Katri - 11.02.2009
Teksti: Katri Saarelma
Kuva: Maija Korhonen
Alterations julkaisee jatkosarjana Katri Saarelman Ryder-hahmon päiväkirjaa Jenni Kauppisen Amber-kampanjasta. Ryderiähän voi kuvata esimerkiksi juopoksi, joka omistaa koiran ja viskipullon. Koira ei Thomasin mielestä ole koira, ja viskipullo ei vaan ota loppuakseen.
Amber, mrr. Ei ole vielä koskaan täälläolo ottanut aivoon näin paljon. No en ole ennen ollut tyrmässäkään. voi saasta. Toivottavasti Takku on ehjä.
Voi ankeus. Ammu tuntuu väärältä ilman krapulaa. Tavallinen krapula voittaa nykyisen olotilan kuin karhu lampaan. Jos pääsen vielä pois, ni en kyllä ikinä palaa Amberiin, en sitten ikinä. En edes humalassa. Varsinkaan humalassa. Toivottavasti.
Takkua on ikävä. Geraldille täytyy tehdä joku käytännön pila ennen lähtöä. Jos Takulta meni jalka poikki niin kyllä jumaliste vedän turpaan. Paitsi etten osaa sitäkään. Typerät amberiitit, kaikki on niiden syytä. Oijoi, missä on ystäväni pullo? Kaikki arvokas on minulta viety. Helvetin lampaanäpärät! Saisi kaaos täyttää koko kaupungin. Tai ainakin palaa koko paikka. Ainakin Random voisi kuolla. Tai no, ei se, vaan Gerald.
Fiona tuli käymään, tai oikeastaan minä menin käymään hänen luonaan, No, hän halusi että kiroilen vähän Julianille, mutta ei se sitten ollutkaan Julian. Takaisin tyrmään käy Ruderin tie. Aikovat vielä tappaakin, hyvin menee. Takkuakaan ei ole näkynyt. Voi elämän loppusyksy. Se on varmaan Chokokussa jalka poikkinaisena. Ruokakin on pahaa, eikä viinaa ole lainkaan.
Belgae tuli moikkaamaan. Piristävää, tosin harmi että se toi vettä eikä viskiä. Oli vakoilemassa linnassa, joutui lähtemään poies kun joku sen mukana raahaama nainen alkoi kiljumaan. Ehdotin, että minäkin voisin lähteä, mutta eipä onnistunut. Vartijatkin innostuivat tulemaan paikalle, olin kuulemma hävittänyt jotain tyyppejä, ehkä Belgaen ja sen kaverin. Urpot. Tutkivat sellinkin, totesivat vesikipon tyhjäksi kaadettuaan sisällön ensin maahan... fiksua porukkaa sanoisin. Amber on niiin hieno paikka.
Vasek ja Thomaskin tulivat käymään. Vasek toivoi, ettei Amberissa teloitettaisi viattomia, mutta muuten sitä ei haittaa jos meitsiltä katkeaa kaula. Thomas välitti himpun enemmän. Vasek lätisi kortin kautta Belgaelle, mutta eivät saaneet mitään aikaan. Älyttömästi lätinää, mitään ei tapahdu. Vasek haluaa ilmeisesti vain kuunnella omaa ääntään. Selitin sille muutaman faktan omasta olotilastani, ja yllättäen Vasek kyllästyi ja häipyi. Olisi ollut mukavaa jutella pidempäänkin. Tai oikeastaan ei, kirotut ääliöt. Vain pulloni ja Takku voivat minua ymmärtää, ja molemmat ovat poissa. Niin kai olen kohta minäkin.
Siinä sydänyön paikkeilla tultiin huomauttamaan, että huomenna tapetaan. Tämä on kai sitä amberilaista kohteliaisuutta. Mutta hei! Tharkos tuli käymään ja toi jonkun näköiseni tyypin mukanaan. Vaihtelimme vaatteet ja Vasek tempaisi meidät pois. Eikä edes Amberiin, vaan jonnekin majataloon, nyt menee muuten hyvin! Tharkos antoi pari kolikkoa ja vihjaisi, että alakerrassa on baari, sinne siis. Joku nainen tuli selittämään jotain sekavaa, onneksi se häipyi, ja saatoin taas keskittyä asiaan. Ai pärkkele! Takkuhan on siellä jossain! Nappasin hevosen alle ja lähdin etsimään sitä heti.
Ratsastaminen on pitkän päälle tylsää. Viinakin vähenee hiljalleen. Tulee jo ikävä vanhaa pulloani.. Kirotut amberiitit! Aina sotkeutumassa muiden asioihin. Ja tietysti alkoi sataa lunta, ratsukin oli kuolemanväsynyt. Ainoa suoja, jonka löysin oli joku kapinen luola, sielläkin oli joku halvatun karhu. Lähdin sillä matkaan ja törmäsin joihinkin pirun ratsastajiin, jotka tappoivat karhuni ja sivalsivat kättänikin. Sain sentään riistettyä niiltä hevosen ja jatkoin matkaa. Ai jai. Verta valuu ja sattuu. Löysin silti perille, ja Takun. Se oli yhtä kurjassa kunnossa kuin minäkin. Apua etsimään.
Vasek otti yhteyttä, apua siltä ei tietenkään ollut saatavilla, vain tietoja teloituksestani, joka oli muutettu karkoitukseksi... hurraa amberilainen logiikka. Benedikt oli ollut tämän takana jotenkin, onpahan edes jostain amberiitista hyötyä. Harmi etten jäänyt paikan päälle katsomaan.
Mutta nyt pitää pärjäillä, Vasek toivotti jotain jaksamista, voimat alkoivatkin juuri loppua että kiitos vaan. Löysin sentään majatalon, jonne tryömin suojaan. Herättyäni totesin, että tavarani on viety. Kävin ahdistelemassa majatalon isäntää, sehän ne oli vienyt. Tinttasin mokomaa ambersieluista lieroa turpaan, hain tavarani ja lähdin. Hevosen jätin majataloon, kun se oli muutenkin heikossa hapessa. Seuraavaksi suojaksi löysin hylätyn talon, jonka pihalla möllötti, saamari soikoon, LAMMAS! Perskele. Siltä henki pois ja pataan, tuli heti parempi mieli.
Konehuoneessa hyrrää Drupal.