiku vaeltamaan, tuli ihan lammaspaimenia vastaan. Huono reissu, sain jonkin ihme sätkyn (tuntui kuin olisi pieni salama iskenyt) ihan tyhjästä ilmasta. Sen täytyy olla Belgaen syy, kun se ilmaantui paikalle heti kun näin kävi. Johonkin ihme temppeliin yöksi. Isäntä (Iha-sama) suhtautui Belgaehen kovin epäillen. Rajoittunutta sakkia, rasittavaa.
Mikä ihana aamu: Tharkos tuli huutamaan hereille. Neelakin ilmiintyi taas jostain. Väsy eikä anneta olla rauhassa, baariin siis. Hyväksi on ennenkin havaittu tämä toimintatapa, mutta Tharkos oli eri mieltä ja raahasi minut kylpyyn. Ilkeää tuollainen, täytyy turvautua ystävääni Pulloon että tästä toipuu.
Ööh. Missä mä oon? Kaupungilta näyttää, päätä särkee. Chokokusta puhuttiin jotain. Ei maita aamiainenkaan nyt. Belgae tuntui kyräilevän muuta porukkaa kummasti, tai ehkä toisinpäin. Taas ratsaille, vaikka olisin halunnut jäädä nukkumaan. Miksi pirussa seuraan näitä jumipäitä? Päivä ratsastettiin, tunnelma oli hilpeä kuin hautajaisissa. Illaksi mukavaan, piristävään aavekaupunkiin. Ehdin jo elättää toiveita kapakasta, kaupunki vaikuttaa kovasti hengettömältä. Löydettiin joku satunnainen hyypiö, jota Ksandran oli ihan pakko tökkiä miekalla. Ja voi piru! Astuin johonkin taika-ansaan ja lensin ilmaan. Siellä sitten leijailin hauskasti, alastulo ei onneksi sattunut ihan kohtuuttomasti. Ksandra vinkui jostain lohikäärmeistä, uusia pitäis saada. Eikö niista entisistäkin ole ihan tarpeeksi harmia mitä? Hullu nainen. Löysimme koko homman keskipisteen, torilla oli kuoppa keskellä, Takku ei tykännyt, viksuna eläimenä varmaan aavisti että siellä on jotain pahaa ja olis halunnut pois. En mennyt itse lähelle, mutta Vasekin oli pakko menne sinne hillumaan, samoin Neelan. Typerät jumipäät. Ja just kun ne olivat tutkimassa torin toista laitaa, meidän muiden takaa ilmestyi jotain hirviöitä, Takku sai melkoisen sätkyn jo ennen tätä (olisi pitänyt uskoa koiraa ja lähteä pois, se on kuitenkin varmaan joukon teräväpäisin). Tilanne kävi kovasti ahdistavaksi, Takkukin piti ottaa syliin. Kirosin yhden tyypin joksikin pikkupojaksi, näytti kovin Thomasilta, Sitten Belgae tappoi sen. Säpsähdin itsekin jo, muttei se ollut Thomas. Sisu ei riittänyt enää tappelemiseen, ja Takkukin pääsi karkuun, kun muut tappoivat mörvelöitä, varsin kätevästi se kyllä heiltä käy. Ksandra lähti vielä jonnekin riehumaan, toivottavasti ei tule takaisin. Me muut lähdettiin ontumaan ulos kaupungista, Neela tosin keksi lähteä seikkailemaan takas toria kohti (urpo). Yksi hevonen oli ottanut osumaa meitä odottaessa, mutta muuten kaupungista selvittiin ulos melko hyvin. Mukavaa päästä moisesta paikasta kauemmas, ehdittiin jo ottaa rauhallisesti, Ksandra ja Neelakin liittyivät joukkoon. Sitten Vasekiin otettiin yhteyttä kortilla, Gerald tuli läpi ja alkoi hakkaamaan mua. Takku yritti puolustaa mutta sai tylysti kenkää. Ksandra vinkui jotain Juliuksesta, Geraldia ei kiinnostanut, kyseli vain että ”Miksi teit sen” eikä suostunut tarkentamaan että mitä. Lopulta selvisi, että olen kuulemma tappanut kuninkaan, ja meidät kaikki kiskottiin Amberiin. (paisti Neela, kun se teki taas oivan katoamistempun). Viimeinen paikka minne olisin halunnut, ja Takkukin jäi sinne jonnekin. Voi nyyh.
Konehuoneessa hyrrää Drupal.