Asran - 15.02.2007
Päihteet ja riippuvuus -teema oli ilmesesti toimituskuntaa innostava, sillä uusimman Alterationsin sivumääräksi tuli 36. Teemaa käsiteltiin hyvin kattavasti ja monesta näkökulmasta; mainittakoon erityisesti anonyymin kasinotyöntekijän kirjoittama johdatus kasinoiden ihmeelliseen maailmaan sekä päätoimittaja Emi Maedan raportti saksalaisesta larppikulttuurista.
Alterations 4/2006 saattaa samalla päätökseen eeppisen projektin - vuosikerta 2006 saatiin kuin saatiinkin tehtyä kokonaan puolen vuoden sisään. Alterationsin tuleva vuosi näyttääkin nyt sinällään rennommalta, kun aikaa lehtien tekemiseen on huomattavasti enemmän. Nähtäväksi jää, kuinka allekirjoittanut selviää päätoimittajan tehtävistä.
Konehuoneessa hyrrää Drupal.
Sami - 18.02.2007
"Erityisesti yllätti Samin kännihuumoriskenaario, kun yleensä on Samin raittiusmiehenä tuntenut", kirjoitti Jkob tuolla toisessa ketjussa.
Täytyy myöntää, että sikäli kun muistan, tarkoituksenani oli tosiaan ravistaa harteilta valmiita odotuksia. Jatkoilla -seikkailu on myös tietynlainen irtiotto nykyisestä pelityylistäni, jossa yritän olla niin kovin taiteellinen ja elämän suuria kysymyksiä käsittelevä (mutta epäilemättä ajatteleva ihminen osaa heijastaa Jatkoilla-seikkailun kautta kaikenlaista ajattelemisen arvoista). Kolmas taustatekijä on oma roolipeliprojektini, jonka tiimoilla olen käsitellyt alkoholismia varsin negatiivisessa valossa. Piti välillä vähän huilata. Absolutisti olen kuitenkin edelleen.
Jkob - 19.02.2007
Toisaalta voisi kai tuonkin nähdä raittiusvalistuksena, että alkoholi on skenaariossa lähinnä tiellä. ;) Ehkei se sitten ollutkaan esitetty ihan niin positiivisessa valossa kuin ensiselaamalta ajattelin...
Sami - 19.02.2007
Ei suinkaan tiellä, vaan keskeisenä elementtinä. Poista humaltuminen ja koko seikkailu kuivuu kasaan.
Sami - 23.05.2007
Nyt kun sain vihdoin viimein itse lehden käsiini, niin voin kommentoida sitä vähän laajemmin.
Korhosen "Salajuoja kertoo konstit" oli yllättävän mielenkiintoinen ja viihdyttävä artikkeli. Oman tulkintani mukaan se muistutti taannoista hevosartikkelia, jossa samoin tanssahdeltiin ironisuuden veitsenterällä. Tällä kertaa vain päästiin vielä pidemmälle; en oikeasti osaa pysty tunnistamaan, onko tuo faktaa vai fiktiota. Artikkelin laatu ei nouse pelkästään haastattelukysymyksistä, vaan myös oivaltavista vastauksista - itsekriittisyys ja rehellisyys ovat aina arvostettavia asioita. Se on mielenkiintoinen myös sikäli, että se tuo uuden näkökulman siihen, miksi ne elopelit ovat maassamme niin suosittuja.
Olen itse puritaani näissä kategoria-asioissa: jos kyseessä on roolipelilehti, niin sisällön pitäisi sitten käsitellä roolipelaamista. Kirsin peliaddiktiosta puhuva artikkeli on kuitenkin rajalla liikkuvana varsin onnistunut teos. Siinä on paljon mielenkiintoisia ajatuksia, kuten himon ja riippuvaisuuden välinen rajanveto, pelaamisen syyt, itseilmaisu & yhteisöllisyys ja roolipelaamisen tulevaisuus. Näitä olisi varmaan voinut kehittää pidemmällekin (pelin "tenho", joka saa unohtamaan ajan ja nälän, on tuttu piirre myös roolipeleistä; missä määrin roolipelaajat ovat riippuvaisia peleistään saamistaan kokemuksista vähän urheilijoiden tapaan; mitä muuta Habbo-hotelli on kuin oikealla pankkitilillä varustettu roolipeli jne.), mutta nähdäkseni olennaista on ajatusten herättely. Siinä suhteessa Kirsi onnistuu mainiosti.
Lehti vaikuttaa myös taiton puolesta onnistuneelta. Lieneekö se joku pitkäaikaisempi trendi, että kuvitusta on vähemmän - tämän lehden kohdalla kyse tosin lienee puhtaasta sattumasta - mutta minusta se joka tapauksessa tekee lehdestä selkeämmän ja lukijaystävällisemmän. Vastaavasti kuvat näyttävät osuvan tekstin maailmaan varsin hyvin, ja hieman harvemmin viljeltyinä nousevat omiin oikeuksiinsa. Oliko kuvittajilla kenties aikaa ensin tutustua artikkeleihin ennen omaa panostustaan? Entä miten noiden valokuvien kanssa; olisiko jatkossa hyvä ottaa ne suoraan mustavalkoisina (noin niin kuin Conklaaviin suuntaavana)? Hyvää työtä koko tiimiltä.
Asran - 27.05.2007
"Salajuoja kertoo konstit" -haastattelu on ainakin melkein kokonaan faktaa. Dennis Mustonen on ihan oikea henkilö, vaikkakin en tietenkään voi paljastaa hänen oikeaa henkilöllisyyttä. Salajuontia siis tapahtuu Suomen larppiskenessä ainakin jonkun verran.
Taidan tosiaan käyttää taitossa vähemmän kuvitusta kuin joskus aikaisemmin on ollut tapana käyttää. Osaltaan tämä johtuu siitä, että pyrin laittamaan artikkelien oheen vain niihin sopivaa kamaa. Ennakkoon julistetut lehtien teemat ovat nyt näyttäneet riittävän siihen, että kuvittajilta tulee artikkeleihin sopivaa materiaalia.
Valokuvat ovat aina vaikeita taitossa; huono kontrasti ja tummat värit toimivat tosi huonosti meidän käyttämällä painotekniikalla. Voisin kuvitella, että jo alunperin mustavalkoiset kuvat toimivat paremmin kuin värillisinä otetut. Lehdessä näkyviä kuvia on yleensä vähän rukattu tietokoneella, ainakin kirkkauden ja kontrastin suhteen, mutta lopullista tulosta on vaikea arvioida etukäteen.
Todettakoon vielä, että pidän tuota nelosnumeron taittoa hieman hutiloituina. Erityisesti muutama kuva tuli skaalattua ihan liian isoksi alkuperäiseen kokoon verrattuna.