Roolipelaaminen on eräänlaista tarinankerrontaa ryhmässä. Tyypillisesti peliryhmän yksi jäsen on pelinjohtaja, joka on suunnitellut etukäteen tarinan ympäristön, sivuhenkilöt ja joitakin tapahtumia. Loput ryhmän jäsenet, pelaajat, pelaavat jokainen omaa hahmoaan. Peliryhmässä on yleensä 4–7 jäsentä.
Hahmot on ennen pelin aloittamista suunniteltu etukäteen. Yleensä pelaajat itse ovat päättäneet esimerkiksi hahmonsa nimen, iän, sukupuolen, ammatin, kulttuuritaustan ja henkilöhistoriaakin. Lisäksi hahmoille on voitu päättää erilaisia ominaisuuksia ja taitoja, esim. älykkyys, karisma, ketteryys, kyky ajaa autoa, mitä kieliä hahmo osaa jne.
Perinteisessä pelinjohtajavetoisessa pelitapahtumassa pelinjohtaja kuvailee pelaajille ympäristön ja tapahtumat sekä sivuhenkilöiden toimintaa ja sanomisia. Pelaajat puolestaan sanovat, mitä heidän hahmonsa sanoisivat, ja kuvailevat hahmonsa toimintaa ("menen sinne katsomaan, mitä siellä tapahtuu", "lähden seuraamaan sitä tyyppiä", "menen etsimään rakastettuani jättääkseni hänelle hyvästit ennen kuin lähdemme matkalle"). Kaikki tapahtuu pelaajien ja pelinjohtajan mielikuvituksessa; pelilautaa tms. ei käytetä.
Pelinjohtajavetoinen roolipelaaminen on roolipelin vanhin ja tavallisin muoto. On myös muita pelityylejä, joissa varsinaista pelinjohtajan roolia ei ole, tai se esimerkiksi kiertää pelaajalta toiselle pelin aikana tai eri osia siitä on jaettu eri pelaajille.
Roolipelien lajityyppejä on monia erilaisia. Perinteisimmät pelit sijoittuvat fantasiamaailmaan, jossa eletään keskiaikaa muistuttavassa maailmassa, mutta mukana voi olla magiaa ja haltioita, kääpiöitä ja muita rotuja. Pelit voivat kuitenkin sijoittua myös nykypäivään, nykypäivää muistuttavaan rinnakkaistodellisuuteen, johonkin historian aikakauteen tai tulevaisuuteen — lajityyppejä on lukematon määrä. Sisällöltään peli voi painottua ihmissuhteisiin ja romantiikkaan, toimintaan, hovi- tai politiikkajuonitteluun, matkustamiseen ja seikkailuun tai johonkin ihan muuhun.
Pelinjohtaja on voinut suunitella pelinsä ns. kertaskenaarioksi, joka pelataan alusta loppuun samana päivänä tai iltana. Yleensä kuitenkin peli kestää kauemmin; tällöin puhutaan roolipelikampanjasta. Lyhyt kampanja kestää 3–10 pelikertaa; pitkää kampanjaa voidaan pelata vuosia kerran viikossa tai kahdessa.
Larppaaminen (tunnetaan myös nimillä liveroolipelaaminen ja näytelmäpelaaminen) on julkisuudessa enemmän näkynyt roolipelaamisen muoto. Larpeissa pelaajat pukeutuvat kuten heidän hahmonsa pukeutuisivat ja toiminnan kuvailemisen sijaan tekevät "oikeasti" sen, mitä heidän hahmonsakin tekee (lukuunottamatta poikkeustilanteita, oikeasti vaaralliset tai epämiellyttävät asiat hoidetaan kuvailemalla tai muuten).
Larpit ovat isompia tapahtumia kuin roolipelisessiot; pienimmissäkin larpeissa on yleensä kymmenkunta pelaajaa ja isoimmissa jopa satoja. Tavallisin koko on kuitenkin 30–50 pelaajaa. Pelinjohtajia on yleensä useita ja pelinjohtajan rooli on larpissa erilainen kuin perinteisissä roolipeleissä: pelinjohtajat ovat yleensä kirjoittaneet pelaajille hahmot etukäteen, mutta eivät kontrolloi juuri lainkaan peliä sitten kun se on alkanut, vaan juoni etenee sitä mukaa kun pelaajat ja hahmot toteuttavat heille etukäteen kirjoitettuja tavoitteita ("aiot naittaa tyttäresi paronin vanhimmalle pojalle", "aiot yrittää ottaa parhaasi mukaan selville, miksi hän on saapunut paikalle kutsumatta").
Larpit ovat yleensä yksittäisiä pelejä ja joka pelissä on aina eri hahmot. On kuitenkin olemassa myös larp-kronikoita, larppeja, joiden tapahtumat ovat jatkoa toisilleen ja joissa on mukana samoja hahmoja.
Perinteisiin pöytäroolipeleihin osallistumisesta kiinnostuneita palvelee Alter Egon kampanjalista, ja näytelmäroolipelien tapauksessa Suomen Liveroolipelaajat ry:n LARP-kalenteri.
Konehuoneessa hyrrää Drupal.
