Sami - 10.10.2009
"Tarunhohtoiset pohjoiset maat ja meret odottavat teitä. Jumalten luomat mahtavat voimat ovat joutumassa vääriin käsiin ja edessänne on painajaismainen tehtävä ja kilpajuoksu kuoleman kanssa."
Granag on tietääkseni ensimmäinen kotimaisin voimin julkaistu skenaario. Kuten arvata saattaa, luvassa on linnan koluamista ja lopulta päädytään luolaan. Skenaariossa on kuitenkin juonikin ja etenkin linnassa tiettyjä kauhuelementtejä.
Miksi tämän pelaaminen on hauskaa?
En jaksa käyttää mekaniikkoja luolastokomppaukseen. Enää ei siis tarvitse murehtia sitä, että hieno idea sortuu siihen, kun heitit nopasta väärän luvun. Varttuneemmat pelaajat kutsuvat tällaista "ilman sääntöjä" -pelaamista freeformaamiseksi, joku muu ehkä tarinankerronnalliseksi. Granagin pelaaminen on hauskaa myös siksi, että se tarjoaa katsauksen hyvin varhaiseen roolipelaamisen tyyliin: kirjassa on vielä niitä "lue tämä pelaajillesi" -osioita!
Mitä tämä vaatii pelaajilta?
On hyvä, että pelaajilla riittää kiinnostusta ratkoa ajoittain ehkä hieman hämäriäkin D&D-ansoja järkensä avulla. Pelinjohtajana en odota yhtä ainoaa oikeaa vastausta, vaan riittävän kekseliästä ratkaisua. "Huoneessa on jättiläsrotta, joka irvistää ja valmistautuu loikkaamaan kimppuusi. Mitä teet?" Toimivia ratkaisuja ovat mm: "Lyön oven kiinni!" "Heittäydyn maahan ja annan sen loikata takanani seisovan hahmon syliin!" "Asetan keihääni tanaan ja annan pedon lävistää itsensä!" "Vetäisen repustani suolalihaa ja heitän sen rotalle järsittäväksi!"
Granagin pelaaminen vie arviolta 3-4 pelikertaa (tiistaisia kerhoiltoja), riippuen hahmojen etenemisnopeudesta rakennusten halki. Pelaajia tarvitaan vähintään kaksi ja mukaan mahtuu enintään neljä. Fukseilla on etuoikeus, mutta muutoin peli on avoin kaikille.
Konehuoneessa hyrrää Drupal.
Sami - 14.10.2009
No niin, Granaghan lähti eilisessä kerhoillassa käyntiin. Ensimmäisellä pelikerralla mukana oli kaksi pelaajaa ja ehdimme käydä läpi alkujuonittelut ja päästä linnaan asti luolakomppaamaan. Siellä hahmot ottivat lähinnä turpiinsa ja palasivat vertavuotavina kylään.
Mukaan mahtuu vielä kaksi pelaajaa (enemmänkin, jos ensimmäisellä kerralla mukana olleet jostain syystä passaavat). Hahmoryhmään pääsee luontevasti mukaan toiselle linnareissulle.
Sami - 04.11.2009
Parin viikon tauon jälkeen tapahtui taas. Vanhan kaksikon lisäksi mukaan tuli kolmaskin pelaaja. Matka vei linnakkeeseen, jossa enin osa peliajasta meni oletettujen arvoitusten pohtimiseen. Enemmän tutkimusmatkailua kuin taistelua edelleen. Linnan historiasta paljastuu yksityiskohtia sieltä täältä, mutta näinköhän pelaajille / hahmoille muodostuu niistä kokonaisnäkemystä? Ei tosin sillä, että skenaario sitä erityisesti tarvitsisi.
Sami - 10.11.2009
Kolmannella istunnolla jatkoimme edellisen kerran linnareissua. Pelaajamäärän palautuessa kahteen kolmannesta seikkailijasta tuli muuli. Tällä kertaa vedettiin lankoja yhteen, kun pelaajat alkoivat hahmottaa aikaisemmin tutkimiensa linnanosien yhteyksiä. Kaikki hyvä seuraa tunnollisesta kartoittamisesta! Suuri juhlahuone pysyy kuitenkin yhä vaarallisena: toinen sankareista menetti toisen silmänsä.
Sami - 08.12.2009
Useiden taukoviikkojen jälkeen neljäs pelikerta jäi varsin lyhyeksi, kun pelaajahahmot kävivät heti kärkeen vähän liian ahneesti aarteisiin kiinni. Tuloksena oli suora TPK, eli kaikkien (tässä tapauksessa molempien) pelaajahahmojen kuolema.
Tämä lamasi pelaajia siinä määrin, että päätimme jatkaa Granagia vasta ensi viikolla. Silloin pelannemmekin kampanjaa viimeisen kerran. Aika aikaansa kutakin, sano.
Sami - 18.12.2009
Viimeisellä kerralla ei sitten syntynytkään peliä. Kaikkiaan "kampanja" jäi niin vähälle pelaamiselle ja pitkien taukojen nakertamaksi, ettei siitä paljoa irti saanut. Onneksi tuli kuitenkin pelattua lukuisia hyviä kertapelejä (mm. Zombeja! Ovella!, Hounds of the Sea), joten ei AE:n syksy pelien puolesta ihan hukkaan mennyt.