ZZT - 22.01.2010
"300 vuotta sitten maailma järkkyi. Nyt vain rohkeus voi rakentaa sen uudelleen."
Menneisyyden varjot on Clinton R. Nixonin alunperin kehittämä roolipeli, jonka Eero Tuovinen on uudistanut Solar System -sääntöjärjestelmänä ja World of Near -pelimaailmana. Peli kertoo Lähistön (Near) fantasiamaailmasta, jota on kohdannut Taivastuleksi kutsuttu mullistus. Nyt maailma haparoi entisajan loiston raunioissa ja tulevaisuus on epävarma. Päättyykö ihmisrodun historia nälänhätään, kulkutauteihin ja sotiin, vai orjuuttaako opportunistinen Ammenin valtakunta koko maailman hallintaansa. Vai voiko sittenkin yksilö vaikuttaa Lähistön kohtaloon, ja voiko sankaruudella tehdä maailmasta paremman paikan elää?
Pelissä on siis kyseessä suuret teemat. Pelaajien valinnoista riippuu miten Lähistölle lopulta käy. Sääntöjärjestelmä tukee tätä niin, että pieniin yksityiskohtiin ei keskitytä, vaan pelaajahahmot joutuvat vaikeiden tilanteiden ja valintojen eteen. Hahmoilla on avaimia, eli tietynlaisia tavoitteita ja velvoitteita, joita noudattamalla saa kokemuspisteitä, joka motivoi pelaajia toimimaan avainten mukaisesti. Avainten valinnalla voi siis olennaisesti vaikuttaa pelin sisältöön. Avaimen voi myös lunastaa toimimalla sen vastaisesti, jolloin kokemuspisteitä ropisee enemmän. Lunastaminen kuitenkin aina muuttaa hahmoa pysyvästi, josta seuraa draamaa ja yllättäviä käänteitä.
Peli on ns. forgelainen roolipeli, eli siinä säännöt ovat oikeasti pelin kannalta tärkeitä ja siinä keskitytään enemmän tarinan kerrontaan kuin hahmoon eläytymiseen. Roolipelaaminen onnistuu tietenkin myös, jos siitä tykkää. Olennaisena osana pelissä on myös kokemuspisteiden keräily ja hahmon kehittäminen, joten se voi miellyttää myös old school -pelaajia.
Vetäisin peliä mielelläni ja etsin 3-4 pelaajaa. Sopiva pelitahti voisi olla joka toinen viikko, mutta tällaisista asioista voidaan sopia kampanjan alkasessa. Säännöt ovat helposti sisäistettäviä ja peli sopii myös vähemmän kokeneille pelaajille. Kiinnostuneet, ottakaa yhteyttä minuun sähköpostilla osoitteeseen olli.makkonen@helsinki.fi, mielummin kuin kommentoimalla tätä, koska en seuraa tätä sivustoa aktiivisesti.
Sekä Solar System että World of Near ovat Creative Commons -lisenssin alaisia, eli niitä saa levittää ilmaiseksi Internetissä. Kiinnostuneet voivat tutustua pelin materiaaleihin osoitteissa:
http://solarwiki.janus-design.it/en/book/solar-system-main-rules
Solar System - säännöt
http://bzr.mausdompteur.de/schatten/worldofnear/worldofnear.html
World of Near - maailma
Konehuoneessa hyrrää Drupal.
ZZT - 05.02.2010
Pistän tänne sessioiden tiivistetyt tapahtumat pelaajille muistutukseksi ja muille huviksi.
Tafallan ja Alperan kuningaskuntien välillä uhkaa syttyä sota. Huhujen mukaan Alperassa varustauduttaisiin kovalla kiirellä, joten Tafallan kuningaskin alkaa koota sotajoukkoa. Maiden rajalla, strategisesti tärkeällä kahluupaikalla Koirakosken joen yli, sijaitseva etuvartioasema on vain huonomaineinen. Sinne on määrätty arvonsa menettäneet sotilaat ja muu arvelluttava aines. Kuningas Saul Cortes lähettää palvelijansa, ja luotetun ystävänsä, Porfirion etuvartioasemalle tarkistamaan tilanteen. Perillä selviää, että vaikka muurit ovat suhteellisen hyvässä kunnossa, niin miehet ovat kurittomia. Aseman komentaja kapteeni Alejo on ollut miehilleen liian lepsu. Porfirion määräyksestä linnaketta aletaan kunnostamaan ja kuria tiukentamaan, sillä kuningas saapuu paikalle kahden päivän päästä.
Tarkastusten yhteydessä Porfirio löytää keittiön perältä viinapannun, joka on ehdottoman kielletty. Hän yrittää iskeä sen kirveellä paloiksi, mutta eräs sotamies, Hannibal nimeltään, estää häntä. Pannu on Hannibalin, ja hän perustelee asian niin, että sotilaat keittäisivät viinaa joka tapauksessa, mutta kunnon välineillä taattaisiin, ettei viinaan tulisi metanolia. Hannibal tarjoaa kuninkaan palvelijalle olutta, ja hän myöntyy. ”Kukaan ei ole humalassa palvelusaikana, tai päädymme molemmat köyden jatkoksi”, Porfirio sanoo.
On selvää, että linnakkeen johto on vaihdettava, jotta kahluupaikan puolustus olisi turvattu. Porfirio vakuuttui Hannibalin olemuksesta ja harkitsee tätä uudeksi komentajaksi. Porfirio määrää tulikokeeksi Hannibalin organisoimaan soran hakua läheiseltä louhokselta. Hannibal pyytää apua Ridolfolta, joka on alennettu entinen huoltovääpeli, ja hänen avullaan tehtävä onnistuu hyvin. Porfirio on tyytyväinen ja päättää nimittää Hannibalin uudeksi komentajaksi. Hannibalilla vain ei ollut aavistustakaan, että tehtävällä oli tarkoitus testata häntä.
Sillä aikaa kuningas on lähtenyt vartijoidensa kanssa kohti etuvartiota. Matkalla airueet julistavat sodan alkamisesta ja ilmoittaa väenotosta, sillä etuvartioasema on alimiehitetty. Matkan varrella olevassa kylässä joukko palkkasotureita tulee kuninkaan eteen ja tarjoavat miekkojaan. Kuninkaan ihmetykseksi eräs sotureista on nainen, Natalia nimeltään. Suopeasti, hän kuitenkin pyytää sotureita saapumaan etuvartioasemalle.
Kuningas saapuu linnakkeelle, ja Porfirio kertoo hänelle tilanteesta. Kuningas hyväksyy palvelijansa suunnitelmat, ja seuraavana aamuna joukoille ilmoitetaan, että kapteeni Alejo ei jatka enää komentajan tehtävissä, ja hänen tilalleen ylennetään sotamies Hannibal, tämän täydeksi yllätykseksi. Muutkin miehet ovat ällistyneitä, ja Alejo itse raivoissaan. Häntä harmittaa, ettei ollut tiukempi miehilleen. Aamun ilmoitusten jälkeen Ridolfo tulee ”lohduttamaan” Alejoa, mutta hän ymmärtää piilovittuilun, ja näin Ridolfo on saanut vihollisen. Hannibal pyytää Ridolfoa opettamaan hänelle kaiken mitä hän tietää sotajoukkojen hoitamisesta, sillä hänellä ei ole mitään aikaisempaa kokemusta, sillä soranhakumatka oli pitkälti Ridolfon hoitama.
Seuraavana päivänä palkkasoturit saapuvat, ja Natalia herättää vartiomiehissä ihmetystä. Uuden komentajankin on vaikea uskoa, että nainen vakavissaan pyrkisi etuvartioasemalle soturiksi. Hannibal päättää miestensä auttamana testata palkkasoturit, ja tulos on tasaväkinen. Natalia pistää Hannibalin koville, mutta ei onnistu nujertamaan tätä. Hannibal suostuu ottamaan tämän joukkoihinsa mukaan.
ZZT - 12.02.2010
Linnakkeen portille saapuu Dominico välinekärryineen. Tämä rohdonkeittäjä ja oppinut on lähetetty Yli-Koirakoskelle välskäriksi, kun häntä ei ole jaksettu hovissa mielenlaatunsa takia. Hän alkaa purkaa lastiaan, kun Hannibal ja Porfirio tulevat tervehtimään häntä. Porfiriolle Dominico on jo vanha tuttu, mutta komentajakin saa tutustua ensi kertaa yli-itsevarmaan ja tuittupäiseen parantajaan.
Uudet alokkaat päättävät juhlia viimeistä iltaansa ennen valan vannomista, ja niistä tuleekin varsinaise ryyppäjäiset. Äkkiä joku kaataa tuoppinsa Natalian päälle, ja tämä iskee miehen tainnoksiin. Juhlinta vaikenee, ja ihmiset alkavat kuiskia keskenään: ”Sehän oli vahinko!” ”Mitä tuo huora luulee olevansa.” ”Senhän tiesi jo etukäteen, että tuosta seuraisi ongelmia.” Mies virkoaa, ja hänen lihaksikas kaverinsa kertoo vielä palaavansa asiaan. Samana yönä kaksi hahmoa yllättävän nukkuvan Natalian. Toinen käskee hänen muistaa paikkansa muita alempiarvoisena tai hänen otettaisiin käsittelyyn. Samalla toinen kopeloi Nataliaa, ilmaisten mitä toinen miehistä tarkoittaa.
Dominico on löytänyt itselleen ja varusteilleen mukavan sopen parakin varastokomerosta, jossa hän on nukkunut yön sikeästi. Hän jää unten maille muitten noustessa auringonnousun seremoniaan ja
vartiopäällikkö Rodrigo lähtee herättämään häntä. Dominico vastustelee, sillä hänen ei omasta mielestään tarvitse herätä samaan aikaan kuin sotilaiden. Hän sanoo tarvitsevansa unta tai hän ei pysty tekemään työtään. Komentaja saapuu paikalle, kun miestä ei kuulu muotoon. Hän yrittää taivutella Dominicoa ja selittää, että hän on nyt sotaväessä. Parantaja kuitenkin pitää päänsä, eikä edes Hannibalin olut saa häntä kuuntelemaan. Hannibal määrää Rodrigon laittamaan hirsipuun kuntoon. Komentaja ei aio antaa kenenkään horjuttaa hänen epävakaata asemaansa ja arvovaltaansa.
Edellisen yön tapahtumat mielessään, Natalia tulee kysymään Rodrigolta, mitkä käytännöt sotilaiden keskinäisissä välienselvittelyissä. Hän haluaa tietää, joutuisiko hän vaikeuksiin, jos hän tappaisi jonkun sotilaista itsepuolustukseksi. Rodrigo kertoo, että kaikki kurinpitotoimet tehdään hänen kauttaan, ja Natalia käsittää väärin, että Rodrigo oli paikalla viime yönä. Hän hipsii pois paikalta järkyttyneenä.
Keskipäivällä on valatilaisuus, jossa viime päivinä saapuneet uudet sotilaat otetaan sitovasti mukaan palvelukseen. Dominico ei rivissä muiden mukana, mutta hän ei sen jälkeenkään aivan tajua asemaansa. Hän on huomannut, että hänen tislauslaitteistonsa on hajonnut matkan aikana, ja hän pyytää Rodrigoa hankkimaan hänelle uuden. Rodrigo ei ole kovin innostunut, mutta kun Natalia kuulee, että Dominico ei saa valmistettua lääkkeitään sotilaille, hän päättää auttaa.
Illalla Ridolfo saapuu muonanhakumatkalta. Lähiseudun viljelijät ovat jo paenneet sodan jaloista, eikä hän saanut koottua niin paljon muonaa kuin olisi tarvinnut. Rodrigo on lähettänyt viestin perheelleen Ridolfon mukana ja tulee kysymään tältä oliko edelliseen tullut vastausta. Miehet keskustelevat alkavat keskustelemaan linnakkeet tilanteesta: kuinka uudeksi komentajaksi valittiin untuvikko veteraanien edestä ja kuinka uusilta sotilailta puuttuu kunnioitus. Molemmat ovat tyytymättömiä asian nykyiseen tolaan.
Rodrigo päättää laittaa Dominicon vartioon yöksi, kun kerta hän ei voi keitellä rohdoksiaan. Hän luonnollisesti vastustelee, saa turpiinsa vartiopäälliköltä. Dominico lähtee valittamaan komentajalle, joka uhkaa häntä hirsipuulla, jos ei valitus lopu.
Porfirio on laatinut linnakkeelle puolustustaktiikan hyökkäyksen varalta. Alejo on aikaisemmin lähettänyt vartiomiehiä vihollisen puolelle, jotka ilmoittaisivat lähestyvistä joukoista, mutta heistä ei ole kuulunut mitään vähään aikaan. Natalia lähetetään tiedustelemaan, koska hän osaa suunnistaa tähdistä. Ennen kuin hän lähtee linjojen taakse, hän käy varastamassa Hannibalin viinapannusta osia, joita Dominico tarvitsisi tislauslaitteistoonsa. Hän jättää ne ne Domicon ovelle ja lähtee Alperan puolelle.
ZZT - 02.03.2010
Samaan aikaan Tafallan pääkaupungissa kuningas Saul neuvottelee Alperan edustajan kanssa. He haluaisivat ”palauttaa vanhan rajan”, joka vanhojen asiakirjojen mukaan sijaitsi maiden välillä reilusti Tafallan puolella, niin että Alperalle siirtyisi laajoja viljelysmaita. Saul ei tietenkään tähän suostu, ja kun vastapuoli uhkaa sotatoimilla, niin hän ajaa edustajan pois ja uhkaa poltattaa viljelysmaat, jos ne yritettäisiin valloittaa. Tämän jälkeen Saul päättää palata Yli-Koirakosken vartioasemalle johtamaan tulevaa puolustustaistelua.
Seuraavana aamuna Hannibal löytää viinapannunsa purettuna ja lähettää Rodrigon ja Porfirion Dominicon luo, jonka hän aavistaa olevan syyllinen. Dominico on nukkumassa sikeästi, sillä hän on viettänyt yönsä laitteistojensa parissa, ja lahjonut Hermanin, erään vartiomiehen, hoitamaan tuplavuoron. Rodrigo ei ole tästä kaikesta kovinkaan tyytyväinen, mutta Dominico ei ymmärrä mistä on kyse. Hänen mielestään hän voi taas toimia välskärinä saatuaan osat laitteistoonsa, eikä hän nähnyt mitään väärää vartiovuoron ohittamisessa. Dominico on siinä uskossa, että osat toimitettiin hänelle komentajan käskystä. Rodrigo päättää rankaista Dominicoa yhdellä piiskan iskulla vartiorikkomuksesta, mutta muuten jättää asian siihen, koska hän ja Porfirio pitävät Dominicon lääkkeen valmistusta tärkeänä. Heille jää arvoitukseksi, kuinka Dominico osat sai, mutta he päättävät olla kertomatta siitä komentajalle, jottei hän ottaisi osiaan takaisin viinapannuun. Dominicon laitteistot piilotetaan ja Porfirio ilmoittaa komentajalle, että viholliset vakoojat sabotoivat viinapannun. Hannibalin onnistuu kuitenkin haalia lähikylistä uudet osat, ja viinan keitto pääsee taas jatkumaan, ennen kuin miehet alkoivat kapinoida. Ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Illalla Saul saapuu linnoitukselle ja kertoo vihollisen sodan julistuksesta. Viimeisiä valmisteluja aletaan tehdä, kunnes kaiken keskeyttää tiedustelijoiden paluu. He kertovat vihollisen armeijan saapuneen lähistölle. Se leiriytyi yöksi, ja tiedustelijat pääsivät huomaamatta palaamaan linnoitukselle. Armeijan arvioidaan saavuttaman Yli-Koirakosken seuraavana päivänä, kun aurinko on korkeimmillaan.